Joululahjaksi saatua jätskikonettahan piti tietysti kokeilla ja reseptejä varmasti kehitellään jatkossa, kunhan pääsemme vielä paremmin sinuiksi tämän koneen kanssa. Vanilija- ja suklaajäätelöt meinasivat kyllä kuuleman mukaan viedä kielen mennessään, sen verran maistuvaista oli. Annoksen kruunasivat tuoreet vadelmat. Itse pysyin tiukkana, enkä maistanutkaan, vaikka mieli kyllä teki. Seuraavaksi olisi mukava kokeilla jotain jogurttijäätelöä, kunhan vaan löytäisin hyvän reseptin?
Eräänä päivänä harmaana päätin sitten ilahduttaa perhettäni, kun ystäväni avustuksella olin löytänyt kaupasta filotaikinaa. Filoa käytin hunaja-pähkinä-struudelin tekoon. Tämän herkun kanssa en pysynyt ihan niin tiukkana, vaan maistoin sen pienen ruttuisen päätypalan. Struudeli olisi ehkä kaivannut hieman lisää makeutta, joten ensi kerralla hunajaa voisi lisätä vähän ronskimmalla kädellä. Kai tämäkin kuitenkin melkoisen makoisaa oli, kun palaset pikkuhiljaa mystisesti katosivat kuvun alta.
Tämän päivän leipomus olikin sitten tyttären toive. Toiveena oli mokkapalat, jotta hän voi viedä niitä kouluunsa huomisen Valentines Dayn kakkumyyntiin. Olen tainnut ennenkin mainita, että jostain syystä mokkapalat ovat tuolla kansainvälisellä koululla tehneet kauppansa aina. Reseptiäkin on saanut jakaa halukkaille. No, onhan ne niin hyviä. Eilen tytär sitten sanoi, että "voisitko äiti tehdä tehdä niitä sun legendaarisia mokkapaloja, kun niitä taas kyseltiin". Tuohan on paras kohteliaisuus, joten pitihän niitä leipoa. Tämännäköisiä tällä kertaa.
Yksi halukas yritti kyllä päästä jaolle, mutta onnksi ehdin ajoissa hätiin. Onneksi vanhemmalle tyttärelle riitti niitä poisleikkattuja reunariekaleita, joten sai hänkin suunsa makeaksi. :)
Oih mitä ihanuuksia! Kahvi tulelle!
VastaaPoista