kasvitieteellisessä puutarhassa

 Kauniina ja aurinkoisena päivänä päätin ottaa kameralaukkuni ja kaikki uudet opit matkaani ja lähteä valokuvaamaan. Luontokuvaus houkutti ja suuntasinkin kohti Wroclawin kasvitieteellistä puutarhaa. Kukkaloisto ei vielä tietenkään ollut kauneimmillaan, mutta kyllä siellä jo näkemistä riitti. Erityistoiveena oli nähdä suosikkini, magnoliapuu, täydessä kukassaan.

Tällä kerralla pitäydyin kuvailemaan ihan vain ulkona ja skippasin nuo kasvihuoneet kokonaan. Ulkonakin riitti nähtävää ihan riittämiin. 

Kuvista huomaa hienosti sen, kuinka keväällä luonnossa on nähtävissä niin monia eri vihreän sävyjä. Aina yhtä kiehtovilta näyttävät luonnossa vapaana kasvavat muratit, jotka toimivat maanpeitekasveina, kiipeävät puunrunkoja pitkin ja muuten vaan näyttävät jotenkin satumaisilta.

Tässä kaunis magnoliankukka. Magnolia on siitä erilainen puu, että se tekee ihan ensimmäiseksi suuret, kauniit kukkaset ja lehdet ilmestyvät kukinnan jälkeen, myöhemmin. Magnolia on ilmastollisesti siinä määrin arka puu, että se ei taida oikein menestyä kylmässä Suomessa. Kukat muuten tuoksuvat todella hyvältä.

Toinen ikisuosikkikukkani on tuo kaunokainen, bellis. Väreistä hennon vaaleanpunainen ja kerrottu lajike on mielestäni kaunein. Kyllä tuo valkoinenkin ihanalta näyttää. Täällä sitä kasvaa monissa paikoissa villinä ja luonnonvaraisena. 

Bongasin paikasta myös pronssitontun, krasnale. Tontut ovat Wroclawin kaupungin erikoisuus, joita tullaan bongailemaan pidemmänkin matkan päästä. Tonttu voi löytyä mitä ihmeellisimmästä paikasta ja yleensä sen huomaakin ihan vaan sattumalta. Niiden määrä on kuuleman mukaan kasvanut jo yli 250. Lähiaikoina olenkin sattumalta bongannut uusia, ennennäkemättömiä tonttuja.

talvesta suoraan kesään ?

Sitäkö tämä nyt tarkoittaa, että varsinainen kevät jää kokonaan väliin? Viime viikolla oli vielä kovin kylmää ja nyt yhtäkkiä täällä onkin kesä. Niin, minun mielestäni kesä on tullut kun aurinkoakaan ei näy paksun pilviverhon takaa ja silti mittari näytti jo aamukahdeksalta +17. Kävin juuri pienellä kierroksella tuolla puutarhassa ja jotenkin tuntui todella lämpimältä, niin tarkistin mittarista iltapäivän lämmön. Mitä! Mittari näytti + 23.6! Huom! Aurinkoa ei siis näy. Kyllä se nyt on kesä ainakin suomalaisen mittapuun mukaan. ;)

Luonto ei näköjään vaan meinaa kaikilta osin oikein pysyä perässä, kun lämpötilanvaihtelut ovat näin suuret. Piti käydä puutarhassa ottamassa hieman valokuvia, jotta voin sitten tulevina vuosina muistella tätä outoa ja omituista kevättä. Puolalaiset itsekin sanovat, että tämä on jotain ainutlaatuista. Koskaan aiemmin ei ole Pääsiäisen aikaan ollut noin kylmä, vaan yleensä silloin on jo lehti puussa ja talvivaatteet nakattu varastoon. Pääsiäisenä lapset käyvät pienten pääsiäiskoriensa kanssa siunauttamassa kirkoissa pääsiäiruokiaan ja aina on kuulemma voinut pukeutua kauniisiin mekkoihin ja juhlatamineisiin. Nyt Pääsiäisenä satoi lunta ja oli todella kylmää. 

Tältä näytti huhtikuun kolmannella viikolla vuonna 2013.

Saihan se naapurin Tina-koirakin minulta odottamansa rapsutukset. Katseli ja seurasi ihmeissään, että mitä oikein puuhailin.

Mielenkiinnolla seuraan kuinka nopeasti puut saavat vihreän asunsa. Tälle päivälle säätiedotus lupasi vain +17 ja huomiselle +23. Kuinkahan lämmintä huomenna oikein onkaan, jos jo tänään oli viisi astetta enemmän kuin luvattiin?

Ogrod Botaniczny

Tälle päivälle oli suunniteltuna valokuvausreissu ja määränpää oli kaupungin keskustassa sijaitseva pieni paratiisi, kasvitieteellinen puutarha. Wroclawin kaupunkin on kuuleman mukaan saanut alkunsa 800-900-luvuilla meripihkareitin varrella sijainneesta linnakkeesta Ostrow Tumskilta eli Kirkkosaarelta. Saarella on viisi kirkkoa, piispanpalatsi ja runsaasti muita kirkollisia rakennuksia. Tumskin saarella sijaitsee myös tuo 1811, kaupungin yliopiston osaksi perustettu puutarha, jossa on 11500 erilaista kasvilajia. 

Niinpä siis lähdimme kolmissa naisin matkaan kamerat kauloissamme ja olisiko enempää taas turistilta voinut tuntua. ;)

Puutarhaan astuessamme saimme vastaamme ihastuttavan kukkaloiston. En tiedä pystyvätkö kuvat kertomaan tätä kaikkea kauneutta, mutta ainakaan tuoksut eivät ikävä kyllä taida välittyä näin blogiteitse lukijalle. Nämä rhododendronin sukua olevat ihanuudet olivat täydessä kukassaan ja yllättivät väriloistollaan.

Yleisnäkymä puutarhassa on  kaunis ja huoliteltu. Kasvilajikkeita todellakin oli valtavasti ja ikävä kyllä kykenin itse tunnistamaan niistä vain pienen osan. Kasvit oli kyllä hienosti nimetty latinan- ja puolankielisin nimin.

Alla olevassa kuvassa on nähtävissä miten muratti valtaa asuinalaa itselleen. Tämä on hyvin tyypillinen näky täällä. Kaupungissa on paljon suuria puistoja ja usein niissä on nähtävissä se, miten muratti kasvaa ikäänkuin maanpeitekasvina ja kiipeää myös puunrunkoja pitkin taivasta kohti.  Näky kyllä jotenkin kiehtoo minua ja pidän muratista, vaikka sillä on myös huono maineensa, mikäli uskomuksiin on uskominen. Suomessahan muratti harvoin selviää puutarhassa talven yli ja sitä käytetäänkin enemmän huonekasvina ja kesäkukkana istutusryhmissä.  

Ohi kulkiessamme oikein säikähdimme alla olevasta kuvasta löytyvää otusta, joka äänteli aikas voimakkaasti. Lajikumppani löytyi samasta altaasta ja taisivat vaan olla vuorovaikutuksessa keskenään. 

Pitihän näistä lempikukistanikin napata yksi kuva. Sitkeästi istutin tätä monivuotista Bellistä, eli kaunokaista Pirkkalan puutarhaamme ja aina vaan huonolla menestyksellä. Keväällä odotin sen nousemista ja yleensä se ei Suomen talvea sitten kestänytkään. Nyt viimeisinä vuosina se oli jostain syystä vahvistunut siinä määrin, että selvisi myös talven yli.

Seuraavana yleiskuvia puutarhasta, jossa joka puolella on kaunista katseltavaa.

Pitkän kuvaussession aikana oli pakko pitää pieni virvoiketauko. Päivä oli paahtavan kuuma ja helteinen.  Kahvilalle mennessämme huomasimme, että olimmekin joutuneet keskelle jotain hienoa tilaisuutta. Puutarhaan oli tuotu tuoleja ja siellä parveili ihmisiä tummissa puvuissa ja juhlakoltuissa. Ostimme kahvimme ja virvokkeemme ja jäimme sivusta seuraamaan tilannetta. Kuorolaulannan ja puheiden jälkeen pääsimmekin todistamaan itse tapahtumaa, jossa julkistettiin patsas. Meille jäi vaan epäselväksi, että ketä patsas esitti ja mikä asian tarkoitus oli. Se selviää ehkä myöhemmin, kun voimme käydä sitä lähempää ihailemassa.

Puutarhareissun päätteeksi piipahdimme läheiseen pikkupuotiin, jossa myytiin eri taiteilijoiden tekemiä töitä ja kaikkea kaunista. Enhän toki päässyt sieltä tyhjin käsin, vaan mukaani lähti kynttilänjalka.

Olihan mukava perjantai. Saimme sielujemme kyllyydeltä vangittua kauneutta kameroihimme ja samalla tuli ulkoiltua ja liikuttuakin hiukan. Vauhti tosin ei päätä huimannut, kun pysähtelimme etsimään hyviä kuvakulmia, mutta kuitenkin. Kiitos kumppaneille! Lukijoita varmaan jo kyllästyttää nämä kukkakuvat, mutta ne nyt vaan täytyi ottaa, kun näin alkukesästä kukinta on kauneimmillaan. Seuraavissa postauksissa sitten jotain ihan muuta. Mukavaa viikonloppua, vaikka Suomi hävisikin jääkiekossa.

puutarhan kauneutta

Ihana ja aurinkoinen päivä houkutti minua kuvaamaan puutarhaamme. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että näin toukokuun alussa näyttää jo tältä. Monet kukat kukkivat ja joidenkin kukinto on jo loppunutkin. Koska saavuimme tänne viime syksynä niin nyt vasta näen kunnolla, että mitä kaikkea puutarhasta löytyykään. Harmillista, että olen niin huono kasvien nimien ja tunnistamisten kanssa. Joku "hortonomi" siis saisi tulla vieraillulle ja valistaa minua hieman näissä kasviasioissa. 

Nämä alla olevat valkoiset herkät, ihanuudet näyttävät ihan mansikan kukilta, mutta eivät niitä ole. Ovat saman kokoisiakin, mutta kukka tulee pitkän varren päähän. Näitä kasvaa tuossa talonkulman suuressa kukkapenkissä.

Mikähän ihanuus tämä onkaan? Nyt juuri kasvi on täynnä näitä tulenpunaisia nuppuja. Täytyy muistaa tulla uudelle kuvausreissulle, kun nuput ovat auenneet ja näen millaisia kukkia niistä puhkeaakaan.

Toisella puolella taloa on ihana pionirypäs. Hei, tämän sentään tunnistin! Pioni on muuten lempikukkani. :) Pidän niistä erityisesti maljakossa sisällä. Tämä pioninuppu taitaa olla makea, kun muurahaisetkin siinä noin pyörivät. Toivottavasti murkut eivät saa mitään tuhoa aikaan.

Pihastamme löytyy ainakin viisi valtavaa kirsikkapuuta. Kukinto on jo ohitse ja nyt jo on nähtävissä, että kirsikkasadosta tulee suuri. Harmillista, että olen tuoreille kirsikoille allerginen. Olisivat varmaankin parhaimmillaan juuri tuoreina, puusta poimittuina. Kirsikkareseptejä otetaan siis vastaan...

Tontin kulmassa sijaitsee valtaisa hevoskastanja. Viime syksynä tuosta puusta putosi varmaankin monta sataa piikkipalleroa. En tiedä, mitä niillä kastanjoilla oikein tehdään, kun nehän eivät kai ole syötäviä? Jotkut keräsivät niitä myös tuolta kadun puolelta ja olen nähnyt niitä myytävänkin. Piikkipallon sisältä löytyy kova ruskea pähkinän näköinen pallukka, joita keräsimme kiven päälle kasalle pois ruohonleikkurin tieltä. Nyt juuri tuo ylväs puu on täydessä kukassaan.

Tällaisia ihmeitä tutkailin ja tallentelin tänään. Tämä luontokuvailu oli vasta alkusoittoa, kun huomenna on tarkoitus parin ystävän kanssa tehdä samaa kaupungin kasvitieteellisessä puutarhassa.