Piti ihan tarkistaa, että kuinka paljon salmiakkia tästä huushollista oikein löytyy. Löytyyhän sitä. Ihme ja kumma, että nämä ovat säilyneet ja välttäneet parempiin suihin joutumisen. Koska itse olen ollut jo jonkin aikaa namilakossa, niin jotenkin nämä herkut kuuluvat aina välillä huutelevan nimeäni tuolta kaapin perukoilta. Muita herkkuja en niin kaipaakaan, mutta salmiakki - herkuista herkuin. Onneksi täältä Puolasta ei sitä saa, niin nämä Suomesta tuodut säilyvät pidempään. Ainahan sitä pitää vähän löytyä, jos ei muuta, niin pahan päivän varalle. Tällä kertaa pysyn tiukkana ja jään odottamaan sitä "pahaa päivää", jolloin en enää voi kieltäytyä. Mukavaa maanantaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti