vielä hetkeksi Italiaan

Muokkailin taasen kuvia ja laitan tässä nyt vielä viimeisen jutun Italiasta kuvien kera. 

Jätettyämme hyvästit Tocanalle suuntasimme vielä pikavisiitille Veronaan, tuohon Romeon ja Julian kaupunkiin. Kerran olemme perheellä siellä aikaisemminkin käyneet, mutta  kaupunki on kauneudessaan vertaansa vailla, joten se kärsii kyllä uudemmankin käynnin. Vanhat keskiaikaiset rakennukset, pienet kujat, houkuttelevat ravintolat, värit, patsaat ja kaikki pienet yksityiskohdat ovat hurmaavia ja kamera saikin laulaa taas oikein antaumuksella. Verona on mukavan pieni kaupunki, jonka keskustan ja tärkeimmät nähtävyydet pystyy hahmottamaan kivasti kävellen paikasta toiseen. Harmillisesti vaan päivämme sattui olemaan todella helteinen, joten paahtava kuumuus kyllä hieman rajoitti kulkuamme. 

Kaupungin keskustaa hallitsee vanha roomalainen amfiteatteri, Areena, jossa järjestetään oopperaesityksiä ja konsertteja. Juuri vierailumme aikaan olivatkin meneillään jokakesäiset oopperajuhlat ja olisihan se ollut melkoinen elämys päästä paikan päälle nauttimaan mahtavasta oopperasta, mutta siihen ei aikamme valitettavasti riittänyt. Ehkä joskus vielä pääsemme kokemaan senkin tunnelman. 

Aikaa riitti kyllä tyttöjen toivomaan shoppailuun ja he taisivatkin tehdä joitakin ihan hyviä löytöjä. Minä tyydyin enemmän toimimaan makutuomarina ja haaveilin tietysti uudesta laukusta...

Piipahdimme pienissä kaupoissa, jotka sattuivat matkan varrelle, kun suuntasimme kohti Julian parveketta. Pitihän Oonan ja Nooran päästä sinne "roikkumaan" tähyilemään Roomeoitaan...
...joita ei kuulemma tällä kertaa valitettavasti näkynyt. Ihmisiä oli sielläkin taas jokunen muukin ja olikin hauskaa seurata nuoriapareja, jotka kävivät ripustamassa nimillään varustetun lukon niille varattuun paikkaan ja vannoivat ikuisen rakkauden nimeen.

Illan hämärtyessä oli aika viimeiselle illalliselle. No, kylläpäs kuulosti dramaattiselta. Sikäli se oli, jos nyt ei niin dramaattista, mutta ainakin haikeaa, koska yhteinen lomamme Nooran kanssa läheni uhkaavasti loppuaan. Emme antaneet ajatuksen synkentää mieliämme, vaan nautimme ihanan lämpimästä ilmasta, hyvästä ruoasta, mahtavasta paikasta ja vielä paremmasta seurasta.

Hauskaa meillä olikin ja matkalla hotelliin ilo pääsi sitten lopullisesti irti pysäköintipaikan hississä :D

Seuraavana aamuna jätimme Veronan taaksemme haikein mielin ja lähdimme viemään Nooraa kohti Bergamon lentokenttää, josta hänen matkansa jatkui lentämällä Suomeen. Haikeiden hyvästien jälkeen mekin lähdimme pitkälle ajomatkalle kohti kotipuolaa.

Matkalla piti ehdottomasti kuvailla vielä viimeisen kerran noita kauniita vuoristonäkymiä. Pistäydyimme matkalla Insbruckissa Esan kaverin luona kahveilla ja yövyimme Munchenissa vielä ennen kotiin saapumistamme.

Reissu oli enemmän kuin onnistunut ja suurin kiitos siitä kuuluu matkakumppaneillemme; kiitos Noora ja kiitos Heiskat! Tästä saimme taatusti voimia vastaanottaa syksyn haasteet. Näitä kuvia on myöhemminkin mukavaa katsella ja muistella kaikkea kokemaamme kivaa.