ennen ja jälkeen

Kuusi viikkoa Suomessa lomalla ja aika paljon saimme mökkityömaalla aikaiseksi. Loma ei onneksi ihan kokonaisuudessaan ollut pelkkää rakentamista, vaan olimme myös onnekkaita saadessamme treffata niin paljon läheisiä ja tärkeitä ystäviämme. Suuret kiitokset kaikille, jotka jaksoitte ajaa ja tulla meitä mökille tervehtimään! Mikä mukavinta, saimme rakentamisen lomaan tuikitarpeellista hengähdystaukoa vaihtaa kuulumisia puolin ja toisin meille tärkeiden ihmisten kanssa, joita muuten tulee niin harvoin nähtyä. Mies toki kävi välillä puolanmaalla töissäkin, mutta me tytöt viihdyimme järvimaisemissa ja luonnonhelmassa enemmän tai vähemmän koko lomamme. 

Rakentaminen alkoi omalta ja tyttären osalta huussin maalauksella ja stailauksella. Olimme Puolasta hankkineet Bloomin panelivahaa, jonka käyttöä ja toimivuutta päätimme kokeilla ensin varmuuden vuoksi wc:n seiniin. Tuo mainittu vaha/maali maksaa muuten Puolassa vain kolmasosan siitä, mitä Suomessa. Aiempi ideani farkkuvessasta (farkkuduunausta) siis toteutettiin. Siitä tuli muuten ihan tosi hyvä ja viihtyisäkin. 

Tästä lähdettiin liikkeelle. 

Tähän päädyttiin. 

Ensimmäinen isompi homma uuden mökin kanssa oli huopakaton asennus. Siinä sitä olikin urakkaa kerrakseen. Ilmat olivat harmillisen epävakaiset ja sade pääsikin yllättämään meidät useaan kertaan, jolloin tuli kiire kerätä kamat ja laskeutua alas. Katolla ei kun ole oikein turvallista keikkua sadeilmalla. Kattohan oli kyllä jo lähtökohtaisesti tiivis, kun päällä oli vedenpitävä aluskate, mutta tärkeää oli saada lopullinen huopakate päälle ennen talven tuloa, jotta katto kestää mahdollisen lumitaakan.

Onneksi saimme useana päivänä talkooapua katonrakennukseen, kiitos talkoolaisille! Kahdestaan tehden homma oli kyllä melkoisen raskas ja kiukuttelultakaan ei vältytty. Valmista tuli kuitenkin loppujen lopuksi ja voin sanoa, että ihan hetkeen en haluaisi joutua huopakattoa uudelleen asentamaan.

Ensin päällä vain aluskate. 

Nyt ollaan jo voiton puolella. Viimeistä lapetta viedään. 

Valmis katto ja sille myös kuohuvalla skoolattiin. 

Sisähommissa ensimmäiseksi piti käydä puuttuvan kattopaneloinnin kimppuun. Se olikin melkoista mittausta, sahausta ja naulausta. Vaikeaselkoinen ja monimutkaisen kulmikas katto asettivat tietysti omat haasteensa. Katto kuitenkin valmistui ennätysajassa. 

Naisväen hommaksi valikoitui se helpoin. ;) Maalaushommaa pääsimme kuin pääsimmekin jatkamaan menestyksekkään huussin stailauksen jälkeen. Työn jälki siis tyydytti työnjohtajaa niin, että luottoa riitti. Sisäpinnoista oli tarkoitus maalata kaikki valmiit pinnat; seinät ja katto. Hirsiseinähän on itsessään jo valmista pintaa, mutta minua viehättää enemmän tuon raa'an mäntypinnan sijasta kuultovalkoinen. Se antaa toivomaani valoisuutta ja avaruutta. 

Aloitimme maalausurakan parven katosta ja seinistä ja etenimme sieltä sitten alaspäin.  Korkea tila oli onneksi suhteellisen helppo maalata kun paikalla oli vielä kootut tellingit. Siltikin myönnän, että hieman huimasi kun korkeimmalla kohdalla vaapuin pensselin kanssa viiden metrin korkeudessa heiluvilla ja huterilla tellingeillä. Huh! Kuvat kyllä hieman muuten vääristävät värejä, kun maalauksen jäljiltä valkoinen seinä näyttää melkoisen läikykkäältä. Luonnossa se on kyllä ihan siistin ja hyvän näköinen. Halusin seinistä nimenomaan kuultovalkoisen, niin että puunsyyt vielä näkyvät, en peittävää.  Muutama palkki ja tolppa jäi vielä maalaamatta, mutta se on jatkossa pieni homma. 

Sisämaalauksen jälkeen maalausurakka ei toki ollut lopussa. Oli aika käydä ulkopintojen kimppuun. Siinä sitä hommaa riittikin ja kunhan värinvalinnavaikeuden ja yhden väärän värin jälkeen saimme lopulta sen oikean, niin ei kun suti heilumaan. Tarkoitus oli maalata koko talo hetimiten kahteen kertaan, mutta reilun yhden seinän verran tuosta tavoitteesta jäätiin. Joitakin pieniä kohtia täytyy paikkamaalata tikkaiden avulla vielä ensi kesänä toiseen kertaan.

Maalaukseen lisähaastetta asetti taas liian helteinen ja aurinkoinen sää. Maalin ei ole tietenkään hyvä kuivua liian nopeasti, vaan normaali puolipilvinen ja ei niin kuuma sää olisi kaikkein paras ilma ulkomaalaukseen. Maalaushomma itsessään on myös melkoisen hikistä hommaa kaikkine tellingeillä kiipeilyineen ja keikkumisineen. Vaikeaa, hidasta, sekä myös melkoisen ärsyttävää hommaa oli erityisesti räystäänalusten maalaus. Meillä kun ei ole sellaista yhtenäistä räystäänaluslaudoitusta, vaan räystäänalukset ovat ikäänkuin koteloidut mallit. Tuosta alakuvasta sen hyvin näkeekin, jos tarkkaan katsoo.

Ennen maalipintaa. 

Lopputulos on tässä ja Tikkurilan sävy Poro nimeltään. 

Ikkunanpielien smyygit ja peitelaudat maalasin maantasolla valmiiksi, joten säästyimme ylimääräisiltä seinänsuojaamisilta. Maalattua lautaa oli sitten mukava pätkiä ja lyödä paikoilleen. Heti tuli valmiin ja ryhdikkään näköistä. 

Viimeisellä viikolla tahti vaan kiihtyi ja betoniautokin toi melkoisen läjän kuraa pihaan. Edessä oli vielä eteisen ja kylpyhuoneen valut. Nekin saatiin tehtyä ja nähtäväksi jää onnistuiko kylppärin kaadot niin kuin pitikin. Loppukura kärrättiin rantaan ja siitä tehtiin iso betonilaatta tulevaa uutta laituria varten.

Vaikka mökissä ei vielä kovin valmista olekaan, niin tärkeysjärjestyshän se olla pitää. Ilmalämpöpumppukin siis asennettiin paikoilleen hyvissä ajoin lämmittämään kylminä syksyiltoina ja viilentämään kuumina kesäpäivinä. No, hyvään tarjoukseen on vaan tartuttava.

Vihonviimeisenä isompana työnä oli laittaa ovet paikoilleen ja isä tiivisti ikkunanvälit uretaanilla. Ovet saatiin lukkoon ja nyt ei siis enää tuulekaan sisään. Niin ja terassin katto/parven lattia sai tervapaperin ja eristyksen paikoilleen. Nyt ei enää linnutkaan pääse lentelemään sisälle taloon. 

Jäljelle jäi enää tontin raivausta, tellinkien purkamista ja työkalujen ja varaston järjestely. Isä sai tuikitarpeelliset tellinkinsä ja melkoisen määrän tarpeellisia työkaluja takaisin ja omaan käyttöönsä. Telingit olivat muuten erityisen suureksi avuksi monessa hommassa. Ilman niitä ei olisi maalaushommistakaan tullut juuri mitään. Kiitos isä, joka voisi perustaa vaikka työkaluvuokraamon!

Kun rakennuspaikka saatiin jotakuinkin raivattua, niin vielä piti keskittyä saunamökin talvikuntoon saattamiseen. Huolenaiheenani oli verhojen puute. Pikkumökissä on ikkunoita neljää eri kokoa ja etukäteen olin havitellut löytäväni niihin jonkinlaiset toimivat valmiit laskosverhot. Niitä ei löytynyt ja kummasti opimme muuten myös nukkumaan valoisassa mökissä, johon aamuauringon ensimmäiset säteet kirkkana paistoivat. Verhoja kuitenkin tarvitaan myös ihan siitä syystä, että en halua kenenkään kurkkivan sisälle tyhjään mökkiin. Äitini keksi keinon, joten ostimme alennusmyyntikankaan, jonka hän leikkasi sopivan mittaisiksi verhoiksi ja ompeli käsin kaikki käänteet. Hankimme myös verhotangot ja voila' mökkimme sai verhot ja kukaan satunnainen ohikulkijakaan ei näe sisälle. Kiitos äiti!

Viltit vielä sohvan päälle pölysuojaksi, verhot ikkunoiden eteen,  loppusiivous ja niin oli Suomenlomamme lopuillaan.  Tavarat autoon ja nokka kohti Puolaa. 

Kiitos tästä mahtavasta kesästä kaikille asianosaisille ja erityiskiitos oman perheen nuorille naisille, jotka uurastivat ahkerina ja uhrasivat suuren siivun kesälomastaan mökinrakennukseen!
Onneksi kesä ei ollut ihan pelkkää rakentamista, vaan saimme iltaisin nauttia oman saunan lämmöstä ja uida pulikoituakin tuli niin paljon, että ei aikaisempina vuosina ole uitukaan. Säät onneksi suosivat meitä ja muutenkin Suomen luonto näytti parastaan. See you next summer!

kuumia kesäpäiviä ja liikunnan iloa

Taidan olla jo vähän kesäfiiliksissä, kun blogin päivittäminenkin aina vaan jää ja jää. Melkoista haipakkaa viimeiset pari viikkoa ovat täällä olleetkin monessa suhteessa. Kesämökkiprojektimme on mielessä lähes koko ajan ja vähän väliä tulee eteen jotain asioita, jotka vaativat pohdintaa ja päätöksiä. 

Suomiloman jälkeen olen yrittänyt päästä, ja ihan hyvin kai onnistunutkin, takaisin "ruotuun" liikunnan suhteen. Hillitön helle on vaan harmillisesti verottanut juoksulenkkejäni. Kun jo aamulla sängystä noustessa lämpötila on ollut +28, niin olen sitten ihan suosiolla jättänyt lenkkini väliin. Eräänä aamuna en sitten enää malttanut mieltäni, vaan lähdin normaalille aamujuoksulleni. Kotiin päästyäni sain ihan mahdottoman allergiakohtauksen. Aivasteluista ei tullut loppua, silmät turposivat tomaateiksi, henkeä ahdisti ja kasvot olivat täynnä punaisia laikkuja. Nappasin tietenkin heti allergialääkkeen ja tiputtelin silmiini tippoja. Muutaman tunnin jälkeen olo onneksi tasaantui. Normaali juoksureittini kulkee joenvierustaa pitkin ja loikin myös välillä melko pitkässä heinikossa, joten se oli varmaan syynä tuohon kohtaukseen. Lenkille lähtö ei ole oikein sen jälkeen houkuttanut. 

Allergiani on täällä Puolassa asuessa ollut hyvinkin helppo ja hissukseen. Vaikka kevät tuli taas rytinällä, niin en onnekseni kärsinyt oireista juuri lainkaan. Jostain syystä minulla on täällä aina keväisin paljon helpompaa kuin Suomessa. Kun muutama viikko sitten käväisin Suomessa, niin sain ensitöikseni marssia apteekkiin troppeja ostamaan, kun oireet räjähtivät valloilleen lähes heti, kun lentokoneesta kotimaahan astuin. 

Viime viikolla ilma vaan lämpeni lämpenemistään ja parhaillaan  mittari huiteli jo neljässäkympissä. Kotikin lämpeni siinä määrin, että ropellipuhaltimet pyörivät kaikkien nukkujien huoneissa läpi yön. Siltikin nukkuminen oli melkoista pyörimistä. Kyllä ilmastointi olisi tarpeen. Eräänä päivänä saimme tyttäreni kanssa helteistä tarpeeksemme ja heti aamusta pakkasimme kassimme ja lähdimme paikalliseen vesipuistoon, Aquaparkiin. Auringonoton lomassa oli huippumukavaa pulahtaa aika ajoin altaaseen vilvoittelemaan. Seurauksena kahden päivän auringonpalvonnasta oli melkoiset rusketusrajat. 

Jos jotain, niin vettä ja kunnollista uimamahdollisuutta täällä asuessa kaivataan. Meri on hirmu kaukana ja järviähän ei tällä alueella ole lainkaan. Se tuntuu välillä oikeastaan ihan oudolta, kun Suomessa asuessamme olemme tottuneet siihen, että kävelymatkan päässä on useampikin uimaranta. Puolalaiset ovat pyrkineet ratkaisemaan veden puutetta rakentamalla maauimaloita. Jotenkin se vain ei ole ollenkaan sama ja harmillisen usein kyseiset maauimalat on myös pääsetetty hoidon puutteessa rapistumaan. Kesälomaa ja omaa mökkisaunaa ja -rantaa todella siis odotetaan.  

Tennis on harrastuksistamme uusin ja yhdessä tyttärien kanssa käymme kerran viikossa tennistunnilla Wojtekin opissa. Ihan mahtavaa, että vielä tässä iässä ;) voi innostua jostakin uudesta jutusta ja parasta tässä on se, että teen sitä yhdessä tyttärien kanssa. Motivoivaa on se, kun ihan oikeasti huomaa oppivansa ja kehittyvänsä melko suurinkin harppauksin. 

Tällä viikolla osallistuimme tennisopemme Wojtekin järjestämään nelinpeliturnaukseen. Hän oli koonnut kansainvälisistä oppilaistaan parit ja pelasimmekin tiiviillä tahdilla kuusi peliä. Pelit olivat ns. minipelejä, mutta kolmen tunnin pelaamisen aikana pääsimme maistelemaan tennikseen niin kuuluvia mahtavia onnistumisia, kuin myöskin sitä ärsyttävää pelin takkuamista. Mutta hauskaa meillä oli, vaikka tosissamme pelasimmekin. Olin itse nuoremman tyttäreni pelikaveri ja vanhempi sai parin puuttuessa partnerikseen erään japanilaisen naisen. Molemmat tiimimme pääsimme sekä voittojen että tappiodenkin makuun, joten näin melko vasta-alkajina ihan hyvä suoritus. Pelin jälkeen oli juhlallinen palkintojenjako ja yhteinen lounashetki kruunasi tämän hauskan tapahtuman. 

Kuntosalia, tennistä ja zumbaa on siis tämä viikko pitänyt liikunnan saralla sisällään. Ensi viikolla toivotaan kelien viilenemistä, jotta juokseminenkin taas mahdollistuisi. Kahden viikon päästä Unnan koulu lopulta loppuu ja sitten lähdemmekin piiiitkälle ja kauan odotetulle suomilomalle yhdessä koko perheellä. Sitä jo innolla odotetaan. Sitä ennen ehtii vielä nauttia niistä monista liikunnan iloista, joita täällä Wroclawissa voimme harrastaa.

kesän huippuhetket kuvin

Blogiväsymys on jatkunut, mutta nyt ovat voimat toivonmukaan palautuneet kesäloman myötä. Olipahan melkoinen kesä meidän perheellä. Se sisälsi suuria tunteita, iloa, naurua, ystäviä ja mieleenpainuneita hetkiä. Ja kaikki tämä muutaman viikon sisällä. Olemme onnekkaita!!!

Matka Suomeen alkoi Travemundesta tuolla niin tutuksi tulleella laivalla. Tällä kertaa samaan laivaan oli sattumalta osunut myös Joni, jonka reissuagendaksi taisi muodostua Rubikinkuution ratkaiseminen Unnan avustuksella. 

Tampere, ihana Tampere. Nautimme kaupungista hyvän ruoan ja tällä kertaa myös useamman kesäteatterin voimin. Majoituimme Lapinniemeen, kuten viimekin vuonna ja sekin oli erittäin hyvä ratkaisu. Lapinniemestä oli hyvä tehdä lomapistoja niin ystävien luokse, kuin hieman kauemmaksikin. 

Suomiloma alkoi rytinällä, kun ystävämme olivat piffanneet meillekin liput Eppujen konserttiin. Kiitos Tarja ja Topi!

Ystäviä on niin mahtavaa nähdä aina näin lomienkin aikaan. Harmillista vaan, että aikataulu on yleensä melko tiivis ja rajallinen. Onnekkaita olimme kuitenkin, kun ehdimme grillailemaan useammankin ystävän kera. 

Unnalla suomiloma kului pitkälti rippikoulun merkeissä. Keuruun Pöyhölässä tyttö vietti 10 ikimuistoista päivää kansainvälisellä rippileirillä yhdessä muiden ulkosuomalaisen kera. 

Keuruun kirkko oli Unnan konfirmaatiokirkko. 

Lomaaikataulujamme sekoitti kesämökkikaupat. Niin, elämä on yllätyksiä täynnä.
Olemme etsineet mökkiä Suomesta järven rannalta jo vuosien ajan, mutta kun se oikea tulee kohdalle, niin silloin täytyy toimia. Nyt meillä on mökki ja rakennushommatkin jo hyvällä alulla. 

Vaihmalanhovissa juhlittiin tuplajuhlia yhdessä ystävien ja sukulaisten kanssa. Oona oli saanut vain muutamaa viikkoa aiemmin tulokset IB-Diblomasta, joten näin olikin kiva yhdistää molempien tyttöjen juhlat.

Tässä meidän perheen kaunokaiset yhteiskuvassa. 

Ihana tunnelma ja paljon tärkeitä ihmisiä ympärillämme. 

Kummit kuvassa yhdessä juhlakalujen kanssa. 

Hyvää ruokaa, ihania lauluja, aurinkoa ja lämpöä. 

Neiti kesäheinä. 

Taalintehtaalla, Hätskärissä ystävien saaressa vietimme pari ikimuistoista päivää. Kiitos Sophie ja Martin!

Kotimatka alkoi autolla Turusta Tukholmaan ja sieltä sitten Göteborgin kautta Skageniin, Tanskaan. 

Silmiähivelevän kaunista. 

Rakkaat lomatunnelmissa! <3

lomatunnelmia vol.3

Kolmas päivitys vielä Suomenreissusta ja sitten siirrytäänkin keskieuroopan tunnelmiin. Isä oli kevään korvalla ostanut veneen, jonka oli saanut sopivasti Juhannuksen aikoihin vesille. Pitihän sitä meidänkin pienelle venereissulle päästä, vaikka ilmoja odottaessa meinasi tulla jo uskonpuute koko veneilyn suhteen. Lopulta säitä uhmaten lähdimme kera Unna ystävän Sannin Vanajavedelle katsastamaan tuota uusinta hankintaa. 

Ilmat eivät aluksi oikein suosineet ja jo laiturista irrottautuminen osoittautui hieman hankalaksi. Aallot olivat sen verran hankalat, että läheisten kivien kanssa piti olla tarkkana. Pääsimme kuitenkin matkaan. 

Tämä on paatti erityisesti minun mieleeni, kun pidän enemmän sellaisesta hitaanpuoleisesta ja rauhallisesta menosta. Pikakiiturit enemmänkin pelottavat kuin viehättävät. Mukavasti matkaa siis taitettiin, vaikka säätila vaihteli rankkasateesta auringonpaisteeseen. Onneksi tässä paatissa ei tarvitse sateellakaan kastua.

Eväät piti tietysti syödä jo heti alkumatkasta ja mikä siinä oikein onkaan, kun aina näin ulkosalla ne maistuvat erityisen hyvältä. Unnalla oli myös pelikortit mukana ja tytöt pelasivatkin innokkaasti ja taisi maisemien katselu jäädä toissijaiseksi.

Sateen hieman tauotessa ja auringon pyrkiessä esiin rantauduimme Sääksmäen Silloille ja poikkesimme Silta-kahvilaan lounaalle. Lenni-lokinpoikanen odottelikin meitä jo laiturilla tulevaksi.

Lounastauon pidettyämme emme lähteneetkään heti paluumatkalle, vaan pitihän meidän pelata koko poppoolla pienimuotoinen korttipeliturnaus. Kukahan se voittaja olikaan? ;)

Korttipelin jälkeen lähdimme putputtelemaan takaisin kotimatkalle ja kun aurinkokin näytti meille vaihteeksi parastaan, niin Unna ja Sanni ottivat ilon irti ja valtasivat nokkapaikat koko paluumatkan ajaksi. Pienessä aallokossa varpaat kuulemma kastuivat ihanasti.

Menomatkan Esa oli tutustunut paattiin ja merikortteihin ja paluumatkalla isä jo uskalsi päästää Esan "puikkoihin". Perille päästiin hymy huulilla ja mukavaa kokemusta rikkaampina!

lomafiiliksiä kotisuomesta vol.1

Suomenlomalla on nyt käyty ja hyvät ovat fiilikset, vaikkakaan ilmat eivät meitä ihan joka hetki suosineetkaan. Kuvista sitä tosin ei juurikaan huomaa, kun sateen sattuessa en viitsinyt kameraa kosteudelle altistaa ja olenkin kuvaillut enimmäkseen poutasäällä. Suomen kesä on arvaamaton ja tällä kerralla se taisi olla sitä erityisesti. Oli outoa, kun välillä paistoi ja ihan hetkessä tummanpuhuvat pilvet tupsahtivat sinisen taivaan tilalle ja saimme rankkasadekuuron niskaamme. 

Mutta alkuun palatakseni...reissu lähti siis liikkeelle kuuden tunnin ajolla Wroclawista Gdyniaan. Gdyniassa yövyimme mahtavassa Sea Towersissa, 16. kerroksessa, josta oli kertakaikkisen huikeat näkymät merelle. 

Aikaisin aamulla lastauduimme autoinemme laivaan ja matka kohti Suomea ja Vuosaarta saattoi alkaa. Finnlinesin laivat eivät tosiaankaan ole luksuslaivoja, vaan pikemminkin rahtilaivoja, mutta onneksemme saimme mukavan nokkahytin, josta oli myöskin mukavat näkymät merelle. Vesi on todellakin se elementti, jota olemme suuresti kaivanneet. Puola kun ei ole "tuhansien järvien maa", kuten Suomi. 

Pääsimme perille ja ensimmäiseksi vierailimme molemmissa mummuloissa. Mummulareissun jälkeen matka jatkui Tampereelle ja majapaikkaamme Lapinniemeen. Kylläpä kaupunki näyttäytyi kauniina ja hetken poissaolon jälkeen on ihmeellistä kuinka "eri silmin" sitä tuttuja paikkoja katselee. Tässä muutamia makupaloja kuvien muodossa.

En lainkaan tiennyt, että Laukontorin laidalle oli ilmestynyt uusi kahvila ja salaattibaari. Hmm, ja harmikseni minulla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, vaikka kuvasta toisin voisi luulla. ;)

Kesäillan auringonlasku Näsijärvelle on huikaisevan kaunis.