mukavaa, kun on maanantai

Ihan oikeasti on mukavaa, kun on maanantai. Jostain syystä monikaan ei pidä maanantai-päivistä.

Tänäänkin, kuten niin monena maanantaina aiemmin, facebook, tuo sosiaalisen median koukku täyttyi erilaisista maanantaiparjauksista. Osa viesteistä toivotti maanantain alimpaan sinne, osa surkutteli työviikon alkamista, osa parjasi edessä olevaa pitkää viikkoa, ennen seuraavaa viikonloppua jne. Jäin oikein miettimään tätä maanantaiasiaa...

Totta kai ymmärrän sen harmituksen, jonka viikonlopun loppuminen ja uuden työviikon alkaminen joillekin aiheuttaa. Tietenkään en varsinkaan tässä nykyisessä elämäntilanteessani voi tätä kritisoida,  siksi tyydynkin lähinnä vain ihmettelemään asiaa. Maanantaihan tulee aina viikonlopun jälkeen kuitenkin, vaikka kuinka pyristelisi vastaan. 

On ihmisiä (tunnenkin muutaman), joiden viikonloppu tai ainakin sunnuntai saattaa mennä enemmän tai vähemmän pieleen harmitellessa sitä, että voi voi, kun pian on taas maanantai. Näin sitten se viikonloppu hujahtaakin ohi stressatessa ja maanantaita oikein harmituksen tai jopa lievän paniikin kera odottaessa. 

Minulle maanantai on enemmänkin "uuden alku". Viikonlopun tietynlainen rytmittömyys loppuu ja elämä saa rytmin. Toisaalta maanantaina voi taas aloittaa paremman, "uuden" elämän ja tehdä tarpeellinen ryhtiliike oman hyvinvoinnin, etenkin kuntoilun ja syömisten suhteen. Maanantaina olen useinmiten "virtaa täynnä" ja muutenkin kaikenlaisia ideoita tuppaa tietoisuuteen tutkimukseni mukaan maanantaina enemmän kuin muina päivinä. Maanantaisin on myös kokonaisvaltaisesti energisempi olo kodinlaiton, siivousten yms. suhteen. Niin, ja tietty maanantaiaamuisin kokoontuu meidän kansainvälinen viuluorkesterimme, josta on muodostunut tärkeä ja mukava viikon aloitus.

Lopuksi vielä totean, että tämä oli muuten toinen maanantai (silmäoperaation jälkeen), jolloin näen fantastisen hyvin ilman silmälaseja.  Alla kuva, jonka otin itsestäni muistoksi vain pari päivää ennen silmien korjausleikkausta. Hmmm, pidin kyllä silmälaseistani ja mielestäni ne ihan sopivat minulle, mutta kyllä elämä on ihan mahtavaa ilman niitä. Mukavaa ja positiivista maanantaita ja viikon alkua kaikille! :) 

viikonloppu jo ovella

Kahden harmaan päivän jälkeen perjantaiaamu valkeni ihanan aurinkoisena. Kun avasin makuuhuoneen verhot, niin silmiini osui sinisellä taivaalla uljaasti lentäviä joutsenia, jotka lensivät vielä aivan läheltä taloamme. 

Heti aamutuimaan lähdin hyvän ystäväni kanssa pyynnöstä auttamaan uusinta suomalaisäitiä, joka tuskaili kotinsa sisustuksen kanssa. Löimme viisaat decoration-päämme yhteen ja muutimme huonekalujen järjestystä ja tietysti keksimme uusia "välttämättömiä" hankintoja, jotka lisäävät kodikkuutta ja tuovat myös käytännöllisyyttä. Mukavaa onkin sitten nähdä lopputulos, kun kaikki on paikallaan. 

Sisustuspuuhastelun jälkeen suuntasimme ystäväni kanssa aivan kaupungin toiselle puolelle olevaan kauppakeskukseen ja täytyy sanoa, että olen niin iloinen kaikista löydöistä joita tein. Joululahjavalmistelut on siis aloitettu. :) 

Siistin kodin ja perjantain kunniaksi täytyi vielä leipoa omenapiirakka ja ilokseni sain nuorimmaiseni apulaiseksi. 

Perjantain ja puhtaan ja siistin kodin kunniaksi piti hakea vielä hieman kukkia tuosta lähikaupan nurkalta. Hyvää viikonloppua kaikille!

lomalla Suomessa vol.2

Voi sitä elämän mahtavuutta, kun on onni omistaa niin paljon ihania ystäviä. Tuntui kuin koko loma olisi ollut juhlaa, kun ystäviä tavatessa olo tuntui erityiseltä; kaivatulta ja tervetulleelta. Juhlaa toki mahtui reissuumme ihan oikeastikin kaksien rippijuhlien muodossa, kun siskonpoika ja hyvien ystävien nuorimmainen pääsivät ripille. 

Juhlakalu Kalle, Oona ja puolalainen ystävänsä Kinga, Isä ja siskoni ja siskon/kummipoika Ville. 

Niin ja olihan meillä ihan omalla perheelläkin aihetta juhlaan. Ehdimme kuin ehdimmekin juhlistaa lounaan merkeissä 19. hääpäiväämme ihan kahdestaan. Ensi vuonna sitten ehkä jotain hieman enemmän.

Vaikka lomailu tuntui aika ajoin kiireiseltäkin, niin ystävien tapaaminen on aina yhtä riemullista. Vierailimme Vilppulassa, jossa on aina niin sydämellinen vastaanotto. Kahden urheilijaperheen kohtaamisessa ei vaan voi näköjään välttyä pieneltä hien pintaan tuottavalta urheilusuoritukselta. Tällä kertaa hien pintaan sai pingis.

Pirkkalassa majotuimme oman talomme naapuriin useaksi yöksi. Kiitos Paukkuset! Vaikka etukäteen ajatellen tuntui hieman oudolta joutua katselemaan omaa kotia toisesta perspektiivistä, niin ne murheet hälvenivät onneksi sekunnissa, kun tapasimme naapurit pitkästä aikaa. On aina niin helppo majoittua tutun perheen luokse, kun tuntee itsensä tervetulleeksi.

Toiset Pirkkalanystävät olivat myös järjestäneet meille ihanan rantasaunaillan grillauksineen. En sitten voinut minäkään ihan mammantytöksi jäädä ja uskaltauduin kuin uskaltauduinkin talviturkin kastoon +17 asteisessa Pyhäjärvessä. Hrrrr, oli se kylmää. Kiitos perhe Piippo!

Ystävät ovat elämän suola. Niin se vain on. Meidät otettiin joka puolella vastaan niin kertakaikkisen ihanasti, että tämän reissun jälkeen ikävöimme ystäviämme varmasti hurjasti enemmän. Tai sitten se on niin, että pitkä välimatka ja eri maassa asuminen lähentävät ja lujentavat ystävyyssuhteita. Kaukana olemisella on tietysti nurjat puolensa, kuten se että ei voi olla läsnä ja lähellä näkemässä kummilasten kasvua. Etenkin pienet kummipoikani olivat kasvaneet taasen hurjasti.

Kiireisiin lomapäiviin mahtui kuitenkin myös ripaus rauhaa, nautintoa ja arkeakin. Joudimme kiertelemään kaupungilla, shoppailimme ja söimme tietysti tuttuja, maistuvia makuja.

Kingan viimeisenä iltana pistäydyimme dinnerillä The Grillissä. 

Ei voi kuin kiittää ja kumartaa kauniisti kaikille ystäville ja läheisille, jotka meitä majoittivat tai muuten vaan ottivat luokseen edes pieneksi hetkeksi! Talossamme Puolassa on tunnetusti "avoimet ovet" ja otamme vieraita luoksemme enemmän kuin mielellämme. Tervetuloa vastavierailulle!

lämmintä kuin saunassa

Tänään oli hyvä päivä. Se täytyy todeta näin ihan heti tähän alkuun. Parin narinapäivän jälkeen päätin karistaa kaiken negatiivisen karman päältäni, jotta saisin tilaa kaikelle hyvälle ja positiivisuudelle. Niinhän siinä kävikin. Päivä alkoi ihan toisenlaisella moodilla ja heti aamusta aurinkokin paistoi täysin kirkkaalta taivaalta.

Tapasimme tyttöjen kanssa kaupunkiin hiljattain muuttaneen uuden suomalaisäidin ja hänen suloisen tyttärensä ja vietimme todella mukavan päivän yhdessä. Oli jotenkin virkistävää kohdata uusi tuttavuus ja uskon, että tulemme jatkossakin viettämään aikaa yhdessä. On myös hienoa, kun saa tuntea olevansa edes hieman avuksi uudelle expatperheelle. Hyvässä muistissa on nimittäin vielä tuo oma expatelämän alku, kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä ja välillä vaikeaakin. Silloin tuntui mukavalta, kun sai apua muilta samassa tilanteessa olleilta. Moni asia helpottui, kun sai neuvoja ja vinkkejä, eikä ihan kaikkea tarvinnut käydä läpi sen kuuluisan yrityksen ja erehdyksen kautta. Ihan simppelit käytännön neuvot ovat kullanarvoisia varsinkin maassa, jossa kieli on jotain muuta kuin englanti tai joku muu tuttu kieli. Muistan, että varsinkin alussa puola-suomi-sanakirja oli aarteeni ja usein pelastajanikin. Kannan sitä muuten edelleen satunnaisesti mukanani yllättäviä tilanteita varten.

Tänään lopultakin alkoi loma virallisesti jo 3/4:lle perhettämme. Vanhimmainenkin pukeutui juhlallisesti aamulla mustavalkeaan, niin kuin täällä Puolassa on tapana tehdä aina ensimmäisenä ja viimeisenä koulupäivänä, sekä juhlatilaisuuksissa.  Hän kävi koululla virallisluontoisissa päättäjäisjuhlissa, sai hyvän todistuksen ja on nyt onnellinen, vapaa lomalainen. Tai ei ihan niin vapaa, kun muisti kertoa,  että mitä kaikkia koulutöitä hänen pitää kesälomansa aikanakin tehdä. Extended essey, tuo IB Diploma Programmeen kuuluvaa laaja tutkimustyö ei taida jättää lastani rauhaan kesälläkään. Oona aikoo siis aloittaa kesälomansa ja tutkimustyönsä lukemalla Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan englanniksi. Ei mitään ihan kevyttä kesälukemista, mutta taitaa hänellä muutama kevyempi enkunkielinen pokkarikin onneksi hyllyssä odottaa lukijaansa.

Esalla on vielä kaksi työpäivää ja sitten hänkin jää enemmän kuin ansaitulle kesälomalle. Vuosi on ollut työsarallakin monella tapaa raskas, mutta varmasti antoisa. Heti loman alussa suuntaamme auton nokan kohti Suomea. Esa ei olekaan käynyt siellä sitten viime syksyn. Me muut olemme tehneet pari kiireistä pikavisiittiä, mutta tätä reissua kaikki odottavat todella kovasti. Luulen, että yksi odotetuimmista asioista on sauna (ainakin, jos mieheltäni kysyy). Tänään täällä oli kyllä lämmintä lähes kuin saunassa. Mittari paukkui +34 (varjossa) ja auringossa oleillessa tuntui, että vain vihta puuttui. Tätä ajatellessani voin jo melkein tuntea nenässäni tuon ihanan tuoreen vihdan tuoksun. Lähetänkin nyt ihan tässä ja heti telepaattisesti viestin isälleni, että onhan vihdat tehtynä? Olemme pian tulossa!