pyhäinpäivän iltakävely

All Saints' Day, Pyhäinpäivä, puolaksi Wszystkich Swietych on yksi puolan merkittävimpiä kirkollisisia juhlapyhiä. Päivä on luonnollisesti myös kansallinen vapaapäivä. Silloin kaikki puolalaiset kunnioittavat läheisten, ystävien ja myös tuntemattomien muistoa vierailemalla hautausmailla.

Asumme kaupungin suurimman hautausmaan, Grabiszynski Cmentarzin lähistöllä. Tuo valtava 20 hehtaarinen hautausmaa on perustettu jo 1881. Kävimme siellä kävelyllä tänään juuri sopivaan aikaan, kun hämärä laskeutui ja valtava kynttilämeri loi sanoinkuvaamattoman kauniin ja mystisen tunnelman.
  

Pyhäinpäivän läheisyys on näkynyt omassa arjessamme jo reilun viikon ajan niin, että hautausmaan ohi vievä tie on ollut ruuhkainen ja tienvarret ovat olleet täynnä pysäköityjä autoja. Poliisikin on ollut ohjaamassa liikennettä usean päivän ajan jo aikaisesta aamusta lähtien. Tienvartta pitkin hautausmaan suuntaan on kulkenut ihmisiä haravoiden, ämpäreiden,valtavien kukka-asetelmien ja kynttiläpussien kanssa. Useat ovat kai pyrkineet välttämään tämän perjantain, varsinaisen Pyhäinpäivän ruuhkat ja halunneet kaunistaa haudat jo hyvissä ajoin ennen varsinaista juhlapäivää. Toiset taas matkustavat hautausmaalle kauempaakin viettämään kokonaista päivää hautoja siivoillen ja muistellen samalla kuolleita läheisiään. Varsinaisena pyhäinpäivänä hautausmaan ohi kulkeva tie onkin sitten kokonaan suljettu. Ihmisiä kehotetaan saapumaan haudoille käyttäen julkisia kulkuneuvoja. Meidän ei siis kannata yrittääkään lähteä kotoamme minnekään, kun valtavat ihmismassat vaeltavat kohti läheistä hautausmaata.

Hautojen hoito on täällä hieman erilaista kuin Suomessa. Hautapaikkaan kuuluu itse hauta, mutta myös haudan ympäristö, jonka moni on myös siistinyt hienoksi ja mieleisekseen. Joku on ehkä istuttanut hautapaikan ympärille isoja puita tai pensaita suojaamaan ja antamaan yksityisyyttä. Varsinaisen haudan ympärillä saattaa nähdä koristekiviä, betonilaattoja, kukkaistutuksia, marmorilaattoja tai ainakin viivasuoraan haravoitua hiekkaa. Puista lennelleet syksyn lehdet ovat nekin kaikki mystisesti kadonneet ja haudat ja niiden ympäristö ovat moitteetoman siistissä kunnossa. Usean haudan edustalla on penkki, jolle voi istahtaa muistelemaan läheistään pitkäksikin aikaa.

Tähän oli haudattu seitsemänvuotias lapsi jo vuonna 1980, jota edelleen muistettiin näin monin kynttilöin ja kukin.
 

Enempää kantaa ottamatta, itselleni tämänkaltainen ylenpalttinen vainajien palvonta herättää jossain määrin myös hieman negatiivisia tunteita. On totta, että moni puolalainen joutuu ottamaan lainaa, siis lainaa, jotta pystyy laittamaan kaikkien sukulaistensa haudat hulppeaan kuntoon. Hautojen kauneudella myös kilpaillaan ja onkin kuulemma sanomattoman häpeällistä, jos naapuri tai joku tuttu näkee haudan, jossa olisi parantamisen varaa. Toisaalta hautojen äärellä tavataan ystäviä ja tuttavia ja vaihdetaan myös kuulumisia, mutta eikö poismenneen läheisen muistamiseksi riitä lämpöiset ajatukset ja muistot ja ehkä sen yhden kynttilän sytyttäminen. Laskimme eräällä haudalla olevan 36 kynttilää. Ei kai kynttilöiden määrällä voi mitata henkilön arvoa?

Haudoille tuodaan myös valtaisia kukkaseppeleitä, suuria krysanteemeja ja monia muita ruukkukukkia. Kynttilävalikoimakin on melkoinen. On erivärisiä lasikupuja, joissa on erilaisia kuviointeja tai jopa lasimaalauksia. En malta olla miettimättä sitä valtavaa lasijätteen määrää pyhäinpäivän jälkeen, kun omaiset palaavat haudoille siivoamaan palaneet kynttilät pois. Vaikka se toisarvoista kai onkin.

Katolilainen Pyhäinpäivä on siis vainajien muistopäivä ihan sen varsinaisessa merkityksessä. Oli hienoa ja vaikuttavaa nähdä ihmisten sitoutuneisuus ja toisaalta se rauha, joka hautausmaalla vallitsi. Kauneudesta puhumattakaan. Ilma oli illansuussa jo melkoisen viileä, mutta liekö tuo valtava kynttilämeri vai vaan yleinen tunnelma, joka lämmitti mieltä ja kehoa tällä iltakävelyllä ja toi omaan mieleenkin nuo jo poismenneet läheiset.