kohti Suomea

No, tänään lomareissumme vol.1 alkoi. Ensin matkaamme Suomeen ja koska lähdemme reissuun autolla, niin tiedossa on takapuolilihasten kestävyyttä koetteleva kuuden tunnin istunto. Aluksi matka vie kohti Puolan pohjoisrannikkoa, Gdyniaa, jossa yövymme. Aamulla jonotamme lautalle, jolla sitten matkaamme vuorokauden, jotta voimme herätä seuraavana aamuna Suomesta, Helsingistä. 

Kaikki tavarat sopivat hienosti matkaan ja olisi sopinut vielä enemmänkin. Vähän kyllä huolettaa, että jos Suomessa onkin kovin kylmää, niin näihin helteisiin tottuneina emme varmastikaan ole pakanneet riittävästi lämmintä mukaan. Onneksi Suomessakin on kauppoja, jos hätätilanne yllättää. ;)

Kuuden tunnin ja yhden viiden minuutin pissatauon jälkeen saavuimme illansuussa Gdyniaan. Meillä oli käynnissä kilpailu, että kuka näkee meren ensimmäiseksi. Vaikka kuinka tiirailimme, niin meri näkyi kunnolla vasta majapaikassamme. Yövymme hienossa huoneistossa, Sea Towerissa, jonka 16. kerroksesta todellakin näkyy meri.

Nyt on jo sen verran nälkä, että illallinen on paikallaan. Sitten ei muuta kuin nukkumaan ja huomenna kohti uusia seikkailuja.

Puolan pöytävuoret

Saimme vihdoin odotettuja vieraita Suomesta, kun Lehdon pesue Pirkkalasta tuli lomalle luoksemme. Luvassa oli kaikenmoista mukavaa puuhaa viikon vierailun varalle. Torstai sattui sopivasti olemaan pyhäpäivä ja mies ja lapsetkin olivat koulupäivän sijaan kotosalla, joten päätimme lähteä ajelemaan Puolan pöytävuorille, Gory Stoloween. Kartanlukijat olivat tehneet ajosuunnitelman ja matka taittuikin ohi kuuluisan Wambiertzycen kuuluisan barokkibasilikan, kohti mutkaisia vuoristoteitä aina Pöytävuorten kansallispuiston "oviaukolle" saakka aivan Tsekin rajan tuntumaan. Edessä oli sitten monen monta rappusta, jotta pääsisimme aina huipulle saakka. 

Rappusia kivutessa oli pakko pitää yksi juomatauko, kun ilmakin oli sopivasti lämmin ja aurinkoinen. Pian saimme esimakua siitä mitä tuleman piti, kun silmiimme kantautui valtaisia kivenlohkareita. Hieman hikisinä ja hengästyneinä pääsimme huipulle ihailemaan mahtavia maisemia ollessamme 919 metrin korkeudessa merenpinnasta.

Valtaisat kivet muodostavat ainutlaatuisen, veistosmaisen kivipuutarhan ja kun lähdetään näköalapaikalta laskeutumaan alaspäin, niin vastassa on melkoinen, salaperäinen kivilabyrintti. Välillä pujahdettiin kapeista, tunnelimaisista kivenkoloista ja välillä taas kiivettiin lähes pystysuoraa seinämää ylöspäin. Melkoista huimapäiden seikkailua.

Mielenkiintoista oli sekin, että tuntui kuin reissullamme olisimme kokeneet monta vuodenaikaa, kun kuumasta ja heteisestä ilmasta siirryttiin kosteaan ja sademetsämaiseen tunnelmaan. Käväisimme myös talven puolella, kun valtaisien lohkareiden välistä löytyi myös lunta.

Seikkailu oli jokaisen hikipisaran arvoinen ja erityiskiitos lapsille, jotka eivät narisseet kertaakaan kuumuudesta, matkan raskaudesta tai muustakaan. Olivat aidon innostuneita ja iloisia seikkailijoita. 

seikkailu Berliinissä jatkuu...

Heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen hotellissa ja aamupalalla käytyämme suuntasimme Oonan kanssa kävellen katsastamaan kaupungin tarjontaa. Saimmekin erittäin hyvin kulutettua aikaamme kävellen ja aina kiinnostavan paikan kohdattuamme jäimme sitä ihailemaan ja valokuvaamaan. Poikkesimme lukuisissa kaupoissa ja helmenä mainittakoon tämä suurensuuri, kolmikerroksinen Desigual, jossa ylhäällä sijaitsi vielä kaiken kukkuraksi Outlet. Onneksi pysyimme maltillisina ja sieltä tuli mukaan vaan yksi hame minulle. 

Kaupungilla kiertely helteisessä ilmassa vaati välillä taukojen pitämistä ja piipahdimmekin hetkeksi kahvilaan ja lepuutimme kävelyn rasittamia jalkojamme. Jatkoimme myös samalla suomalaisten bongailua ja jostain kumman syystä ilman puhetta kuulemattakin suomalainen tunnistaa suomalaisen. Mistähän se johtuu? Eihän meillä ole edes mitään ulkonäöllisiä erityispiirteitä, kuten esim. aasialaisilla. Monasti ehdimme sanoa, että "nuo ovat kyllä suomalaisia" ja osuimme oikeaan.

Ihana Oona!

Pidimme keskellä päivää pienen jalkojenlepuutustauon hotellilla ja mietimme seuraavaa siirtoa. Päätimme sitten lähteä seikkailemaan metrolla päästäksemme Potsdamer Platzille. Kaikki sujuikin hyvin, kunnes nousimme metrotunnelista ylös ja katsastelimme, että missähän suunnassa tuo suuri kauppakeskus oikein on? Tovin siinä pyörittyämme löysimme sinne ihan kuin vahingossa. Saksalaisella tarkkudella olisi luullut löytyvän jokin opasviitta metron läheisyydestä, mutta näin ei ollut. Eräältä paikalliseltakin tiedustelimme kauppakeskuksen sijaintia ja hän neuvoi meitä aivan väärään suuntaan.

Potsdamer Platzin läheisyys ei muuten ole erityisen kaunista seutua. Mahtavan kokoiset betonihirviöt nousevat yläilmoihin joka puolella ja kaiken kruunaa tuo kammottavan näköinen pinkinpunainen kaasuputki joka kiemurtelee pitkin poikin katujen yli. Rakentamisessa ei ole ollut mitään yhtenäistä "punaista lankaa", vaan vierekkäin mahtuvat olemaan harmaat ja karut talot, modernit lasipalatsit sekä punatiiliset asuinkerrostalot. Ympäri pyöriessä voi nähdä monen eri aikakauden rakentyylien yhdistymisen.

Aikamme shoppailtuamme lähdimme metrolla takaisin "kotikulmillemme", mutta Oona ei voinut vastustaa ostaa ensin matkaevääksi frozen jogurt- herkkua. Mustavalkoraitainen Oona sopi hauskasti tuohon punavalkoraitaiseen kauppaan. :)

Kokopäiväisen kävelemisen uuvuttamina suorastaan kaaduimme hotellihuoneen sänkyihin ja eipä illalla nukkumattia tarvinnut kauan odotella. Kiva reissu kaiken kaikkiaan ja hyvästit Saksalle tältä erää!

pääsiäisenaika

Pääsiäinen sitten tuli ja meni ja nyt sitten ryhdytään odottamaan vappua, vai onkohan tässä jotain muuta merkittävää tapahtumaa ennen sitä? On jotenkin mukavaa ja minulle selvästi hyvin tyypillistä jaotella kuluvaa vuotta erityisten tapahtumien, pyhien, juhlien ja reissujen mukaan. On niin kiva, kun edessäpäin on jotain erityistä mitä odottaa. Ehkä tämänlainen ajattelutapa korostuu ainakin minulla nyt erityisesti, kun expat-elämää vietetämme. Suomessa normiarjen kuvioissa olemme toisinaan niin kiinteästi kiinni arjessa ja työelämän haasteissa, että juhlapyhätkin tupsahtavat usein eteen kuin sattumalta ja sitten tuleekin kiire kaiken valmistelun kanssa. Täällä arki on paljon hidastempoisempaa ja omalla "kovalevyllä" on jotenkin paljon enemmän tilaa, joka taas mahdollistaa suunnitella asioita perusteellisemmin ja tehdä välillä jotain extraa, jota ei Suomessa saisi aikaiseksi.

No, palatakseni siihen Pääsiäisenaikaan. Saimme kovasti odotettuja vieraita Suomesta ja vietimmekin monta elämyksentäyteistä päivää. Täytyy sanoa, että ihan ihan itsellenikin oli erityisen mukavaa saada ystävä kylään, jonka kanssa jutut jatkuivat siitä, johon 8 kuukautta sitten jäimme. Keskustelun helppous ja se, että toisen kanssa on heti sillä tutulla aaltopituudella, on selkeästi asia jota olen kaivannut. Kiitos Riitta! Alla kuvin kerrottuna jotain erityisiä tapahtumia...

Vastaanottokomitea kaikessa pienuudessaan (minä otin kuvaa) Wroclavin uudella lentokentällä odottamassa vieraita saapuvaksi. 

Pääsiäinen on herkuttelun aikaa (varsinkin täällä Puolassa, jossa Pääsiäistä edeltää paastonaika).
Tottahan mekin toteutimme tätä, vaikka paasto olikin jäänyt väliin. Sattuipa niinkin, että vieraista kahdella; äidillä ja nuorimmalla tyttärellä oli syntymäpäivät, joten senkin tähden kakku koristi pöytää.

Ravintoloissa piti tietysti myös käydä ja etenkin viimeisenä iltana vierailu vanhankaupungin torilla, Rynekillä ja jo aiemmin hyväksi todetussa italialaisessa ravintolassa, Da Andreassa oli onnistunut. Emme pettyneet tälläkään kertaa. Jälkkäritkin olivat maistuvia ja creme brulee taisi olla se suosituin valinta.

Emme me pelkästään jälkiruoilla eläneet ja tässä pienen mainoksen kera kuva erittäin hyvästä sushiravintolasta nimeltä, Sakana. Sushi oli suhteellisen uusi elämys vieraillemme, mutta luulen, että tämän jälkeen kynnys vierailla sushilla useammin madaltui. Sushi oli nimittäin erittäin maukasta ja erityistä oli sekin, että sushintekomestari teki toiveidemme mukaisia luomuksia siinä ihan valvovien silmiemme alla. Mestari myös ehdotti makuja, joista saattaisimme pitää ja osui siinä oikeaan. Sushit muuten matkaavat lautasilla veneissä, jotka seilavat pöytien ympäri. Nopeat sitten nappaavat herkut niiden lipuessa ohi, toisten jäädessä nuolemaan näppejään. Tosin sushimestari pyöräytti pikaisesti uudet herkut veneisiin.

Yksi etukäteen mietityistä retkikohteistamme oli Ardspach, Rock Town, Tsekeissä. Meiltä oli sinne reilun parin tunnin ajomatka ja jo melko alkuvaiheissa  matkaa ymmärsimme, että vaikka etäisyys ei ole kovinkaan kaukana, niin sääolosuhteet ovat aivan toiset kuin kotikaupungissamme. Wroclawissa on kevät jo melko pitkällä, mutta Ardspachissa oli vielä ihan talvi. Nämä skandinaavit taisivatkin olla näky sinänsä, kun kevättakeissa ja converseissa pistelimme menemään lumisilla reiteillä. Muut olivat nimittäin varustautuneet vaelluskengin ja sateenkestävin asuin.

Paikka oli lumoavan kaunis ja olihan se jotain hyvin erilaista, kun ympärillämme oli suuria erityisenmuotoisia kiviä, kuin taivaalta tipahtaneina. Kuvat eivät mitenkään anna asialle oikeutta. Kyllä jääkausi on saanut kummia aikaan. Paikka oli sen verran eksoottinen, että sinne kyllä pitäisi mennä toistamiseen, vaikka tällä kertaa kesäaikaan. Tätä reissua tällä kertaa selkeästi häiritsi lumisade ja kylmyyskin. Silti kannatti käydä.

Tämän kivimuodostelman nimi oli osuvasti "The Lovers"

Puolet porukastamme käytti yhden päivän myös Auschwitzissä vierailuun. Kyseinen paikka ei kyllä ole mitenkään mieltä kohottava, mutta meillä täällä Puolassa vieraillessa on hyvä mahdollisuus käydä tuolla historiallisesti merkittävässä, vaikkakin karmaisevassa paikassa. Kuuluuhan se myös yleissivistykseen. 

Siellä käytyään ei vaan voi mitenkään ymmärtää, että miten ihminen on saattanut olla toiselle ihmiselle niin paha?! Vaikka koulussa olemme historiamme lukeneet, niin vasta tuolla ymmärtää tuhon järjestelmällisyyden ja laajuuden. Siellä tapettiin ja tuhottiin 1,5 miljoonaa ihmistä, elämää. 

"Työ vapauttaa" - vai vapauttiko?

Sähkköpiikkilanka-aita, joka koitui monen kohtaloksi. 

Kaiken kaikkiaan vietimme monta ikimuistoista päivää Sirolan poppoon kera ja toivottavasti saamme heidät vierailulle vielä toistamiseen. Haikeiden hyvästien jälkeen on paluu arkeen ja sitten alammekin jo odotella seuraavia vieraitamme - vai oliko se vappu seuraavaksi? ;)