takaisin kuntoon- projekti

Tämä inhottava viikkokausien sairastaminen on alkanut kyllästyttämään ihan todenteolla. Joulusta saakka on korvassani ollut jotain vikaa. Hmmm...tai sitten korvien välissä. ;)  Ensin diagnosoitiin välikorvan tulehtus ja kun tulehdus oli hoidettu antibiooteilla, niin silti minulle jäi tunne, että kaikki ei ole ok. Tutkimusten jälkeen todettiin, että toisessa korvassa on jonkinsortin paineistusongelma ja syön siihen nyt useaa lääkettä, kaikkea allergialääkkeistä lähtien. Paineistusongelman syyksi lääkäri vahvasti epäili joulunajan lentoja. Kyllähän sitä muutaman päivän sisällä tuli useita nousuja ja laskuja lentokoneella tehtyä, mutta miten nyt tulehdus olisi muuttunut tällaiseksi vaivaksi. Tiedä häntä. Kyllästyttää koko lääkärissä juoksu. Se nyt ei muutenkaan ole niin mukavaa, mutta täällä on aina pienoisena esteenä tuo kielimuuri. Kaikki lääkärit kun eivät välttämättä lainkaan puhu englantia. Minun puolankielentaito taas ei ihan yllä tuolle lääkärien käyttämälle erikoissanaston tasolle. Angst, angst! Niin ja oli muuten ihan ensimmäinen kerta, kun lääkäriä tarvitsin, tämän koko kahden ja puolen vuoden aikana, jonka täällä Puolassa olemme asuneet. En siis järin usein sairasta. Ja, korvatulehduskin on elämäni ensimmäinen laatuaan.

Lääkäri antoi minulle vinkumiseni jälkeen lopulta kuitenkin treeniluvan, kun olin ollut urheilukiellossa jo jonkin aikaa. Vuoden vaihtumisen jälkeen treenimotivaatio kun oli melkoisen korkealla, niin tässä sairastaessa se sitten on laskenut kunnon kanssa samaa tahtia. On se kummallista, että kuinka tekemättömyys vaikuttaa nopeasti fyysiseen kuntoon sitä alentavasti. Olen nyt hiljakseen aloitellut treenaamisen täällä kotona, juoksumattoa hyödyntäen. Ensin tein reippaita kävelyjä ja pikku hiljaa olen nopeuttanut tahtia juoksun tasolle.

Tänään sitten päätin lähteä paikalliselle Sky Towerin kuntosalille, vaikka jouduin kyllä tosissaan potkimaan itseäni persuuksille liikkeelle lähdön suhteen. Onneksi hyvät ystävät soittivat ja pyysivät lounaalle samaiseen paikkaan, niin siitä sain tarvittavan boostin lähteä treenaamaan ennen lounasta.

Niinkuin näkyy, niin suht rauhassa sai puolen päivän aikaan treenailla. Pyörällä polkiessani katselin ajanvietteeksi tuosta pyörässä olevasta näytöstä eurosportilta jalkapalloa. Niin se pyöräily sujuu kuin huomaamatta. Punttitreenissä sitten eritysesti huomasin, kuinka sairastaminen on ihan oikeasti verottanut kuntoani. Jalkaprässiinkin laitoin suosiolla kympin vähemmän kuin yleensä.

Treenin jälkeen olin melkoisen loppu. Onneksi lounas ja hyvä seura odottivat. Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Nyt on taas ainakin "päänavaus" tehty. Huomenna zumbaillaan.