päiväretki Karpacziin

Saimme pitkästä aikaa vieraita Suomesta ja pitihän sitä keksiä mukavaa viikonloppupuuhaa. Ajattelimme, että olisi kivaa tehdä pieni maakuntamatka ja ajella etelän suuntaan lähelle Tsekin rajaa, Karpaczin alppikylään. Kotikaupunkimme Wroclaw on jokseenkin tasainen ja mäkiä saa hakemalla hakea. Halusimme siis nähdä vaihteeksi hieman jylhempiä maisemia ja saamamme piti. 

Karpacz on kuuluisa spa-kaupunki ja talvisin tietenkin hiihto ja laskettelu ovat kylään vapaa-aikaa viettämään tulleiden pääaktiviteetteja. Kesällä kylän täyttävät turistit, jotka tulevat vaeltamaan ja muuten vaan retkeilemään. Kylä itsessään näyttää hauskalta alppikylältä. Vakituisesti kylässä asuu vain noin 5000 ihmistä, mutta turistit lisäävät väkimäärää huimasti. Kylä sijaitsee noin 500 metriä merenpinnasta ja korkein huippu, Sniezka joka jo onkin sitten Tsekin puolella, on huimat 1602 metriä korkea.  

Kylään saapuessamme saimme mukavan vastaanoton tältä hauskalta mieheltä. 

Dziki Wodospad eli Wild Waterfall, puskee puhdasta vuoristovettä alas laaksoon melkoisella voimalla. Maisema on satumaisen kaunis ja veden melu melkoinen.

Pitihän sitä sen verran uhkarohkea olla, että pääsi mahdollisimman lähelle tyrskyjä. 

Ilma alhaalla oli suhteellisen lämmin, mutta matkalla ylösmenevän hissin ala-asemalle hoksasimme poiketa ostamaan pipot ja hanskat lämmikkeeksi. Olimme siis varautuneet reissuumme varsin puuttellisin varustein. Ostopäätös olikin varsin aiheellinen, sillä ilman lämmikkeitä emme olisikaan tuolla yli kilometrin korkeudessa pärjänneet.

Vuorelle johti melkoisen aataminaikuisen näköinen yhden hengen tuolihissi. Hissimatkaa kertyi yli kilometri ja ilma kylmeni matkan edetessä aika lailla. Perille Kopa-vuoren huipulle 1375 metrin korkeuteen saapui neljä suomalaista, jotka olivat lähestulkoon syväjäädytettyjä. Emme olisi uskoneet, että lähes kymmenen lämpöastetta muuttuisi noin nopeasti pakkasasteiksi.

Harmiksemme ylitimme jossain kohtaa hissimatkaa pilvet, joten huipun näkymät olivat varsin heikot.
Onneksi huipulla oli pieni kahvila, jonka kaakaot houkuttivat meidät lämmittelemään hetkeksi.

 Jätimme kävelyn Tsekin puolella sijaitsevalle ylemmälle huipulle tällä kertaa tekemättä, kun luultavimmin olisimme tarvinneet lämpimämmän varustuksen lisäksi vaellusporkat liukkauden vuoksi.
Päätimme, että tänne täytyy tulla uudelleen ja sillä kerralla mukana on joko sukset tai sitten vaelluskengät ja teltta. ;)

Hissimatkalla takaisin ihailimme maisemia, kunhan laskeuduimme pilvien alapuolelle. Keskellä kuvaa näkyy Spahotelli Golebiewski, jossa olemme kerran majoittuneet. Suosittelemme!

Pitihän tuo omalla valokuvalla varustettu kortti vielä ostaa muistoksi, kun laskeuduimme hissimatkaltamme takaisin maanpinnalle. 

Vuorireissun jälkeen vatsat jo kurnivat siinä määrin, että auton nokka suunnattiin kohti Palac Wojanowia. Palatsista löytyy maininta jo vuodelta 1299, joten varsin historiallisesta paikasta on kyse. Paikan on vuosien saatossa omistanut useampikin äveriäs suku ja 1600-luvulla 30-vuotisessa sodassa se tuhoutui, niin kuin myös vuonna 2002 olleessa tulipalossa. 2004 Palatsin osti osakeyhtiö Wojanow, joka kunnosti kaiken puutarhoja myöten. Nyt linna on kuuluisa konferenssi- ja spahotelli. Lounas oli erinomainen ja palatsi herätti muutenkin kiinnostuksemme siinä määrin, että sinne voisi tehdä myöhemmin pienen viikonloppureissun.