ennen ja jälkeen

Kuusi viikkoa Suomessa lomalla ja aika paljon saimme mökkityömaalla aikaiseksi. Loma ei onneksi ihan kokonaisuudessaan ollut pelkkää rakentamista, vaan olimme myös onnekkaita saadessamme treffata niin paljon läheisiä ja tärkeitä ystäviämme. Suuret kiitokset kaikille, jotka jaksoitte ajaa ja tulla meitä mökille tervehtimään! Mikä mukavinta, saimme rakentamisen lomaan tuikitarpeellista hengähdystaukoa vaihtaa kuulumisia puolin ja toisin meille tärkeiden ihmisten kanssa, joita muuten tulee niin harvoin nähtyä. Mies toki kävi välillä puolanmaalla töissäkin, mutta me tytöt viihdyimme järvimaisemissa ja luonnonhelmassa enemmän tai vähemmän koko lomamme. 

Rakentaminen alkoi omalta ja tyttären osalta huussin maalauksella ja stailauksella. Olimme Puolasta hankkineet Bloomin panelivahaa, jonka käyttöä ja toimivuutta päätimme kokeilla ensin varmuuden vuoksi wc:n seiniin. Tuo mainittu vaha/maali maksaa muuten Puolassa vain kolmasosan siitä, mitä Suomessa. Aiempi ideani farkkuvessasta (farkkuduunausta) siis toteutettiin. Siitä tuli muuten ihan tosi hyvä ja viihtyisäkin. 

Tästä lähdettiin liikkeelle. 

Tähän päädyttiin. 

Ensimmäinen isompi homma uuden mökin kanssa oli huopakaton asennus. Siinä sitä olikin urakkaa kerrakseen. Ilmat olivat harmillisen epävakaiset ja sade pääsikin yllättämään meidät useaan kertaan, jolloin tuli kiire kerätä kamat ja laskeutua alas. Katolla ei kun ole oikein turvallista keikkua sadeilmalla. Kattohan oli kyllä jo lähtökohtaisesti tiivis, kun päällä oli vedenpitävä aluskate, mutta tärkeää oli saada lopullinen huopakate päälle ennen talven tuloa, jotta katto kestää mahdollisen lumitaakan.

Onneksi saimme useana päivänä talkooapua katonrakennukseen, kiitos talkoolaisille! Kahdestaan tehden homma oli kyllä melkoisen raskas ja kiukuttelultakaan ei vältytty. Valmista tuli kuitenkin loppujen lopuksi ja voin sanoa, että ihan hetkeen en haluaisi joutua huopakattoa uudelleen asentamaan.

Ensin päällä vain aluskate. 

Nyt ollaan jo voiton puolella. Viimeistä lapetta viedään. 

Valmis katto ja sille myös kuohuvalla skoolattiin. 

Sisähommissa ensimmäiseksi piti käydä puuttuvan kattopaneloinnin kimppuun. Se olikin melkoista mittausta, sahausta ja naulausta. Vaikeaselkoinen ja monimutkaisen kulmikas katto asettivat tietysti omat haasteensa. Katto kuitenkin valmistui ennätysajassa. 

Naisväen hommaksi valikoitui se helpoin. ;) Maalaushommaa pääsimme kuin pääsimmekin jatkamaan menestyksekkään huussin stailauksen jälkeen. Työn jälki siis tyydytti työnjohtajaa niin, että luottoa riitti. Sisäpinnoista oli tarkoitus maalata kaikki valmiit pinnat; seinät ja katto. Hirsiseinähän on itsessään jo valmista pintaa, mutta minua viehättää enemmän tuon raa'an mäntypinnan sijasta kuultovalkoinen. Se antaa toivomaani valoisuutta ja avaruutta. 

Aloitimme maalausurakan parven katosta ja seinistä ja etenimme sieltä sitten alaspäin.  Korkea tila oli onneksi suhteellisen helppo maalata kun paikalla oli vielä kootut tellingit. Siltikin myönnän, että hieman huimasi kun korkeimmalla kohdalla vaapuin pensselin kanssa viiden metrin korkeudessa heiluvilla ja huterilla tellingeillä. Huh! Kuvat kyllä hieman muuten vääristävät värejä, kun maalauksen jäljiltä valkoinen seinä näyttää melkoisen läikykkäältä. Luonnossa se on kyllä ihan siistin ja hyvän näköinen. Halusin seinistä nimenomaan kuultovalkoisen, niin että puunsyyt vielä näkyvät, en peittävää.  Muutama palkki ja tolppa jäi vielä maalaamatta, mutta se on jatkossa pieni homma. 

Sisämaalauksen jälkeen maalausurakka ei toki ollut lopussa. Oli aika käydä ulkopintojen kimppuun. Siinä sitä hommaa riittikin ja kunhan värinvalinnavaikeuden ja yhden väärän värin jälkeen saimme lopulta sen oikean, niin ei kun suti heilumaan. Tarkoitus oli maalata koko talo hetimiten kahteen kertaan, mutta reilun yhden seinän verran tuosta tavoitteesta jäätiin. Joitakin pieniä kohtia täytyy paikkamaalata tikkaiden avulla vielä ensi kesänä toiseen kertaan.

Maalaukseen lisähaastetta asetti taas liian helteinen ja aurinkoinen sää. Maalin ei ole tietenkään hyvä kuivua liian nopeasti, vaan normaali puolipilvinen ja ei niin kuuma sää olisi kaikkein paras ilma ulkomaalaukseen. Maalaushomma itsessään on myös melkoisen hikistä hommaa kaikkine tellingeillä kiipeilyineen ja keikkumisineen. Vaikeaa, hidasta, sekä myös melkoisen ärsyttävää hommaa oli erityisesti räystäänalusten maalaus. Meillä kun ei ole sellaista yhtenäistä räystäänaluslaudoitusta, vaan räystäänalukset ovat ikäänkuin koteloidut mallit. Tuosta alakuvasta sen hyvin näkeekin, jos tarkkaan katsoo.

Ennen maalipintaa. 

Lopputulos on tässä ja Tikkurilan sävy Poro nimeltään. 

Ikkunanpielien smyygit ja peitelaudat maalasin maantasolla valmiiksi, joten säästyimme ylimääräisiltä seinänsuojaamisilta. Maalattua lautaa oli sitten mukava pätkiä ja lyödä paikoilleen. Heti tuli valmiin ja ryhdikkään näköistä. 

Viimeisellä viikolla tahti vaan kiihtyi ja betoniautokin toi melkoisen läjän kuraa pihaan. Edessä oli vielä eteisen ja kylpyhuoneen valut. Nekin saatiin tehtyä ja nähtäväksi jää onnistuiko kylppärin kaadot niin kuin pitikin. Loppukura kärrättiin rantaan ja siitä tehtiin iso betonilaatta tulevaa uutta laituria varten.

Vaikka mökissä ei vielä kovin valmista olekaan, niin tärkeysjärjestyshän se olla pitää. Ilmalämpöpumppukin siis asennettiin paikoilleen hyvissä ajoin lämmittämään kylminä syksyiltoina ja viilentämään kuumina kesäpäivinä. No, hyvään tarjoukseen on vaan tartuttava.

Vihonviimeisenä isompana työnä oli laittaa ovet paikoilleen ja isä tiivisti ikkunanvälit uretaanilla. Ovet saatiin lukkoon ja nyt ei siis enää tuulekaan sisään. Niin ja terassin katto/parven lattia sai tervapaperin ja eristyksen paikoilleen. Nyt ei enää linnutkaan pääse lentelemään sisälle taloon. 

Jäljelle jäi enää tontin raivausta, tellinkien purkamista ja työkalujen ja varaston järjestely. Isä sai tuikitarpeelliset tellinkinsä ja melkoisen määrän tarpeellisia työkaluja takaisin ja omaan käyttöönsä. Telingit olivat muuten erityisen suureksi avuksi monessa hommassa. Ilman niitä ei olisi maalaushommistakaan tullut juuri mitään. Kiitos isä, joka voisi perustaa vaikka työkaluvuokraamon!

Kun rakennuspaikka saatiin jotakuinkin raivattua, niin vielä piti keskittyä saunamökin talvikuntoon saattamiseen. Huolenaiheenani oli verhojen puute. Pikkumökissä on ikkunoita neljää eri kokoa ja etukäteen olin havitellut löytäväni niihin jonkinlaiset toimivat valmiit laskosverhot. Niitä ei löytynyt ja kummasti opimme muuten myös nukkumaan valoisassa mökissä, johon aamuauringon ensimmäiset säteet kirkkana paistoivat. Verhoja kuitenkin tarvitaan myös ihan siitä syystä, että en halua kenenkään kurkkivan sisälle tyhjään mökkiin. Äitini keksi keinon, joten ostimme alennusmyyntikankaan, jonka hän leikkasi sopivan mittaisiksi verhoiksi ja ompeli käsin kaikki käänteet. Hankimme myös verhotangot ja voila' mökkimme sai verhot ja kukaan satunnainen ohikulkijakaan ei näe sisälle. Kiitos äiti!

Viltit vielä sohvan päälle pölysuojaksi, verhot ikkunoiden eteen,  loppusiivous ja niin oli Suomenlomamme lopuillaan.  Tavarat autoon ja nokka kohti Puolaa. 

Kiitos tästä mahtavasta kesästä kaikille asianosaisille ja erityiskiitos oman perheen nuorille naisille, jotka uurastivat ahkerina ja uhrasivat suuren siivun kesälomastaan mökinrakennukseen!
Onneksi kesä ei ollut ihan pelkkää rakentamista, vaan saimme iltaisin nauttia oman saunan lämmöstä ja uida pulikoituakin tuli niin paljon, että ei aikaisempina vuosina ole uitukaan. Säät onneksi suosivat meitä ja muutenkin Suomen luonto näytti parastaan. See you next summer!

raksahommat jatkuu, jatkuu, jatkuu,...

Ei voi sanoa, että pelkkää lomailua on tämä meidän suomiloma ja mökkeily. Lomasta ei ole yhtä hääpäiväajelua ja dinneriä lukuunottamatta näkynyt kuin pieniä ripauksia. Ne ripaukset ovat olleet ystävien vierailut, jotka ovat juuri sopivasti katkaisseet päivän aherruksen. 

Rakentaminen on täyttä työtä ja juuri tänään sitä työtä on taas tehty aamusta asti ja ihan kyllästymiseen saakka. Voi kun nuo kattohuovat kiipeäisivät ja naulautuisivat vaikka ensi yönä ihan itse paikoilleen ja voitaisiin jo siirtyä seuraavaan hommaan. Pah, toiveajattelua. 

Suoraa pätkää tekee vielä ihan vauhdikkaasti, mutta kuka ihmeessä on suunnitellut tuon mökin muodon noin monimutkaiseksi, että kattojiirejäkin on useita?! ;) Palahuopien palasteluun kuluu rutkasti aikaa. Toinen aikaavievä osio on jonkinlaisten tellinkien ja telineiden suunnittelu ja paikoilleen asettelu, sekä siirtely. Katto on sen verran jyrkkä, että ilman jalkatukia siellä on mahdoton pysyä. Telineet ovat kyllä varsin mielenkiintoisen näköisiä härpäkkeitä, mutta ovat kuitenkin ajaneet asiansa ja Esa ei ole vielä (koputan puuta) pudonnut. Tuolta ei kyllä ihan oikeasti kannata pudotakaan, kun tiputus on kuitenkin jonkunmoinen ja allakin on jos jonkinlaista telinettä.

Työnjako meillä toimii niin, että minä noudan palahuovat kasalta (painavan pinon kerrallaan), kiipeän tikapuilla ensimmäiselle tasolle, irrotan huovan tausmuovin (siis nypin ne olemattomilla kynnenkärjilläni) ja viskaan huovan katolle. Väliajoilla puolittelen mattopuukolla valmiita puolikkaita ja siivoilen maahan heitettyjä taustamuoveja ja roskia. Esa taiteilee huopapalan käsiinsä, vie sen paikoilleen ja tulee noutamaan uuden, jiirikohdissa palastelee mattopuukolla sopivan kokoisen palan ja sen jälkeen ampuu koko huoparivin kiinni huopanaulaimella. Homma sujuu siis hitaasti, mutta varmasti ja koko ajan saa pelätä toisen puolesta, että milloinka jalka lipeää ja käy huonosti. Itsekin täytyy olla tarkkana heiluvilla tikkailla ja tellingeillä keikkuessa.

En tiedä kuka maan mahti ja valtias kuuli sanattoman huokaukseni "alkaisi edes sataa", kun juuri kun energiat olivat jo vähissä alkoi ropsia sadetta. Sateellahan ei kattohommia kannata tehdä, joten saimme edes hetkellisen, pakotetun tauon. Hyödynsimme sen energiansaantiin ja hiljaisen sateen jatkuessa minä jäin uupuneena saunamökin sohvalle, vaikka Esa ei tietenkään malttanut pysyä hetkeä kauempaa poissa työn touhusta.

Ilma viileni sen verran, että päätin kokeilla saunamökin takkaa ihan ensimmäistä kertaa. Voi, kun Puolassa olen niin lukemattomat kerrat kaivannut elävän tulen loimua ja rätinää. Taidankin jäädä ihailemaan sitä tähän sohvannurkkaan. ;)

loma, loma, loma

Autolla ensin Wroclawista Travemundeen. Sieltä 26 tuntia lautalla Helsinkiin. Helsingistä vajaan kolmen tunnin ajo ja lopulta olimme määränpäässämme, Parkanossa, mökillä. Ihan ensimmäistä kertaa koko perheellä. Suomiloma on alkanut! 

Työmaa ja saunamökki. 

Ilta-aurinko. 

Vesi on jo yli +20 asteista. 

Lisää kuvateksti

Tällä kertaa ei napannut. 

Välillä ennättä myös kuvaamaan. 

Lomamme koostuu pitkälti rakennushommista, mutta toiveissa on tavata myös paljon ystäviä. Ensimmäistä kertaa meillä on Suomiloman ajaksi paikka, johon kutsua ystäviä viettämään kanssamme yhteistä aikaa. Ja ystävät, älkää peljätkö, ei täällä välttämättä joudu hanslankariksi raksahommiin. Osaamme myös välillä ottaa ihan lungisti. ;)

Lauantaina saimmekin mökin ihka ensimmäiset vieraat, kun Paukkusen pesue löysi tiensä tänne. Oli ihan tosi kivaa nähdä ja viettää hetkinen yhdessä. Muurikkalätyt paistuivat, lapset pelailivat ja uivat, aikuiset jutustelivat ja porukan nuorin koetti myös kalaonneaan. Aurinko paistoi ja ilma oli mitä mahtavin. Juuri sellainen mökki-ilma, josta jo Puolassa uneksin.

mökki kohoaa korkeuksiinsa

Nyt lopultakin pääsen kertomaan enemmän perheemme isosta projektista, joka sai lähtösysäyksensä viime kesänä. Useiden vuosien etsinnän jälkeen löysimme lopultakin unelmiemme paikan kesämökille järven rannalta. Mökillä oli jo valmiina ihastuttava pieni saunarakennus ja päätimmekin samaan syssyyn alkaa rakentamaan tontille suurempaa päämökkiä. Hurjan nopeat käänteet johtivat siihen, että tilaamamme Kontion hirsimökki saapui lukuisina paketteina tontille pari viikkoa sitten. Tarvittiin talkooporukkaa kokoamisapuun ja sen avulla mökki kohosikin koko komeaan korkeuteensa ihan vain muutamassa päivässä. 

Koko mäki oli täynnä rakennustarpeita. 

Mökin perustukset oli tehty valmiiksi jo ennen talvea, joten tästä oli sitten helppoa jatkaa. Ensimmäiset hirret on jo kannettu "hollille". 

Joutsenpariskuntakin näytti viihtyvän järven sulassa osassa uiskennellen. 

Kun ensimmäiset hirsikerrokset on paikoillaan, niin talo alkaakin yhtäkkiä kohoamaan melkoista vauhtia. Nopeasti alkaa hahmottumaan se, miltä se tulee oikeasti näyttämään ja minkälaiset näkymät olohuoneen ikkunoista järvelle tuleekaan. 

Kun talo on noussut ensimmäisen kerroksen korkeuteensa, niin työ hankaloittuu ja hidastuu huomattavasti. Parven välipohja alkaa hahmottumaan paikoilleen ja työmiehet joutuvatkin kiipeilemään ja keikkumaan apinoiden lailla tellingeillä, jotta ylettyvät nostelemaan hirsiä paikoilleen. 

Nyt näkee jo hyvin sen, että miltä olohuoneessa ja keittiössä tulee näyttämään. Komea ilta-aurinkokin paistelee hyvästä suunnasta. Voin jo melkein kuvitella itseni paikan päälle.

Tässä työt ovat edenneet jo siihen pisteeseen, että harjakaiset on pidetty ja kattokin on valmistumassa. Sehän näyttää jo ihan siltä, että kyllä siitä talo tulee.

On todella hienoa ja etuoikeutettua, että omaamme sellaisia pyyteettömiä ystäviä, jotka hetimiten olivat tulossa talkooavuksi, mieheni sitä kysyessä. Homma olisi edistynyt huomattavan paljon hitaammin ilman apukäsiä. Sydämestä kiitos kaikille! Mukavaa on myös ajatella, että tulevaisuudessa tulemme viettämään noilla sijoilla hauskoja yhteisiä hetkiä kaikkien kanssa, kunhan mökki ensin valmisuu.

Itse olin täällä Puolassa ja sain elää mukana tässä rakentamisessa vain päivittäisten puheluiden ja lukuisien valokuvien kautta. Kuvista on onneksi nähtävissä tuo valtaisa kehitys, jota viikon aikana tapahtui. En millään malttaisi odottaa, että pääsen katsomaan paikan päälle ihan livenä. Sen verran kiintoisa projekti tämä on. Vaikeaa on myös kuvitella, että missä vaiheessa mökkimme on heinäkuun alussa, kun Suomenlomamme koittaa. Se taasen on ihan varmaa, että hommaa raksatyömaalla tulee riittämään. Nyt olemme ottaneet ensimmäisen todella konkreettisen askeleen eteenpäin, jotta tuo unelmamme toteutuu.

puusavotta ja mökin perustukset

Kuten viime postauksessa kerroin, laitettiin hihat heilumaan mökinrakennuspuuhissa ihan samantien. Hieman jännitettiin, että kuinka nopeasti rakennusluvat tulevat, mies kun oli jo varannut lennot Suomeen puunkaatotalkoisiin. Rakennuslupa tuli sopivasti päivää ennen puunkaadon aloitusta, joten siltä osin kaikki oli hyvin. 

Ison mökin sijoittaminen tontille jäi miehen päätettäväksi. Itse olin tehnyt kesällä paikan päälle sellasen pikavierailun, jonka aikana olin vaan niin hullaantunut kaikesta, että mökin paikan katsominen jäi varsin pieneksi. Kotona Puolassa yritimme muistella tontin korkeuseroja yms., mutta parhaaksi koitui päätöksenteko paikanpäällä. Mökille löytyikin oiva paikka ja sitten vuorossa olikin puiden kaataminen pois uuden rakennuksen alta. 

Isäni korvaamaton apu oli tarpeen, jotta hommat lähtivät käyntiin. Toisena päivänä talkoovahvuuteen lisättiin myös pari hyvää ystävää, joiden ansiosta viikonloppu riitti kuin riittikin homman loppuunsaattamiseen. Urakka taisi kyllä olla melkoinen ja lämmin ilma ei tehnyt siitä yhtään helpompaa.

Pitkän ja raskaan talkoopäivän jälkeen sai oma väki lopultakin testata myös saunan ja järven. Saunasta sai kuulemma hyvät löylyt ja ei järvivesikään hullumpaa ollut.

Saunamökki ilta-auringossa. 

 Mies tuli takaisin Puolaan, mutta hommat tontilla jatkuivat. Onneksemme tontin ja paikan myyjä/rakentaja lähti mukaan jatkamaan kanssamme tätä projektia. Hän siis laittoi samantien pyörät pyörimään ja heti seuraavalla viikolla alkoivatkin kaivinkoneet jylläämään ja perustusten teko käynnistyi. Tarkoituksena on tehdä perustukset valmiiksi ennen talven tuloa, joten keväällä hommat pääsevät jatkumaan hetimiten hirsitoimituksen tultua.

Hommat näyttävät kuvienkin varjossa sujuvan oikein mallikkaasti. Itselleni jää vaihtoehdoksi nähdä ja kuvitella kaikki näin valokuvien kautta. Samoin yritän kuvitella pohjapiirrosten avulla, että miltä mökin sisällä tulisi näyttämään. Yhtälailla olen saanut luvan pohtia omia mieltymyksiäni sisustuksen suhteen. Se onkin hieman hankalampaa, kun kaikkea mahdollista ja mahdotontakin on tarjolla yltäkylläisesti. Jotta saisin omia ajatuksiani hieman jäsenneltyä, päätin perustaa "mökkikansion", johon kerään sekä valokuvia tämän projektin ajalta, mutta myös inspiraatiokuvia. Kuvia katsellessa on helpompi päästä käsitykseen siitä, että mikä näyttää omissa silmissä kivalta ja mikä taas ei sytytä niinkään. 

On tässä puuhaa kerrakseen, mutta juuri nyt en osaa kuvitella mitään tämän mukavampaa.