Näytetään tekstit, joissa on tunniste valokuvaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valokuvaus. Näytä kaikki tekstit

perjantai 15. elokuuta 2014

lisää valokuvaustreeniä

Olemme olleet takaisin kotona Puolassa vasta vajaan viikon ja nyt jo näitä kuvia selaillessa tulee kova ikävä takaisin mökille. Tuota järveä ei vaan kyllästy katsomaan. Työntäyteisen loman aikana en ehtinyt valokuvaamaan ihan niin paljon kuin olin ajatellut, mutta nuo maagisen kauniit illat auringonlaskuineen onnistuin onnekseni tallentamaan. 


Kaunis tyyni järvi peilaa vastarannan kauniina kuvajaisena pintaansa. Tämän allaolevan kuvan onnistuin nappaamaan uudella 70-300 millisellä putkellani kolmijalkaa apuna käyttäen.


Muutamana iltana järven ylle laskeutui usva, joka nousi taianomaisen näköisesti vedestä.




Yhden kuvan ehdin nappaamaan köllötellessäni vaakatasossa riippukeinussa. Uskomattoman sininen taivas ja pitkät männynrungot ovat jotenkin niin suomalaista maisemaa.





Näihin kuviin ja tunnelmiin! :)

keskiviikko 13. elokuuta 2014

potrettikuvausharjoittelua

Suomen lomalla oli aina jossain rakentamisen välissä hetki aikaa trenata myös valokuvausta. Ilmat suosivat, joten valo oli oikeanlainen, vaikkakin haastava. Suomen luontokin inspiroi ja kilpaili kauneudellaan kauniiden tyttärieni rinnalla. Ei varmaan tarvitse mainita, ketkä vei voiton sillä saralla. Opin taas paljon uutta ja innostuin valokuvaamisesta yhä enemmän. Tässä sarja potretteja ja myöhemmin postaan vielä joitakin maisemakuviani. 








Pitihän sitä hieman hassutellakin ja kuvata vesileikkejä...





Valo tosiaan asetti haasteita ja vielä en ihan oppinut sitä toivomallani tavalla hallitsemaan. Vaikka suora aurinko on vaikea, niin pidän silti sen tuomasta tunnelmasta ja väreistä.


Iltakuvaaminen ja auringonlasku on sekin kimurantti ainakin tällaiselle aloittelijalle. Pellonlaita, auringonlasku, tyttö ja rauhallinen tunnelma.



sunnuntai 4. toukokuuta 2014

valokuvauskurssin tuotoksia

Valokuvauskurssini on päätöksessään ja on aika laittaa tännekin muutamia omasta mielestäni parhaita otoksiani. Kehittävimpiä tunteja mielestäni olivat ne, kun ihan käytännössä toimimme valokuvaajina ja jouduimme itse miettimään kaiken alusta loppuun saakka. Teimme kuvauksia sisällä studio-olosuhteissa, kuin myös ulkona. 

Studiokuvauksissa piti ennen kuvauksia miettiä tyylisuuntaa ja tunnelmaa. Ilokseni saimme italialaisen kuvausparini Barbaran kanssa malliksemme ystäväni Pian. Jo Piaa pyytäessäni tiesin, että hän jos kuka taipuisi erinomaisesti siihen mitä olin ajatellut. Etsin netistä innoitusta ja inspiraatiokuvia toivomaani tyylisuuntaan ja löysinkin pari tunnettua kuvaa. Toivomaami tyylisuuntaa, vintagea ja glamouria,  edustivat parhaiten Catherine Hepburn ja Coco Channel. 



Tässä minun versioitani ja mallina siis Pia. Joustavan ja suostuvan mallin kanssa oli erittäin helppo kokeilla kaikenlaista mitä mieleen pälkähti. Oli selvästi huomattavissa myös se, että kun mallilla on jo hieman elämänkokemusta, hän myös pystyy heittäytymään erilaisiin tunnetiloihin todella luontevasti ja uskottavasti. Pia oli siis mahtava malli. Kuvista voi mielestäni löytää ihan kunnon ripauksen sitä glamouria, jota hain ja jota on nähtävissä myös valitsemissani kuuluisissa inspiraatiokuvissa.




Mielestäni myös värikuvat toimivat oikein hyvin.


Ylläolevan ja allaolevan kuvien tunnelma on jotenkin todella rauhoittava ja seesteinen. Mallin iho on virheetön, kaunis ja kuulas. Huom! Näitä kuvia ei ole jälkikäsitelty muutoin, kuin joissakin vain hieman korostettu värejä ja tietenkin jotkut on tehty mustavalkoisiksi. Malli on todellakin näin luonnonkaunis.




Ope sanoi mm., että tämä jossa Pia on kokonaan mustissa ja aurinkolasin sanka hampaiden välissä, voisi olla mistä tahansa muotikatalogista. Se on myös oma suosikkini, kuten myös tuo jossa Pialla on punaiset korkkarit.




Teimme myös toiset livekuvaukset toisen mallin kanssa. Nyt oli määrä mennä ulos ja tehdä nk. street fashion-kuvia. Etukäteen piti hieman miettiä kiinnostavia paikkoja lähellä koulua, sekä tietenkin värejä ja vaatetusta yms.

Toisiin kuvauksiin saimme malliksemme opettajamme ystävän, Daria Iwanin. Hän on puolalainen näyttelijätär ja myös laulaja, joka keikkailee kahden bändinsä kanssa. Daria oli myös ihanteellinen malli. Hän selkeästi tiesi ja tunsi itsensä ja ilmeensä sekä sen, milloin näyttää todella hyvältä. Sain hänestä todella paljon erinomaisia kuvia. Laitan tähän nyt jonkinlaisen kokoelman suosikeistani.

Ensin parkkeerasimme läheiseen kahvilaan. Tämä allaoleva kuva sopisi kuulemma kahvimainokseen. ;)


Sitten lähdimme kadulle ja pysähdyimme useaan eri paikkaan ottamaan erilaisia kuvia. Olin ottanut mukaani punaisen sateenvarjon ja vaikka ei ihan oikeasti satanutkaan, niin kuvista tuli onnistuneita. Herätimme tietenkin hieman hilpeyttä, kun pyysin mallia leikittelemään sateenvarjon kanssa.
Tykkään näistä sateenvarjokuvista erityisen paljon ja etenkin niiden värikkyydestä ja ilmeikkyydestä. Kuvaa katsomalla voi luoda mielessään tarinan.



Tämän allaolevan kuvan tarkoitus oli street fashion. Pidän tunnelmasta ja paikasta, vaikka mallin kasvot ovatkin hieman ylivalottuneet.


Seuraavaksi menimme erään teatterin aulaan, josta löytyi paljon mielenkiintoisia elementtejä.  Ja taas punainen väri oli pääosissa.



Tämän viimeisen kuvan tarkoitus oli, että etuala ja taka-ala näyttävät epäselviltä ja fokus on mallissa.


Kurssi on nyt tältä erää päätöksessään. Vain päätösnäyttely on enää edessä. Odotan sitä mielenkiinnolla. Toivottavasti pääsen osallistumaan mahdolliselle kurssin toiselle osalle, jossa keskitytään kuvien käsittelyyn ja muokkaamiseen erilaisten ohjelmien avulla.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

kasvitieteellisessä puutarhassa

 Kauniina ja aurinkoisena päivänä päätin ottaa kameralaukkuni ja kaikki uudet opit matkaani ja lähteä valokuvaamaan. Luontokuvaus houkutti ja suuntasinkin kohti Wroclawin kasvitieteellistä puutarhaa. Kukkaloisto ei vielä tietenkään ollut kauneimmillaan, mutta kyllä siellä jo näkemistä riitti. Erityistoiveena oli nähdä suosikkini, magnoliapuu, täydessä kukassaan.


Tällä kerralla pitäydyin kuvailemaan ihan vain ulkona ja skippasin nuo kasvihuoneet kokonaan. Ulkonakin riitti nähtävää ihan riittämiin. 


Kuvista huomaa hienosti sen, kuinka keväällä luonnossa on nähtävissä niin monia eri vihreän sävyjä. Aina yhtä kiehtovilta näyttävät luonnossa vapaana kasvavat muratit, jotka toimivat maanpeitekasveina, kiipeävät puunrunkoja pitkin ja muuten vaan näyttävät jotenkin satumaisilta.


Tässä kaunis magnoliankukka. Magnolia on siitä erilainen puu, että se tekee ihan ensimmäiseksi suuret, kauniit kukkaset ja lehdet ilmestyvät kukinnan jälkeen, myöhemmin. Magnolia on ilmastollisesti siinä määrin arka puu, että se ei taida oikein menestyä kylmässä Suomessa. Kukat muuten tuoksuvat todella hyvältä.


Toinen ikisuosikkikukkani on tuo kaunokainen, bellis. Väreistä hennon vaaleanpunainen ja kerrottu lajike on mielestäni kaunein. Kyllä tuo valkoinenkin ihanalta näyttää. Täällä sitä kasvaa monissa paikoissa villinä ja luonnonvaraisena. 






Bongasin paikasta myös pronssitontun, krasnale. Tontut ovat Wroclawin kaupungin erikoisuus, joita tullaan bongailemaan pidemmänkin matkan päästä. Tonttu voi löytyä mitä ihmeellisimmästä paikasta ja yleensä sen huomaakin ihan vaan sattumalta. Niiden määrä on kuuleman mukaan kasvanut jo yli 250. Lähiaikoina olenkin sattumalta bongannut uusia, ennennäkemättömiä tonttuja.


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

how amazing life is

Laitoin jo aiemminkin joitakin valokuvauskurssin kotiläksyotoksiani tänne, mutta viimeksi saimme astetta haastavamman tehtävän. Kesken oppitunnin opettaja pyysi meitä lähtemään tunniksi ulos kuvaamaan lähiympäristöä. Tarkoituksena oli käyttää erilaisia, jo opittuja tekniikoita, mutta myös pyrkiä kuvaamaan ihmisiä. Näistä kuvista oli sitten tarkoitus tehdä 'photo essee', jossa olisi jokin clue, johtoajatus, tarina. Kun lähdimme ulos, niin aivot alkoivat surraamaan samantien. Tein tarinan powerpoint-versioksi, mutta kun en saa sitä liitettyä sellaisenaan tänne, niin laitan kuvat ihan näin vaan yksitellen. Tässä tarinani:

ONE SUNNY 
MONDAY MORNING
IN WROCLAW...






EVERYBODY HAD THEIR OWN 
DESTINATIONS; SOME WERE
HEADED TO WORK, SOME TO
SCHOOL AND SOME WERE
JUST APPRECIATING LIFE...











JUST CLOSE YOUR EYES
AND ENJOY THE 
CAROUSEL THAT IS
LIFE...




FOR ONE MINUTE, 
WALK OUTSIDE, 
STAND THERE, 
IN SILENCE, 
LOOK UP AT THE SKY,
AND CONTEMPLATE
HOW AMAZING LIFE IS.  






Mitäs piditte? Opettaja ainakin piti tosi paljon ja sain hyvää palautetta. Siitä olin iloinen.

Ei muuten ole aina kovinkaan helppoa kuvata ihmisiä. Toiset ottavat asian ihan vaan huumorilla tai sitten suostuvat auttamaan muuten vaan valokuvausopiskelijaa, mutta jotku suorastaan suuttuvat ja kieltävät kuvien ottamisen, jos vaikka mahdollisesti juuri hänestä näkyisi vilaus jonkun ventovieraan kuvassa. Valokuvaaminen julkisella paikalla on ihan sallittua. Julkiseksi paikaksi katsotaan paikka, johon jokaisen on mahdollista vapaasti päästä. Kuvaaminen muuttuu kielletyksi jos se kohdistuu henkilöön, joka on sillä hetkellä erityisessä paikassa, esim. virastossa, toimistossa, lääkärissä ja kyseinen paikka on yleisöltä suljettu. Ja tällöinkin se on kiellettyä vaan, jos se tapahtuu yksityisyyttä loukaten. Ihan normaaliin kuvaamiseen yleisellä paikalla ei tarvitse pyytää keneltäkään lupaa. Toisaalta luvan pyytäminen on tietenkin ihan fiksua ja kohteliasta. Kun rohkeasti menee kysymään ja juttelemaan ja esim. kertomaan, että kyseessä on opiskelutehtävä, niin ymmärrystä yleensä löytyy. Täällä, vieraassa maassa haastetta tietenkin asiassa lisää se, että yhteistä kieltä ei välttämättä löydy. Ihmiset, joita kohtasin tätä tehdessäni, olivat kaikki myötämielisiä, iloisia ja ymmärtäväisiäkin.