arki rullaa menemään

Koulujen lopultakin alettua viime viikon maanantaina tarkoitti se sitä, että arki astui kuvioon. Aikaiset aamuheräämiset, läksyt ja harrastukset ovat sitä meidän arkeamme. Minulle se tietysti merkitsee ennen kaikkea hiljaisempaa ja yksinäisempää kotioloa ja toistaalta iltapäivien rytmittämistä harrastusten mukaan. Kesä oli kuitenkin pitkänlainen ja onkin hyvä saada jotain rakenteellista ryhtiä eloon ja oloon.

Viikko takaperin Esa lähti Suomeen polvioperaatioon, joten sikälikin tämä kodin pyöritys on nyt vallan minun kontollani. Onneksi tytöt ovat niin isoja, että osaavat huolehtia itsestään ja kouluasioistaan todella hyvin, mutta näin kouluvuoden alkuun liittyy muuten aina kaikkea ylimääräistä, kuten vanhempainiltaa, koulutarvikkeiden hankintaa yms.

Tuo koulutarvikkeiden hankintahan on oma juttunsa. Suomessahan ollaan totuttu siihen, että koulusta saa vihkot, kynät, kirjat ja täällä kaikki (lukuunottamatta kirjoja) hankitaan itse. Ennen lukuvuoden alkua perheet saavat sivutolkulla ohjeita siitä, mitä hankkia. Jokaisen aineen opettajalla on oma vaatimuksensa siitä, että minkä kokoisia vihkoja, millaisilla viivoilla, millaisilla ruuduilla tai kokonaan ilman ruutuja tulee oppilaalla silloin ensimmäisenä koulupäivänä olla. Se on melkoinen ponnistus, kun suinkaan kaikkea tarvittavaa ei edes saa yhdestä kaupasta. Pahin on taideopettajan lista. Kerralla pitäisi hankkia monenlaisia värejä; vesi-, puu-, peite-, liitu-, vaha-, hiili- ja akryylivärit. Pitäisi olla myös jos jonkinlaista erikoispaperia ja välinettä, joista en välttämättä ole koskaan kuullutkaan.

Toinen kouun mukana tullut arkitoiminto on eväiden tekeminen. Unnalla on kyllä halutessaan mahdollista ostaa koulun ruokalasta ruoka, mutta tuo puolalainen keittiö ei ihan aina houkuttele. Oonalla ei tätä mahdollisuutta edes omassa koulussaan ole. Ehdotin Unnalle kyllä kouluruoan ostamista, mutta kuulin tuon useasti ennenkin kuullun lauseen: onks mun pakko, kun kukaan muukaan ei.

No, ei ole pakko ei. Toki itsetehdyt eväät ovat siitä hyvät, että tiedän mitä lapseni syö ja tiedän, että se on terveellistä ja ravitsevaa. Mutta onhan se sellainen ylimääräinen vaiva aina pohtia ja miettiä, että mitä laittaa mukaan seuraavana päivänä. Haasteellisinta eväiden miettiminen on niinä päivinä, jolloin Unnalla on koripallotreenit heti koulun jälkeen. Silloin eväiden pitäisi tietenkin olla mahdollisimman energiapitoiset, jotta tyttö jaksaa vielä urheillakin. Ei tässä eväiden laitossa muuten mitään, mutta joskus aina meinaa itseltä mielikuvitus loppua. Itse en kannata lainkaan pulla ja sipsilinjaa, mutta valitettavasti sitäkin koululla joskus näkee.

Tänään siis mietintämyssyssä oli mm. koulueväät ja siitä intoutuneena leipaisin porkkanasämpylöitä. Ompahan huomisen snack mietittynä. Lounaalle riittää edelleen pari päivää sitten tekemääni broileripastavuokaa.