meidän joulu 2012

Lähdimme kotisuomeen joulunviettoon ja omat tonttutyttömme olivat iloisia. Meillä Puolassa ei lumesta ole siis tietoakaan ja näin Jouluna sitä tosissaan kaipaa, jos ei muuten niin luomaan tietynlaista suomalaisromanttista Joulutunnelmaa.  

Lähtöpäivän aamuna kotona Puolassa. :)

Kotimatka sai mukavia ja yllättäviäkin käänteitä, kun lentokentällä totesimme muutaman muunkin suomalaisen "kotiutuvan" samoilla lennoilla. Yllättäväksi asian teki se, että tutustuimme kolmeen uuteen kaupungissamme asuvaan suomalaiseen. Niin sitä olemme luulleet tuntevamme kaikki kaupungin suomalaiset, mutta kuinka väärässä olimme olleetkaan. Olipa mukavaa matkata isommassa porukassa ja samalla jutustella ja vaihtaa kokemuksiamme kaupungista. 

Suomessa oli juuri niin kaunista ja kylmää kuin kuvittelimmekin. 

Mummulan eläimet.

Joulupuuhista oli meidänkin suomenreissu tehty. Tonttuilimme ystävien luona ja vaikka aikataulu oli kiireinen, niin oli ihan mahdottoman mukavaa tavata tärkeitä ystäviä, vaikkakin ihan pikaisesti.  Shoppailimme myös hiukan tuomisia matkaan mukaan puolaan. 

Joulukuusi puettiin tyttöjen toimesta asuunsa jo aatonaattoiltana. On mukavaa herätä jouluaattona, kun kuusi kimaltaa jo loistossaan ja on meillä jokunen pikkutonttukin tavannut hiipparoida yön pimeinä tunteina tuomaan paketteja kuusen juurelle. Tänä vuonna oli muuten Unnan vuoro ripustaa latvatähti. Tästä asiasta kun väännetään kättä joka joulu. Nyt asia on dokumentoituna tänne, niin ensi jouluna tähtivuorossa on Oona. Dokumentoidaan tähän myöskin se, että tänä vuonna Oona löysi mantelin riisipuurosta. :)

Jouluperinteisiin aina Suomessa ollessamme on kuulunut haudoilla käynti ja useana jouluna Esa ja isäni ovat seisoneet myös kunniavartiossa. Niin tänäkin vuonna. Tämä Metsäkansan kirkko on muuten myös vihkikirkkomme. 

Kävimme myös toisten isovanhempien haudalla Viialassa. Juuri tuohon aikaan alkoi hämärtymään ja luonto olikin kauneimmillaan. 

 

Hautausmaareissun jälkeen oli vuorossa tietysti joulusauna ja jouluruoka. Taisimme olla 

Iltaa vietettiin tunnelmallisesti yhdessä isovanhempien kanssa ja Unnatonttu jakoi lopulta lahjatkin kuusen alta omistajilleen. Kylläpä olimme taas olleet kilttejä, ainakin mikäli lahjamäärään on uskomista. Kiitos vielä kaikille pukin apureille. 

Joulupäivänä saimme siskoni ja perheensä myös mummulaan. Olikin erityisen mukavaa nähdä pitkästä aikaa. Ilta huipentui jalkapallopelin pelaamiseen ja saimme aikaiseksi myös melkoisen sanajahtiturnauksen. Kylläpä serkkupojat olivat taas kasvaneet. 

Tapaninpäiväaamuna varhain lähdimme takaisin kotimatkalle. Pakkasta oli -20, joten illalla Puolaan saapuessamme hämmästys oli melkoinen, kun lämpöä oli +10 ja lunta ei ollut edelleenkään. Saa nähdä miltä Suomessa näyttää tammikuun lopussa, kun sinne seuraavan kerran matkaan?