perjantai 16. syyskuuta 2011

Puolassa jälleen

Täällä taas ollaan. Olemme muuttaneet Wroclawiin, Puolaan toistamiseen. Asuimme tässä samaisessa kaupungissa vuosina 2008-2009. Syy tänne muuttamamiseen ja expatelämään on miehen työ, kuinkas muuten. Hänelle tarjottiin hienoa mahdollisuutta ja tartuimme siihen.

Tällä kertaa päätös lähtemisestä, muuttovalmistelut, asian salassapitäminen (johtuen miehen työnantajasta) ja kaikki muukin tähän asiaan liittyvä on todellakin käyty läpi vaikeimman kautta. Välillä kaiken keskellä oli kieltämättä tunne, että kenen elämää tässä nyt oikein eletään...ei kai ainakaan meidän omaamme? Voin rehellisesti sanoa, että viime kevät oli kaikella tapaa henkisesti raskas. Samaan aikaan kun jouduimme prosessoimaan tätä tänne lähtöä, töissä oli hektiset ajat ja työpaikan tulipalo kaikkine jälkivääntöineen oli kuin piste iin päälle. Raskainta kaikessa oli kuitenkin se, että emme voinut kertoa kenellekään mitään tästä mahdollisesta Puolaan muutosta. Tai, ehkä kaikkein raskainta minulle itselleni oli vaihe, kun päätös lähtemisestä oli jo tehty ja en kuitenkaan voinut siitä puhua ja töissä suunniteltiin mm. tulevaa syksyä. Ja tiesin jo, että en tule olemaan syksyllä enää töissä. Voiko ihminen enemmän petturiksi itsensä tuntea?!

No, tässä johdanto ja alkusanat tällä kertaa. Kirjasin ne ihan sen tähden tähän, jotta muistan itsekin että minkälaisista lähtökohdista tällä kertaa tätä lähtöä teimme. Nyt olemme kuitenkin täällä ja lähes kolmen viikon asumisen eilen oli lopulta se päivä, kun koko asia saatettiin julkistaa ja helpotus koko perheelle oli suuren suuri. Perheeseemme siis kuuluu mieheni Esan ja minun lisäkseni Unna 13v. ja Oona 17v. ja kai täytyy mainita myös tuo Unnan kääpiöhamsteri, Nekku, jonka tänne tuominen olikin melkoisten mutkien takana. Lentoyhtiöt kun eivät kaikki olleet lainkaan suopeita tuollaisen kananmunakokoisen pikkujyrsijän kuljetukseen. Koirat, kissat ja fretit kyllä hyväksytään matkustajiksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja saimme Nekun lopulta tänne, tosin Esa joutui tekemään tästä syystä vielä erillisen reissun Suomeen.

Saavuimme tänne Wroclawiin myöhään sunnuntaina, elokuun viimeisenä päivänä, suoraan viikonlopun kestäneetä koripalloturnauksesta ja majoituimme hotelli Scandiciin. Heti seuraavana aamuna alkoi Unnan koulu, jonka avajaistilaisuuteen menimmekin koko perhe yhdessä. Koimme muutamia hassunhauskoja hetkiä, kun koulussa törmäsimme heti tuttuihin opettajiin ja kukaan heistäkään ei tämän salailun vuoksi tiennyt tulostamme. Reaktiot vaihtelivat ihmetyksen ilmeistä hilpeisiin hihkaisuksiin ja  halauksiin.

Paljon on tapahtunut tuon ensimmäisen päivän jälkeen ja nyt jo olemme saaneet muuttokontin tultua kotimme kalustuksen kuntoon ja tavarat paikoilleen uuteen kotiin. Olen todella tyytyväinen kodistamme, jossa on tilaa taatusti riittämiin ja taloa myös ympäröi vielä kaikeksi onneksemme myös suuri puutarha. Kodin sijainti on mielestäni erinomainen, koska ratikoiden (tram) päätepysäkki on vain pienen kävelymatkan päässä. Tytöt siis pääsevät molemmat omille kouluillensa niillä oikein kätevästi.

Arki alkaa pikkuhiljaa asettua taloon, joka tässä tapauksessa tämän kaiken hulinan jälkeen tuntuu kyllä oikein hyvältä.

Meidän koti etupihan puolelta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti