istanbul, konstantinopolista, istanbul...

Jopas on taas aikaa vierähtänyt sitten viime blogipostauksen. Tällä kertaa siihen on ihan oikea syykin; olin nimittäin viikon reissulla Turkin Istanbulissa. Edellisellä Puolanreissulla tutustuin useaan erittäin mukavaan äiti-ihmiseen tuon tyttöjen kansainvälisen koulun kautta ja perustimmekin epävirallisen Wroclaw moms 2008-kerhon, jonka pääasiallinen tarkoitus on kokoontua kerran vuodessa jossakin päin maailmaa. Äidit ovat jo kaikki (yhtä korealaista lukuunottamatta) lähteneet Puolasta joko omaan kotimaahansa tai sitten jonnekin muualle expatelämää viettämään. Ystävystyimme kuitenkin silloin 2008 siinä määrin hyvin, että päätimme kuulua toistemme elämään jatkossakin. Näin siis sai alkunsa äitien kerho, joka on nyt kokoontunut kolmena peräkkäisenä vuonna aina eri paikassa. 

Ensmmäinen reissu suuntasi Ruotsiin ja Suomeen, koska ruotsalainen Anette ja minä palasimme kotiin ja meidän oli luonnollista yhdistää äitien vierailut Tukholman ja Helsingin läheisen sijainnin vuoksi. Toinen reissu suuntasi Ranskaan, Cannesiin ja Nizzaan, koska kerhossa on kolme ranskatarta ja yhdellä lomahuoneisto Cannesissa. Tämä kolmas reissu siis tehtiin Turkkiin, koska turkkilainen Suna oli juuri kesällä muuttanut takaisin kotimaahansa. Harmillisesti tämän reissun ajankohta ei sopinut kuin meistä viidelle, joten tällä kertaa tapasimme hieman pienemmällä porukalla. 

Lensimme kaikki Istanbuliin tuon samaisen viikonlopun molemmin puolin, niin kuin parhaiten saimme lentomme järjestymään. Minun reissuni oli alusta saakka mukava, koska lensin täältä yhdessä korealaisen ystäväni Sallyn kanssa. Anette tuli Ruotsista, Nadia Ranskasta ja Sunan matka oli vain parin tunnin autollaajon mittainen. Jälleennäkemisen riemu oli suuri, kun vihdoin tapasimme samassa hotellissa koko porukalla. 

Turkin emäntämme, Suna oli järjestänyt päivien aikataulutuksen ja kohteet, joissa vierailisimme. Päivät olivatkin täynnä toimintaa, kuulumisten vaihtoa ja iloista yhdessäoloa. 

Koko poppoo tulossa alas Pierre Lotin kukkulalta kaapelivaunussa.

Istanbul on yksi kaikkien aikojen vaikuttavimmista ja vanhimmista kaupungeista. Siellä on asuttu vähintäänkin 5000 vuotta, joten jokainen kivikin huokuu historiaa. Ensimmäisenä päivänä tutustuimme yhteen Istanbulin maamerkkiin, 62, metriseen, 1348 rakennettuun Galatan torniin, josta on huikeat näköalat ns. Kultaiseen sarveen. 

Istanbulissa kun ollaan, niin luonnollisesti uskonto näkyy varsin paljon. Niin ja tietysti myös kuuluu, kun minareeteista kaikuvat rukouskutsut viidesti päivässä.  Katukuvassa näkyy myös jonkin verran hunnutettuja naisia ja rukouskutsun kaiuttua saattoi moskeijan sivustalla olevilla pesupaikoilla nähdä miehiä peseytymässä. Jokainen kerta ennen moskeijaan menoa miesten on pestävä kasvot, kädet ja jalat.  Julkiset hellyydenosoitukset on myös kielletty muslimien keskuudessa ja kaupungilla näkyikin paikallisia pariskuntia kävelyllä tai puistossa piknikillä, mutta aina säädyllisen etäisyden päässä toisistaan.

Kävimme sisällä useassa moskeijassa ja aina ensin piti tietysti peittää hiukset huivilla ja riisua kengät pois. Valokuvaaminen toki oli sallittua. Moskeijoiden sisälattiat ovat peitetty valtavilla kokolattiamatoilla, joiden pääasiallinen tarkoitus on toimia pehmusteina rukoilijoiden polvia ja otsaa varten.

Sininen moskeija, eli Sultan Ahmet I:n suuri moskeija on yksi maailman kuuluisimmista uskonnollisista rakennuksista.

Kuuluisiin nähtävyyksiin lukeutuu myös Hagia Sofia, Pyhän viisauden kirkko, joka on ainakin yli 1500 vuotta vanha ja yksi maailman arkkitehtonisista ihmeistä. Se on alunperin rakennettu kristilliseksi kirkoksi ja myöhemmin muutettu moskeijaksi. Sisällä onkin nähtävissä eri uskontojen tunnusmerkkejä. Nykyisin se toimii museona.

Istanbulissa jos missä itä ja länsi kohtaavat. Kaupunkihan on levittäytynyt Bosborinsalmen molemmin puolin ja onkin ainoa kaupunki maailmassa, joka sijaitsee kahdessa maanosassa, Euroopassa ja Aasiassa. Väkiluku on tällä hetkellä yli 18 miljoonaa, joka on kyllä melkoisen paljon ihmisiä yhteen kaupunkiin.

Kaupunki on siis todellakin monen kulttuurin kehto ja historialtaan kiehtova ja ainutlaatuinen. Eräs mielenkiintoisimmista paikoista oli Topkapin palatsi. Palatsin alue oli erityisen kiehtova aarrekammioineen ja sulttaanin palatseineen. Haaremissa asustivat Sulttaanin useat vaimot, sadat jalkavaimot, palvelijat ja lapset. Yksi alueen mieleenjäävistä nähtävyyksistä oli Pyövelin lähde, jossa pyöveli pesi kätensä ja miekkansa aina mestaustilaisuuden jälkeen.

Istanbul on kaiken muun lisäksi tuoksujen, värien ja makujen kaupunki. Lukuisat katukauppiaat, kebabravintolat, torit yms. takaavat melkoisen mausteiden ja erilaisten tuoksujen sinfonian, jota ei voi kuin ihmetellä.

Tuoreista granaattiomenoista puristettu mehu oli hyvä energiajuoma
helteisessä säässä. 

Tämä varsin suomalaisen nimen omaava kauppa oli
herkkuja täynnä. 

Spicy market oli melkoinen elämys.

Maustetorin ulkopuolella oli varsin surullinen näky, kun kaupan oli monenlaisia eläimiä. Iilimadot olivat sieltä oudoimmasta päästä. Niitä käytetään kuulemma "pahan veren imemiseen" ja helpottaa kipuja ja oireita mm. erilaisissa nivelsairauksissa. Pienenpieniä vauvakilpikonnia oli vesiastiassa ainakin sata. Eräässä häkissä oli kyyhkysiä ja toisessa suloisia pikkupupuja. Surullisimpia kaikista olivat mielestäni pienet koiranpennut, jotka odottivat pienissä häkeissään pelastusta ystävällisen ihmisen muodossa. 

Kaupoissa emme reissun aikana juurikaan ehtineet kiertelemään ja minua ei kyllä mitkään turistikrääsät kiinnostaneetkaan. Pakko oli kuitenkin kameralla ikuistaa nämä huikeat kengät, jotka sattuivat silmiini eräällä sivukadulla olevassa putiikissa. Moni muusikko olisi näistä ylemmän kuvan kengistä varmaan innoissaan ja alemman kuvan kengissäkin on mielestäni sitä jotain... 

Istanbulissa kun olimme, reissumme huipentui viimeisenä iltana, joka sattui sopivasti olemaan myös Anetten syntymäpäivä, luksuskäsitteyyn Hamamissa. Turkkilaisessa hamamissa jokainen saa hoitajaltaan yksityiskäsittelyn; hikoilun kuumalla marmorilla, kuorinnan, saippuapesun ja hieronnan. Syntymäpäivien johdosta saimme erikoiskäsittelyn, kun maksamamme puolentoistatunnin sijaan olimme siellä kokonaiset kolme tuntia. Iho oli käsittelyn jälkeen pehmeämpi kuin ehkä koskaan.

Istanbul on totisesti kokemisen arvoinen kaupunki ja tuollainen viikon reissu näytti siitä vaan pintaraapaisun. Kävimme myös Bosborin risteilyllä, joka oli ihanan rentouttava hetki kaiken kaupungin hulinan keskellä. Yksi mieleenpainuvista asioista oli myös kaupungin järjetön liikenne ja ruuhkat. Vietimme monta monituista tuntia ruuhkassa autossa istuen, mutta siitäkään emme harmistuneet, kun juteltavaa riitti. Toisia eivät kaupungin ruuhkat koskettaneet, vaan mielessä oli ennemminkin päivän ateria...