Arki rullaa menemään omalla painollaan tarjoten aika ajoin tasaista ja leppoisaa oloa, kun taas välillä on elämä täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tunteiden kirjokin on lähiaikoina ollut käytössä kaikessa laajuudessaan. Vanhin tytär lähetti juuri yliopistohakemuksensa kohti Brittejä ja nyt ei sitten voi tehdä muuta kuin odottaa. Haikeana elän tätä vaihetta sivusta seuraten ja välillä hieman myös ohjaten. Kohta alkavat IB-kirjoitukset tuntua enemmän todelta ja paine näyttää tyttärelläkin kasvavan. Nuorimmainen suorittaa hänkin viimeistä vuottaan ja koulun työmäärä on sen mukainen. Urheilurintamallekaan ei hänen kohdallaan kuulu oikein hyvää, kun hän joutuu tuskailemaan koko ajan kipeän polvensa kanssa. Lääkärissäkin jo hänen kanssaan kävimme ja kuulumiset sieltä eivät olleet hyviä nekään. Ei taida tuohon polvivaivaan enää pelkkä lepo auttaa.
Minä puolestani odotan jo ensi viikonlopun Prahan reissua ja sen jälkeistä viikon lomaa yhdessä vanhimman tyttären kanssa Suomessa. On se vaan niin mukavaa, kun on jotain mitä odottaa. Toivottavasti Suomessa ei ole ihan hirmupakkasia, vaan lauhempikin keli kelpaisi.
Aamulla lähdin reippain mielin kuntosalille ja reipas mieli kaikkosi samaan aikaan, kun käännyin meidän kadun risteyksestä kohti keskustaa. Lunta on satanut tänne nyt melko runsaasti ja sehän ei voi olla näkymättä liikenteessä. Salille menoni tökkäsi heti alkujaan ja siinä sitten verenpaineen kohotessa ja liikenteen "tunareita" kiroillessa köröttelin menemään. Täällä ei vaan selkeästi olla tottu ajelemaan kunnon talvikelissä. Aurauskalustokin on olematonta, joten lunta ja pöpperöä piisasi. Onneksi pääsin lopulta perille ja koska adrenaliini oli jo valmiiksi sopivasti koholla, niin laitoin sitten menemään punttitreenin normaalia vauhdikkaammin ja kaupan päälle vielä raskaammilla painoilla kuin yleensä.
Salilla törmäsin toiseen suomalaiseen himokuntoilijaan ja päätimmekin lounastaa treenin jälkeen yhdessä. Lounaalla ollessamme kuulimme, että juuri meidän poistuttuamme Sky Towerin kuntosalilta, oli koko valtava rakennus evakuoitu pommiuhkan tähden. Whaaat? Ihmiset olivat joutuneet niiltä seisomiltaan poistumaan ulos pakkaseen. Onneksi ehdimme pois alta ja emme sattuneet olemaan esim. suihkussa tilanteen alkaessa. Sain myöhemmin tyttäreltäni viestin ja hän kertoi olleensa juuri ko. paikassa Starbucksissa kahvilla luokkatovereidensa kanssa hyppytuntia viettämässä, kun evakuointikäsky tuli. Tarina ei toistaiseksi kerro enempää, mutta oletus on että nimetön soitto oli vain huonoa pilaa.
Kotiuduttuani tein vielä lumityöt omassa pihassa ja 45 minuuttia siinäkin huhkiessa meni. Harmitusta aiheutti vaan se, että meillä on vaan sellainen työnnettävä lapio lumitöiden tekoon, kun kunnon lumikola olisi kyllä ollut enemmän kuin paikallaan. Viime talvena ei lunta tullut juuri nimeksikään. Lumitöitäkään ei tarvinnut kertaakaan tehdä. Tilanne on nyt täysin toinen ja täytyykin miettiä kunnon kolaan investoimista.
Nyt keitän kahvikoneella ChaiLatten, sytytän ihanan tuoksukynttilän palamaan ja nautin hetken rauhasta ja hiljaisuudesta. Mukavaa viikkoa kaikille!
Olipa sinulla päivä! Nyt rentoudu kunnolla! Välillä elämä on tällaista!
VastaaPoista