keskiviikko 6. helmikuuta 2013

hyvä(n)näköinen

Ei enää silmälaseja. Ei enää piilolinssejä. Ei enää vahvuuksellisten aurinkolasien kanssa puljaamista. Ei enää miettimistä, että laitanko rillit vai piilarit. Mä siis näen loistavasti ilman mitään apuvälineitä!



Olin viikon lomareissulla Suomessa ja samalla toteutin piiiitkäaikaisen haaveeni silmien taittovirheleikkauksesta. Likinäköiset ja hajataittoiset silmäni laseroitiin ja sain kerralla "lentäjän näön". Näen siis paremmin, kuin mitä edes silmälasit pystyivät huononäköisyyttäni korjaamaan. Olen niin tyytyväinen ja nyt kaduttaa oikeastaan vain se, että miksi ihmeessä en tehnyt tätä jo aikaisemmin. No, ihmisen kai pitää saada oma aikansa miettiä ja sulatella asioita ja pitihän sitä itseään hieman myös rohkaista ja tsempata moiseen jännittävään ja pelottavaankin tekoon.

Huononäköisyyteni oli siis luokkaa -6 joka tarkoittaa, että se vaatii jatkuvaa ja kokoaikaista silmälasien tai piilareiden käyttöä. Olenkin saanut ensimmäiset piilarini jo silloin nuorena 80-luvulla, kun vanhemmat kyllästyivät urheilevan tyttärensä alati rikkinäisiin, venkuloihin ja vääntyneisiin silmälaseihin. Tuohon aikaan piilareiden käyttö oli kyllä hieman erilaista kuin nykyään. Niitä piti puljata useassa eri aineessa, muistaa antaa niille tarvitsemansa proteiinikäsittely ja muutenkin huolehtia niistä aivan eri tavalla kuin nykypäivänä. Hankalaksi ja aikaavieväksi koin piilareiden käytön aika ajoin vielä nytkin ja jos ei muuta niin kallistahan se on ja eikä runsas käyttö voi silmillekään niin terveellistä olla.

Usea ystäväni ja tuttavani oli leikkauttanut silmänsä hyvin tuloksin ja niin aloin minäkin miettimään asiaa yhä vahvemmin. Lopulta mieheni patistelemana rohkaistuin ja varasin leikkausajan ja lentoliput. Nyt moni varmaan ihmettelee, että miksi ihmeessä halusin operaation Suomessa enkä täällä Puolassa, jossa koko homma olisi maksanut ainakin puolet vähemmän. Kyseessä on niin ISO asia, että koin tarpeelliseksi ymmärtää täydellisesti kaiken mistä puhutaan ja voida kysyä ja saada yrrärrettävät ja selkeät vastaukset kaikkiin niihin "miljooniin" kysymyksiin, joita operaatio minussa herätti. Täällä on kuitenkin aina jonkinlainen kielimuuri esteenä ja kun vielä puhutaan erityistä ammattikieltä, jossa käytetään erityistä ammattisanastoa, koin asian täysin mahdottomaksi.  Kun myöskään luottamus tämän maan asiantuntijoidenkaan englanninkielentaitoon ei ole kovinkaan korkealla, niin loppujen lopuksi Suomeen meno oli helppo päätös.

Koko operaatio esitutkimuksineen päivineen vei n. 3 ja puoli tuntia. Olihan se jännittävää ja hieman pelottavaakin. Ehkä olin asian kuitenkin niin loppuun saakka miettinyt, että loppujen lopuksi olin itse tilanteessa aika rauhallisin mielin. Asiaa miettiville voin todeta, että kipeää ei tehnyt missään vaiheessa. Ainoastaan silmien paineistus tuntui hieman oudolta ja epämiellyttävältä. Leikkauksen jälkeen silmät olivat väsyneet ja valonarat, mutta hienosti katselin jo illalla televisiota aurinkolasit päässä hämmästellen samanaikaisesti "uutta näköäni". Seuraava aamu oli käänteentekevä, kun silmät avattuani katselin maailmaa uusin silmin. Leikkauspäivän roskantunne silmistä oli kokonaan kadonnut kuten myöskin valonarkuus. Kuivuutta silmissä toki tuntui, mutta siihenkin auttoi kostutustipat, joita pitääkin näin alkuvaiheessa tiputella silmiin useasti päivässä.

Nyt, muutama päivä leikkauksen jälkeen näkö senkun parantuu. Silmiini leikattiin ns. monovisio-näkö, joka tarkoittaa sitä, että toiseen silmään jätettiin hieman plussaa korjaamaan jo niukasti havaittavissa olevaa ikänäköä. Tämä toimenpide saattaa parhaimmillaan siirtää ikänäköni tulemista, siis sellaista johon lukulaseja tarvitaan, lähes kymmenellä vuodella. Näin leikkauksen jälkeen aivoillani kestää toki hetken tottua ns. eriparisilmiin, mutta nyt jo voin sanoa, että en enää oikeastaan huomaa silmissäni mitään eroa.

Ajan kuluessa vanhat pinttyneet tavat; rillien nostaminen, niiden hamuilu yöpöydältä, tunne, että piilarit pitäisi varmaan ottaa jo pois, jäävät varmasti historiaan. Nyt ne lähinnä huvittavat. Ja se tunne, kun aamulla herää, avaa silmänsä ja näkee kirkkaasti, on ihan parhautta!!!

 


4 kommenttia:

  1. Onnea Sanna! Varmaan fantastinen tunne!

    VastaaPoista
  2. On niin hauska ajatus,että sulla on kaksitehosilmät :D

    VastaaPoista
  3. Moi! Monovisionäkö mullakin ollut jo kauan. Vasta pari vuotta sitten jouduin turvautumaan näyttöpäätelaseihin. Muuten näkee toisella silmällä niin pitkälle kuin se yleensä on mahdollista. Toisella sitten luen kirjaa :).
    Hieonoa, että uskalsit homman toteuttaa.
    By the way- ootteko vielä kauan siellä Puolanmaassa?
    Kaupunkilomakohteemme on ensi kesänä Krakova. Sulla varmaan on jotain mielipidettä siitä.
    Kevään odottelua!

    VastaaPoista
  4. Kiitos Sofia, tuntuu todellakin fantastiselta ja välillä edelleen myös siltä, että onko tämä tottakaan. No, onhan se. :)

    Kommenttisi oli mukava yllätys Tuija! Sinä olit myös yksi innoittajistani leikkauksen suhteen. Muistan, että joskus keskustelimme asiasta. :) Puolankomennuksemme on tällä erää katkolla, mutta jatkokaan ei ole mahdottomuus. Asia selviää tässä kevään aikana.
    Kiva kuulla, että olette suunnitelleet Krakovan matkaa. Kannattaa käydä ja voisin laittaa sulle faceen yksityisviestiä ja joitakin vinkkejä, joita tulee mieleeni sitten lähempänä reissuanne. Muistuta mua, että en unohda. Mukavaa kevättä sinullekin, vaikka Suomessa taitaa vaan tulla lisää lunta. Täällä ei sitä ole ja ehkä hyvä niin. :)

    VastaaPoista