pyhäinpäivän iltakävely

All Saints' Day, Pyhäinpäivä, puolaksi Wszystkich Swietych on yksi puolan merkittävimpiä kirkollisisia juhlapyhiä. Päivä on luonnollisesti myös kansallinen vapaapäivä. Silloin kaikki puolalaiset kunnioittavat läheisten, ystävien ja myös tuntemattomien muistoa vierailemalla hautausmailla.

Asumme kaupungin suurimman hautausmaan, Grabiszynski Cmentarzin lähistöllä. Tuo valtava 20 hehtaarinen hautausmaa on perustettu jo 1881. Kävimme siellä kävelyllä tänään juuri sopivaan aikaan, kun hämärä laskeutui ja valtava kynttilämeri loi sanoinkuvaamattoman kauniin ja mystisen tunnelman.
  

Pyhäinpäivän läheisyys on näkynyt omassa arjessamme jo reilun viikon ajan niin, että hautausmaan ohi vievä tie on ollut ruuhkainen ja tienvarret ovat olleet täynnä pysäköityjä autoja. Poliisikin on ollut ohjaamassa liikennettä usean päivän ajan jo aikaisesta aamusta lähtien. Tienvartta pitkin hautausmaan suuntaan on kulkenut ihmisiä haravoiden, ämpäreiden,valtavien kukka-asetelmien ja kynttiläpussien kanssa. Useat ovat kai pyrkineet välttämään tämän perjantain, varsinaisen Pyhäinpäivän ruuhkat ja halunneet kaunistaa haudat jo hyvissä ajoin ennen varsinaista juhlapäivää. Toiset taas matkustavat hautausmaalle kauempaakin viettämään kokonaista päivää hautoja siivoillen ja muistellen samalla kuolleita läheisiään. Varsinaisena pyhäinpäivänä hautausmaan ohi kulkeva tie onkin sitten kokonaan suljettu. Ihmisiä kehotetaan saapumaan haudoille käyttäen julkisia kulkuneuvoja. Meidän ei siis kannata yrittääkään lähteä kotoamme minnekään, kun valtavat ihmismassat vaeltavat kohti läheistä hautausmaata.

Hautojen hoito on täällä hieman erilaista kuin Suomessa. Hautapaikkaan kuuluu itse hauta, mutta myös haudan ympäristö, jonka moni on myös siistinyt hienoksi ja mieleisekseen. Joku on ehkä istuttanut hautapaikan ympärille isoja puita tai pensaita suojaamaan ja antamaan yksityisyyttä. Varsinaisen haudan ympärillä saattaa nähdä koristekiviä, betonilaattoja, kukkaistutuksia, marmorilaattoja tai ainakin viivasuoraan haravoitua hiekkaa. Puista lennelleet syksyn lehdet ovat nekin kaikki mystisesti kadonneet ja haudat ja niiden ympäristö ovat moitteetoman siistissä kunnossa. Usean haudan edustalla on penkki, jolle voi istahtaa muistelemaan läheistään pitkäksikin aikaa.

Tähän oli haudattu seitsemänvuotias lapsi jo vuonna 1980, jota edelleen muistettiin näin monin kynttilöin ja kukin.
 

Enempää kantaa ottamatta, itselleni tämänkaltainen ylenpalttinen vainajien palvonta herättää jossain määrin myös hieman negatiivisia tunteita. On totta, että moni puolalainen joutuu ottamaan lainaa, siis lainaa, jotta pystyy laittamaan kaikkien sukulaistensa haudat hulppeaan kuntoon. Hautojen kauneudella myös kilpaillaan ja onkin kuulemma sanomattoman häpeällistä, jos naapuri tai joku tuttu näkee haudan, jossa olisi parantamisen varaa. Toisaalta hautojen äärellä tavataan ystäviä ja tuttavia ja vaihdetaan myös kuulumisia, mutta eikö poismenneen läheisen muistamiseksi riitä lämpöiset ajatukset ja muistot ja ehkä sen yhden kynttilän sytyttäminen. Laskimme eräällä haudalla olevan 36 kynttilää. Ei kai kynttilöiden määrällä voi mitata henkilön arvoa?

Haudoille tuodaan myös valtaisia kukkaseppeleitä, suuria krysanteemeja ja monia muita ruukkukukkia. Kynttilävalikoimakin on melkoinen. On erivärisiä lasikupuja, joissa on erilaisia kuviointeja tai jopa lasimaalauksia. En malta olla miettimättä sitä valtavaa lasijätteen määrää pyhäinpäivän jälkeen, kun omaiset palaavat haudoille siivoamaan palaneet kynttilät pois. Vaikka se toisarvoista kai onkin.

Katolilainen Pyhäinpäivä on siis vainajien muistopäivä ihan sen varsinaisessa merkityksessä. Oli hienoa ja vaikuttavaa nähdä ihmisten sitoutuneisuus ja toisaalta se rauha, joka hautausmaalla vallitsi. Kauneudesta puhumattakaan. Ilma oli illansuussa jo melkoisen viileä, mutta liekö tuo valtava kynttilämeri vai vaan yleinen tunnelma, joka lämmitti mieltä ja kehoa tällä iltakävelyllä ja toi omaan mieleenkin nuo jo poismenneet läheiset.

studniowka

Niin, tuo sana studniowka on puolaa ja tarkoittaa lukion viimeisenä vuonna pidettäviä tanssiaisia. Näissä on siis paljon samaa kuin Suomen vanhojentansseissa, mutta taitavat vain olla hieman rennommat juhlat.  Tanssiaiset pidetään perinteisesti 100 päivää ennen loppukokeiden alkamista. Vanhempi tyttäremme Oona sai siis kunnian osallistua näihin kekkereihin, kun valmistuu tänä vuonna IB-koulusta.

Juhlien suunnittelu alkoi tietysti jo aikapäiviä sitten ja juuri oikenalaisen mekon etsintä ei tainnut olla se ongelmista pienin? Onneksi tyttärellämme on selkeä tietoisuus siitä mitä hän haluaa, joten etsintä oli siltä osin helpompaa. Netin mekkoputiikit selattuaan, ja kun se oikea ei vaan tullut vastaan, päätimme katsastaa myös paikkakunnan tarjonnan. Täällä mekon pituus on yleensä lyhyt, mutta pitkä helma on sekin sallittu vaihtoehto. Oona löysikin omanlaisensa mekon, pitkällä helmalla, mieluisilla väreillä ja äidin mieliksi vieläpä erittäin edullisesti.

Kauneudenhoitopalvelut ovat täällä erittäin edullisia, varsinkin Suomeen verrattuna, joten kampaajalla käynti ja meikkaus kuuluivat myös asiaan. Tyttö olikin erittäin iloinen annettuaan kampaajalle "vapaat kädet" loihtia ihana juhlakampaus. Siitä tosiaan tuli kaunis. Tyttö oli säteilevän kaunis ja kavaljeerikin  oli taatusti ylpeä seuralaisestaan.

Kaikki tytöt pukevat jalkaansa onnea tuovan punaisen sukkanauhan, niin ja myös punaiset alusvaatteet. Samoja alusvaatteita kuulemma kuuluu pitää sitten loppukokeiden aikaan - ja hyvä onni kirjoituksissa on taattu. Uskokoon ken tahtoo...

Tanssiaisissa tanssitaan perinteinen poloneesi, pidetään puheita, syödään illallinen ja loppuyö laitetaankin sitten jalalla koreasti livebändin tahdissa. Iloinen ja onnellinen tyttö hiipi kotiin aamuyön tunteina ja oli nauttinut juhlastaan täysin siemauksin.

uusi vuosi, uudet kujeet

Palasimme Joulunvietosta takaisin kotiin Puolaan juuri ennen vuodenvaihdetta. Ehdimme sopivasti valmistelemaan kodin ja ruoat, ennen kuin lähdimme lentokentälle vastaanottamaan ystäväperhettä, joka lensi tänne vaihtamaan vuotta kanssamme. Pöytä oli katettuna ja odotti jo vieraita saapuvaksi.

Onneksi koneet olivat ajallaan ja saimme ystävät luoksemme. Uudenvuodenilta oli jo härmätynyt ja pääsimmekin nauttimaan pöydän antimista ja hyvästä seurasta.

Illallisen jälkeen aloimmekin odottamaan ilotulitusta. Päätimme pysyä sisällä ja siirryimmekin yläkertaan, josta on hyvät näkymät rakettien tiirailuun. Ilotulitus olikin melkoisen mahtavaa katseltavaa. Kirkasta taivasta vasten ilotulitus näkyi hienosti ja kiinnitimme huomion myös lukuisiin taivaalle lentämään lähetettyihin paperilyhtyihin. Lapsetkin jaksoivat hienosti, mutta rakettien ammunnan jo hieman hiljennyttyä päästimme matkalaiset ja itsemme unten maille. Tervetuloa vuosi 2012!

Ystäväperheen kanssa vietimme lukuisia mukavia hetkiä yhdessäolon merkeissä. Kävimme tietysti myös hieman shoppailemassa kun alennusmyynnit olivat jo hurjassa vauhdissa, lauloimme sydämiemme kyllyydestä singstaria ja lapsetkin saivat pelailla, leikkiä ja touhuilla omien juttujensa parissa. Kiitos ystävät! :)

meidän joulu 2012

Lähdimme kotisuomeen joulunviettoon ja omat tonttutyttömme olivat iloisia. Meillä Puolassa ei lumesta ole siis tietoakaan ja näin Jouluna sitä tosissaan kaipaa, jos ei muuten niin luomaan tietynlaista suomalaisromanttista Joulutunnelmaa.  

Lähtöpäivän aamuna kotona Puolassa. :)

Kotimatka sai mukavia ja yllättäviäkin käänteitä, kun lentokentällä totesimme muutaman muunkin suomalaisen "kotiutuvan" samoilla lennoilla. Yllättäväksi asian teki se, että tutustuimme kolmeen uuteen kaupungissamme asuvaan suomalaiseen. Niin sitä olemme luulleet tuntevamme kaikki kaupungin suomalaiset, mutta kuinka väärässä olimme olleetkaan. Olipa mukavaa matkata isommassa porukassa ja samalla jutustella ja vaihtaa kokemuksiamme kaupungista. 

Suomessa oli juuri niin kaunista ja kylmää kuin kuvittelimmekin. 

Mummulan eläimet.

Joulupuuhista oli meidänkin suomenreissu tehty. Tonttuilimme ystävien luona ja vaikka aikataulu oli kiireinen, niin oli ihan mahdottoman mukavaa tavata tärkeitä ystäviä, vaikkakin ihan pikaisesti.  Shoppailimme myös hiukan tuomisia matkaan mukaan puolaan. 

Joulukuusi puettiin tyttöjen toimesta asuunsa jo aatonaattoiltana. On mukavaa herätä jouluaattona, kun kuusi kimaltaa jo loistossaan ja on meillä jokunen pikkutonttukin tavannut hiipparoida yön pimeinä tunteina tuomaan paketteja kuusen juurelle. Tänä vuonna oli muuten Unnan vuoro ripustaa latvatähti. Tästä asiasta kun väännetään kättä joka joulu. Nyt asia on dokumentoituna tänne, niin ensi jouluna tähtivuorossa on Oona. Dokumentoidaan tähän myöskin se, että tänä vuonna Oona löysi mantelin riisipuurosta. :)

Jouluperinteisiin aina Suomessa ollessamme on kuulunut haudoilla käynti ja useana jouluna Esa ja isäni ovat seisoneet myös kunniavartiossa. Niin tänäkin vuonna. Tämä Metsäkansan kirkko on muuten myös vihkikirkkomme. 

Kävimme myös toisten isovanhempien haudalla Viialassa. Juuri tuohon aikaan alkoi hämärtymään ja luonto olikin kauneimmillaan. 

 

Hautausmaareissun jälkeen oli vuorossa tietysti joulusauna ja jouluruoka. Taisimme olla 

Iltaa vietettiin tunnelmallisesti yhdessä isovanhempien kanssa ja Unnatonttu jakoi lopulta lahjatkin kuusen alta omistajilleen. Kylläpä olimme taas olleet kilttejä, ainakin mikäli lahjamäärään on uskomista. Kiitos vielä kaikille pukin apureille. 

Joulupäivänä saimme siskoni ja perheensä myös mummulaan. Olikin erityisen mukavaa nähdä pitkästä aikaa. Ilta huipentui jalkapallopelin pelaamiseen ja saimme aikaiseksi myös melkoisen sanajahtiturnauksen. Kylläpä serkkupojat olivat taas kasvaneet. 

Tapaninpäiväaamuna varhain lähdimme takaisin kotimatkalle. Pakkasta oli -20, joten illalla Puolaan saapuessamme hämmästys oli melkoinen, kun lämpöä oli +10 ja lunta ei ollut edelleenkään. Saa nähdä miltä Suomessa näyttää tammikuun lopussa, kun sinne seuraavan kerran matkaan?