Taidan olla jo vähän kesäfiiliksissä, kun blogin päivittäminenkin aina vaan jää ja jää. Melkoista haipakkaa viimeiset pari viikkoa ovat täällä olleetkin monessa suhteessa. Kesämökkiprojektimme on mielessä lähes koko ajan ja vähän väliä tulee eteen jotain asioita, jotka vaativat pohdintaa ja päätöksiä.
Suomiloman jälkeen olen yrittänyt päästä, ja ihan hyvin kai onnistunutkin, takaisin "ruotuun" liikunnan suhteen. Hillitön helle on vaan harmillisesti verottanut juoksulenkkejäni. Kun jo aamulla sängystä noustessa lämpötila on ollut +28, niin olen sitten ihan suosiolla jättänyt lenkkini väliin. Eräänä aamuna en sitten enää malttanut mieltäni, vaan lähdin normaalille aamujuoksulleni. Kotiin päästyäni sain ihan mahdottoman allergiakohtauksen. Aivasteluista ei tullut loppua, silmät turposivat tomaateiksi, henkeä ahdisti ja kasvot olivat täynnä punaisia laikkuja. Nappasin tietenkin heti allergialääkkeen ja tiputtelin silmiini tippoja. Muutaman tunnin jälkeen olo onneksi tasaantui. Normaali juoksureittini kulkee joenvierustaa pitkin ja loikin myös välillä melko pitkässä heinikossa, joten se oli varmaan syynä tuohon kohtaukseen. Lenkille lähtö ei ole oikein sen jälkeen houkuttanut.
Allergiani on täällä Puolassa asuessa ollut hyvinkin helppo ja hissukseen. Vaikka kevät tuli taas rytinällä, niin en onnekseni kärsinyt oireista juuri lainkaan. Jostain syystä minulla on täällä aina keväisin paljon helpompaa kuin Suomessa. Kun muutama viikko sitten käväisin Suomessa, niin sain ensitöikseni marssia apteekkiin troppeja ostamaan, kun oireet räjähtivät valloilleen lähes heti, kun lentokoneesta kotimaahan astuin.
Viime viikolla ilma vaan lämpeni lämpenemistään ja parhaillaan mittari huiteli jo neljässäkympissä. Kotikin lämpeni siinä määrin, että ropellipuhaltimet pyörivät kaikkien nukkujien huoneissa läpi yön. Siltikin nukkuminen oli melkoista pyörimistä. Kyllä ilmastointi olisi tarpeen. Eräänä päivänä saimme tyttäreni kanssa helteistä tarpeeksemme ja heti aamusta pakkasimme kassimme ja lähdimme paikalliseen vesipuistoon, Aquaparkiin. Auringonoton lomassa oli huippumukavaa pulahtaa aika ajoin altaaseen vilvoittelemaan. Seurauksena kahden päivän auringonpalvonnasta oli melkoiset rusketusrajat.
Jos jotain, niin vettä ja kunnollista uimamahdollisuutta täällä asuessa kaivataan. Meri on hirmu kaukana ja järviähän ei tällä alueella ole lainkaan. Se tuntuu välillä oikeastaan ihan oudolta, kun Suomessa asuessamme olemme tottuneet siihen, että kävelymatkan päässä on useampikin uimaranta. Puolalaiset ovat pyrkineet ratkaisemaan veden puutetta rakentamalla maauimaloita. Jotenkin se vain ei ole ollenkaan sama ja harmillisen usein kyseiset maauimalat on myös pääsetetty hoidon puutteessa rapistumaan. Kesälomaa ja omaa mökkisaunaa ja -rantaa todella siis odotetaan.
Tennis on harrastuksistamme uusin ja yhdessä tyttärien kanssa käymme kerran viikossa tennistunnilla Wojtekin opissa. Ihan mahtavaa, että vielä tässä iässä ;) voi innostua jostakin uudesta jutusta ja parasta tässä on se, että teen sitä yhdessä tyttärien kanssa. Motivoivaa on se, kun ihan oikeasti huomaa oppivansa ja kehittyvänsä melko suurinkin harppauksin.
Tällä viikolla osallistuimme tennisopemme Wojtekin järjestämään nelinpeliturnaukseen. Hän oli koonnut kansainvälisistä oppilaistaan parit ja pelasimmekin tiiviillä tahdilla kuusi peliä. Pelit olivat ns. minipelejä, mutta kolmen tunnin pelaamisen aikana pääsimme maistelemaan tennikseen niin kuuluvia mahtavia onnistumisia, kuin myöskin sitä ärsyttävää pelin takkuamista. Mutta hauskaa meillä oli, vaikka tosissamme pelasimmekin. Olin itse nuoremman tyttäreni pelikaveri ja vanhempi sai parin puuttuessa partnerikseen erään japanilaisen naisen. Molemmat tiimimme pääsimme sekä voittojen että tappiodenkin makuun, joten näin melko vasta-alkajina ihan hyvä suoritus. Pelin jälkeen oli juhlallinen palkintojenjako ja yhteinen lounashetki kruunasi tämän hauskan tapahtuman.
Kuntosalia, tennistä ja zumbaa on siis tämä viikko pitänyt liikunnan saralla sisällään. Ensi viikolla toivotaan kelien viilenemistä, jotta juokseminenkin taas mahdollistuisi. Kahden viikon päästä Unnan koulu lopulta loppuu ja sitten lähdemmekin piiiitkälle ja kauan odotetulle suomilomalle yhdessä koko perheellä. Sitä jo innolla odotetaan. Sitä ennen ehtii vielä nauttia niistä monista liikunnan iloista, joita täällä Wroclawissa voimme harrastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti