lomalla Suomessa vol.2

Voi sitä elämän mahtavuutta, kun on onni omistaa niin paljon ihania ystäviä. Tuntui kuin koko loma olisi ollut juhlaa, kun ystäviä tavatessa olo tuntui erityiseltä; kaivatulta ja tervetulleelta. Juhlaa toki mahtui reissuumme ihan oikeastikin kaksien rippijuhlien muodossa, kun siskonpoika ja hyvien ystävien nuorimmainen pääsivät ripille. 

Juhlakalu Kalle, Oona ja puolalainen ystävänsä Kinga, Isä ja siskoni ja siskon/kummipoika Ville. 

Niin ja olihan meillä ihan omalla perheelläkin aihetta juhlaan. Ehdimme kuin ehdimmekin juhlistaa lounaan merkeissä 19. hääpäiväämme ihan kahdestaan. Ensi vuonna sitten ehkä jotain hieman enemmän.

Vaikka lomailu tuntui aika ajoin kiireiseltäkin, niin ystävien tapaaminen on aina yhtä riemullista. Vierailimme Vilppulassa, jossa on aina niin sydämellinen vastaanotto. Kahden urheilijaperheen kohtaamisessa ei vaan voi näköjään välttyä pieneltä hien pintaan tuottavalta urheilusuoritukselta. Tällä kertaa hien pintaan sai pingis.

Pirkkalassa majotuimme oman talomme naapuriin useaksi yöksi. Kiitos Paukkuset! Vaikka etukäteen ajatellen tuntui hieman oudolta joutua katselemaan omaa kotia toisesta perspektiivistä, niin ne murheet hälvenivät onneksi sekunnissa, kun tapasimme naapurit pitkästä aikaa. On aina niin helppo majoittua tutun perheen luokse, kun tuntee itsensä tervetulleeksi.

Toiset Pirkkalanystävät olivat myös järjestäneet meille ihanan rantasaunaillan grillauksineen. En sitten voinut minäkään ihan mammantytöksi jäädä ja uskaltauduin kuin uskaltauduinkin talviturkin kastoon +17 asteisessa Pyhäjärvessä. Hrrrr, oli se kylmää. Kiitos perhe Piippo!

Ystävät ovat elämän suola. Niin se vain on. Meidät otettiin joka puolella vastaan niin kertakaikkisen ihanasti, että tämän reissun jälkeen ikävöimme ystäviämme varmasti hurjasti enemmän. Tai sitten se on niin, että pitkä välimatka ja eri maassa asuminen lähentävät ja lujentavat ystävyyssuhteita. Kaukana olemisella on tietysti nurjat puolensa, kuten se että ei voi olla läsnä ja lähellä näkemässä kummilasten kasvua. Etenkin pienet kummipoikani olivat kasvaneet taasen hurjasti.

Kiireisiin lomapäiviin mahtui kuitenkin myös ripaus rauhaa, nautintoa ja arkeakin. Joudimme kiertelemään kaupungilla, shoppailimme ja söimme tietysti tuttuja, maistuvia makuja.

Kingan viimeisenä iltana pistäydyimme dinnerillä The Grillissä. 

Ei voi kuin kiittää ja kumartaa kauniisti kaikille ystäville ja läheisille, jotka meitä majoittivat tai muuten vaan ottivat luokseen edes pieneksi hetkeksi! Talossamme Puolassa on tunnetusti "avoimet ovet" ja otamme vieraita luoksemme enemmän kuin mielellämme. Tervetuloa vastavierailulle!