perjantaipäivitys

Nyt se on sitten tehty! Kyllästyin Joulun jäljiltä itseeni ja tähän kotona yksin kuntoilemiseen ja tänään sitten menin ja otin kuukausikortin Aquaparkin kuntosalilta. Kävin ensin keskiviikkona vähän tunnustelemassa, että olisiko edelliskerrasta tutuksi tullut paikka se oikea, vai pitäisikö uudistua siinäkin suhteessa ja valita uusi. Tässä kaupungissa näitä uusia ja hienoja kuntosaleja riittää.  No, keskiviikkona tuli jotenkin sellainen hyvä tuttuuden tunne, joten päätin että mitä sitä suotta vaihtamaan. Tuolla osaan toimia ja käyttää laitteitakin jo entuudestaan. Siellä muuten näytti olevan muutama sama tuttu ohjaajakin vielä töissä. Tokkopa minua tunnistavat ja muistavat, kun olin viimeksi blondi.

Siivoojan tullessa tänään aamusella, minä puolestani siis lähdin reippaasti kuntoilemaan. Olin saanut houkuteltua tässä lähellä asuvan suomalaisäidin, Jonnan mukaani ja luulen, että hänkin hieman innostui. Viime kerralla Puolassa ollessa kävin salilla ahkerasti Selinan kanssa. Se on aina parempi, jos on joku jonka kanssa mennä yhdessä. Silloin kiusaus olla menemättä ei ole niin suuri ja jos joskus vähän laiskottaakin, niin silloin se toinen voi tsempata liikkeelle. Tykkään minä siellä yksinkin käydä, joten se ei ole mikään ongelma sekään. Silloin vaan laitan "luurit" korville ja kuuntelen jotain menevää ja inspiroivaa musiikkia.

Ei tuo onneksi kovin kallista lystiä täällä ole, kun kuukausikortti maksaa n.30 euroa ja siihen kuuluu myös jumpat, zumbat, pilatekset yms., jos niissä haluaa käydä. Sitten siinä on vielä se hyvä puoli, että halutessaan voi mennä aquaparkin puolelle saunaan. Saunassa ei ole tullutkaan käytyä kohta viiteen kuukauteen. Sitä jo todellakin kaipaa.

Esa on tällä hetkellä jokavuotuisella poikien laskettelureissulla Itävallan St. Antonissa. Hieman jännitti tuo reissuun lähtö, kun siellä on tullut valtaisasti lunta ja lumivyöryiltäkään ei olla vältytty. Korkealla on lunta lähes kuusi metriä ja alhaalla laaksossakin kuulemma kahden metrin paikkeilla. Vannotimme matkaan lähtiöitä pysymään tällä kertaa merkityillä reiteillä, kun lumivyöryvaara on ilmeinen. Ensimmäinen laskupäivä oli kuulemma loistava.  Aurinko paistoi kuvistakin päätellen täysin siniseltä ja pilvettömältä taivaalta.

Esa on kyllä niin reissunsa ansainnut ja muutenkin pienen irtioton työnteosta, joka on ollut melkoista tämän projektin kanssa. Tunnit eivät ole tahtoneet päivässä piisata, kun töitä on ollut todella paljon. Toivottavasti parin kuukauden päästä hieman helpottaa, kun tehtaan pitäisi käynnistyä.

Oonalla alkaa tänään parin viikon talviloma. Hänellähän oli varsin lyhyt joululoma ja puolalaisten koulujen kalenterin kuuluu loma tässä kohden. Keväällä sitten ei muita lomia olekaan pientä pääsiäisbreakiä lukuun ottamatta. Unnalla taasen oli pitkä joululoma ja hän kun on kansainvälisessä koulussa, niin siellä on ihan oma lomakalenterinsa. Unnan hiihtoloma on viikolla kahdeksan, jolloin olemme tulossa Suomeen.

Lisää kuvateksti

Loman alkamisen kunniaksi hain Oonan koulusta ja toimin samalla hieman paparazzina. Näin iloiselta tyttö näytti autoon tullessaan.

Mietimme kovasti, että mitä Oona voisi lomalla touhuta ja taisin jopa ehdottaa jotain pientä reissuakin kahdestaan tehtäväksi. Lopulta hän sitten sai sanottua, että kaikkein mieluisinta olisi reissu Suomeen. Sitten ei muuta kuin lentoja etsimään ja löytyiväthän ne. Tyttö sitten lentelee ihan ensimmäistä kertaa yksikseen Wrocsusta Munchenin kautta Helsinkiin ja takaisin. Ainut jännityksen paikka taitaa olla tuo menomatkan vaihto, kun vaihtoaikaa on vaan puoli tuntia. Toivotaan, että ensimmäinen kone ei ole myöhässä.

Oona on itse luonut ohjelmansa, johon kuuluu yöpymisiä kavereilla, mummulassa ja kummilassa ja aikoo hän vanhaan kouluunkin mennä yhdeksi päiväksi. Tosi kiva, että Oona saa myös tällaisen irtioton arjesta. Jaksaa sitten taas innolla ahertaa koulun eteen, kun on ensin ladannut vähän akkujaan.

Huomenna muuten olemme suomalaisporukassa menossa äänestämään. Äänestysliput tulivat siis tännekin ja meidän on mahdollista käydä äänestämässä tänään tai huomenna Ruotsin konsulaatissa. Pitäähän sitä kansalaisvelvollisuus täyttää, kun ei sentään tarvitse Varsovaan asti lähteä.

Jalkapallon euroopanmestaruuskisoinin on aikaa 148 päivää. Täällä asia alkaa olla yhä enemmän näkyvillä. Kisathan pelataan Puolassa ja Ukrainassa ja Puolan oma joukkue pelaa alkulohkon pelinsä täällä Wroclawissa. Voin vaan kuvitella sitä fiiliksen määrää, kun täällä ollaan nimittäin aika fanaattisia jalkapallon kannattajia. Olisihan se aika hienoa päästä katsomaan edes yksi peli, pelasivat siellä sitten mitkä joukkueet tahansa. Taitaa tuo lippujen hankinta vaan olla melkoisen hankalaa. Unnan koulun liikunnanope mr. Cooper on hoitanut homman hyvin, kun on päässyt vapaaehtoiseksi töihin stadionille kisojen ajaksi. Siihenkin oli melkoinen hakeminen ja karsinta, kun halukkaita tietysti oli melkoisesti.
Pitihän sitä itsekin käydä tuolla kisasivuilla katsastamassa virtuaaliesittely uudesta stadionista ja olihan se upea. Toivottavasti pääsemme jossain kohtaa sinne käymään esim. konserttiin.
http://www.2012.wroc.pl/

Niin, tämä pieni "mainospläjäys" tähän senkin tähden, jos joku vaikka innostuisi tulemaan tänne vierailulle kisojen aikaan. Voisi olla melkoinen elämys ;).

Vielä sellaista piti sanomani että sen verran on maailmankirjat sekaisin, että minäkin olen hurahtanut kahvinjuontiin. Ikinä, koskaan en siis ole tätä ennen kahvia juonut (joskus toki maistanut), mutta nyt löytyi minun kahvisuosikkini. Joulupukki toi meille tällaisen Tassimon nappikahvikoneen. Sillä saa tehtyä monia erilaisia kahveja, kaakaota ja teetäkin. On meinaan erittäin helppoa ja nopeaa. Caramel Macchiato on suosikkini ja tässä kuvassa se juurikin valmistuu.

Ja ei kun nauttimaan, nam!

lystilauantai ja ruusukaalipaistosta

Eilisen Loppiaisen jälkeen tänä aamuna tuntui siltä, että nyt pitää lähteä jonnekin ihmisten ilmoille. Olin jo eilen hieman varotellut perhettä siitä, että mieleni tekisi mennä katsastamaan Domarin tarjonta. Domar on Wroclawissa oleva huonekalu-, sisustus-, remontointiliikekeskittymä. Sieltä ostimme viime reissulla valkoisen Bizzartin nahkasohvamme, joka edelleenkin on minun mieleeni. Sitä paitsi laadun huomaa siitä, että kovankaan käytön ;) jälkeen sohva ei ole osoittanut minkäänlaisia lurpsahtamisen merkkejä.

Domarille siis pienistä vastalauseista huolimatta. Sieltähän olisi löytynyt vaikka mitä; todella hienoja hanoja, lavuaareja, saunoja, takkoja, tapetteja yms., vain muutamia mainitakseni. Sitten sieltä löytyi upea senkki, joka olisi juuri omiaan tuohon meidän ruokailuryhmän sivustalle. Sen kaappeihin saisi sopivasti mm. astioita, jotka ovat tällä hetkellä keittiönkaapeissa hieman ahtaasti. Hinta vaan hieman kirpaisi ja toimitusaikakin oli yli kaksi kuukautta. Mutta, oli se hieno.

Jatkoimme sitten matkaa Pasaz Grunwaldzkille, jotta Esa pääsi parturiin. Me tytöt siinä sitten odotellessamme jouduimme hieman shoppailemaan. Oona löysikin hienon laukun ja Unna pinkit farkut ja tunikan. Minä puolestani ostin pari sievän pientä uunivuokaa, joille tulikin kotona heti käyttöä.

Esa tipautti meidät kotiin ja jatkoi vielä matkaansa ruokakauppaan. Pakko tähän nyt heti kirjata muistiin uusi keksimäni resepti. Esa nimittäin toi kaupasta parsakaalin asemesta ruusukaalia, joten päätin sitten keksiä siitä jotain paistosta. Tuli nimittäin melkoisen hyvää.

Keitin ruusukaaleja ja kukkakaalinnuppuja suolalla maustetussa vedessä jotakuinkin 8 minuuttia. Kaalien kiehuessa paistoin pannulla hieman pieniksi leikattua pekonia ja sipulisilppua. Keitetyt kaalit laitoin voideltuun pieneen (siihen uuteen) uunivuokaan ja päälle paistettu pekonisipulisilppu ja myös hieman pilkottua punaista paprikaa. Tulipa kauniit värit. Koko komeuden päälle lisäsin kermaa, johon olin sekoittanut hieman dijonsinappia, rosmariinia ja parmesanraastetta. Vielä hieman parmesanraastetta paistoksen pinnalle ja uuniin 225 asteeseen noin 15 minuutiksi. Nam! Mukavaa lauantai-illan jatkoa!

elämää Joulun jälkeen

Joulupäivänä oli ihan pakko lähteä hieman haukkaamaan raitista ilmaa, vaikka tytöt sitä suuresti kritisoivatkin. Joulupäivä on perinteisesti ollut pyjamapäivä, jolloin yöppärit päällä vaan pelaillaan korttia ja lautapelejä koko päivän. Lähdimme kuitenkin porukalla pienelle happihyppelylle ja suuntasimme tuohon läheiseen puistoon ja kipusimme myös tuolle toisen maailmansodan muistomerkiksi rakennetulle mäelle. 

Mäen päällä on tämä suuri muistomerkki, joka näkyy myös lentokoneeseen tänne laskeutuessa, jos osaa tarkkaan katsoa.

Mäeltä zoomasin meidän talolle ja se onkin tuossa kuvan keskellä. Takana näkyy Sleza vuori, joka on 718 metriä korkea ja erittäin suosittu vaelluspaikka. Sleza sijaitsee noin tunnin matkan päässä Wroclawista.

Piti tähän laittaa vielä kuva meidän talostamme. Tältä siis näytti Jouluna 2011. Lumesta ei tietoakaan ja vasemman puoleinen pensaskin on vielä vihreä ja täynnä oransseja marjoja. Eipähän ole tarvinnut vielä lumitöihin ryhtyä. Meillä ei muuten ole edes lumikolaa, joten siinä suhteessa on kauppareissu tiedossa, jos lunta tulee.

Äidin ja isän loma täällä läheni loppuaan ja onneksi ehdimme kuitenkin yhtenä arkipäivänä Joulun jälkeen hieman ostoksille. Kenkiä lähti heidänkin matkaan, ihan niin kuin monen muunkin täällä käyneen. Löytyipä muutakin mukavaa kotiinviemistä ja kaikki kuitenkin saatiin matkalaukkuihin mahdutettua.

Lähdimme porukalla kohti Berliiniä, josta äiti ja isä lensivät kotiin. Ennen lentokentälle menoa teimme pienen tourin nähden Berliinin kuuluisimmat nähtävyydet.

Lisää kuvateksti

Ensimmäiseksi näköpiiriin ilmaantui Berliinin ehkä tunnetuin maamerkki, Fernsehturm, tuo kuuluisa televisiotorni, joka on 368 metriä korkea. Olisi jonain päivänä mukava päästä käymään myös siellä ihan huipulla, josta luultavasti on melkoisen hyvät näkymät.

Ohitimme myös Checkpoint Charlien, joka oli kuuluisa kuuluisa kylmän sodan symboli, Itä- ja Länsi-Berliinin välinen rajanylityspaikka.  Se edusti monille Itä-Saksalaisille "tietä vapauteen".

Kierrokseen kuului tietysti myös Brandenburgin portti, jonka luona olikin paljon "elämää". Siellä oli paljon turisteja ja jos jonkinmoista esittäjää ja kulkijaa, joista kuvia alla.

Brandenburgin portin läheisyydessä on myös vaikuttava alue, holokaustissa kuolleiden juutalaisten muistomerkki. Muistomerkki koostuu 2711 erikokoisesta kivestä, jotka on sijoitettu ikäänkuin labyrintin muotoon. Se on näkynä melko vaikuttava. 

Niin saattelimme äidin ja isän lentokentälle ja etsimme hotellin, jonka Esa oli meille varannut. Jäimme siis Berliiniin yhdeksi yöksi. Kävimme muuten todella hyvässä italialaisessa ravintolassa syömässä. Suositellaan siis ravintolaa nimeltä trattoria Lungomare. Henkilökunta oli italialaista ja taisi paikassa istuskella paikallinen mafioso, niin kuin tapaan kuuluu. 

Joulu se tulla jolkotti

Aika on taasen vierähtänyt ja en ole joutanut edes tänne kirjoittelemaan. Totta puhuen en ole viitsinyt edes aloittaa tietäen, että tämä on taasen jonkinmoinen urakka. No, nyt päätin ryhdistäytyä ja kertoa Joulusta ja Uudesta Vuodesta tällä kertaa enemmän kuvin kuin sanoin.

Äiti ja isä siis saapuivat Wroclawiin viettämään Joulua kanssamme, vaikka heti alkumatkasta meinasi tulla hankaluuksia, kun ihan ensimmäinen lento oli peruttu. Kommelluksien jälkeen he sitten saapuivat lopultakin perille. Heti ensimmäisenä iltana menimme tutustumaan joulutoriin ihan koko porukalla.

Vanhan kaupungin keskellä sijaitseva Kaupungintalo, Ratuz näytti komealta
jouluvalaistuksessa.  

Meidän tonttubongarimme löysi ihka uuden tontun. 

Joulukuusi näytti suht samalta kuin
2008 Jouluna. 

Mummu, Isoisä ja tytöt :)

Onneksi isovanhemmat tulivat pari päivää ennen Joulua, niin meillä jäi sopivasti aikaa viimeistellä jouluruoat ja tietysti koristella kuusi. Äiti olikin tuonut mukanaan ainekset niin lanttu-, kuin porkkanalaatikkoonkin ja löytyihän joulupöydästä myös Unnan suosikki, maksalaatikko.

Aatonaattoiltana oli sitten vuorossa kuusen pukeminen. Meillä koristellaan kuusi perinteisesti aina aatonaattoiltana, jotta tontut voivat yöllä hiippailla tuomaan paketit. Komean kuusen oli Esa valinnut ja pienen fiksauksen jälkeen se saatiin mahtumaan olohuoneeseemme.

 Aattoaamuna kuusi sitten näytti tältä, kun oli tainnut tonttu jos toinenkin hiippailla yön pimeinä tunteina.

Aattoiltana ennen jouluateriaamme Esalla oli muuan pieni asia hoidettavana ja niin hän varustautui valeasuun ja käväisi lähistöllä asuvan suomalaisperheen luona. :) 

Mummu ja tytsyt

Esan suoritettua "kansalaisvelvollisuutensa" oli lopultakin aika käydä joulupöytään. Kyllä vatsat jo kurnivatkin ja minä erityisesti odotin eniten lanttulaatikon makua. Jostain kumman syystä täältä Puolasta ei saa lanttua. Eräs suomalainen kävi hakemassa joululanttunsa Saksan puolelta ja muille suomalaisille taisivat lantut tulla postipaketeissa Suomesta.

Seuraavaksi Unna sitten varustautui tarpeellisin apuvälinein tulevaan...Jaksamme aina muistella, kuinka hän ihan pienenä tyttönä eräänä Jouluna ovikellon soidessa ryntäsi ovelle. Siellähän oli Joulupukki, jonka Unna jätti seisomaan ovelle kuin "nalli kalliolle" ja juoksi hakemaan saksia, jotka kädessä sitten kiiruhti uudelleen ovelle ja pyysi Joulupukin peremmälle.

Tällä kertaa Unna sai toimia Tonttuna ja hän hoitikin hommansa suurella ilolla ja antaumuksella.

Välillä piti kurkotella kuusen alle, jotta kaikki lahjat varmasti tulivat jaetuiksi. 

Melkoisen määrän paketteja myös Oona sai vaikka välillä epäilikin, että tokkopa on ollut ihan niin kiltti.

Unna tässä pääsi heti vauhtiin uuden koripallonsa kanssa ja toisessa jalassa hamsteritossu ja toisessa Oonalta saama kenkä ja säärystin. Muodikasta ennen kaikkea.

Joulu oli taasen ihan liian yltäkylläinen, vaikka kyllä se on aina vaan mukava katsella lasten iloa, kun pakettejaan avaavat. Kiitos kaikille Tontuille!

kulttuurinvaihtoa

Olin kutsunut koreaäitien orkesterin meille viimeisiin harjoituksiin ennen joulua. Yleensä harjoittelemme Esther Kimin luona. Esther asuu tässä ihan meidän lähellä. Puolalainen orkesterinjohtajamme Beata saa luonnollisesti myös maksun opetuksestaan, mutta korealaiset eivät suostu mitenkään ottamaan minulta slotin slotia, vaikka kuinka olen pyytänyt. En sitten keksinyt muuta tapaa kiittää heitä kuluneesta syksystä, kuin kutsua heidät kotiini ja lupasin harjoitusten jälkeen tarjoilla heille hieman suomalaisia jouluherkkuja. 

Ennen herkkuja toki hieman myös soitettiin. 

Soittosessio olikin ihan mukava ja todella kuulostikin melko hyvältä. Meillä on tuolla yläkerrassa todella hyvä akustiikka, joten sekin hieman edesauttoi soittamista. Soitimme tällä kerralla myös muutaman "prima vista"- kappaleen ja minua ainakin hämmästytti se, kuinka hyvin kaikki lukevat nuotteja. Kai se on tuota korealaista tarkkuutta. Lopuksi soitimme läpi myös kaikki joululaulumme ja näin pääsimme hyvään tunnelmaan.

Puolalainen opettajamme oli tuonut tullessaan suuren kattilallisen puolalaiseen joulupöytään kuuluvaa kirkasta punajuurikeittoa nimeltä barszcz.

Keittolautasen pohjalle laitettiin muutama pierogi ja
päälle sitten kuumaa keittoa, joka oli erittäin maukasta. 

Korealaiset toivat myös tullessaan itsetehtyjä ruokia ja joulupöytämme olikin tällä kertaa melkoinen kulttuurillinen sekoitus susheineen päivineen. Kaikki oli kuitenkin herkullista ja muutenkin oli mukava keskustella puolan, suomen ja korean joulunvietosta. No, itse asiassa Koreassahan joulua vietetään aika pienimuotoisesti ja heille tärkeämpi juhla on uusi vuosi. Keskustelimme myös siitä, että Pohjois-Korea kuulemma kieltänyt kaikenlaisten jouluvalojen yms. koristeiden laittamisen koreoiden rajan lähimaastossakaan. Tuo uhkaus kuulemma kannattaa ottaa tosissaan. Melkoisia tarinoita saimme kuulla Koreoiden jaon seurauksista. 

Tässä koko ryhmämme. 

 Maittavan suolaisen lounaan jälkeen oli vuorossa makeat herkut. Olin tehnyt tarjottavaksi taatelikakun, joulutorttuja ja pipari-mascarponekakun. Ensin kaikki ihastelivat muumimukeja ja suostuivat myös maistelemaan hieman glögiä. Glögi taitaa olla korealaisille todella eksoottinen juoma. Sinnikkäästi he kuitenkin glögistä selvisivät, mutta santsikupiksi kelpasi sitten paremmin kahvi tai tee. 

Vieraat viihtyivät pitkään ja hyvin ja luulen, että myös jokainen sopukka tästä kodista tuli talteen kameroille. Sen verran ahkerasti he koko ajan kuvasivat. Korealainen sisustustyyli on usein melkoisen runsas, joten heitä ihastutti erityisesti meidän "skandinaavinen modern style", kuten he sanoivat. Onneksi tytöt olivat myös siivonneet huoneensa, kun sen verran tarkan syynin alle myös ne joutuivat ;) 

visitor from Finland

No, vihdoin koitti pitkään odottamani päivä, jolloin ystäväni Reetta saapui. Varmaankin tuntuu jotensakin hieman hullulta, että odotamme aina vieraita saapuvaksi niin paljon? Meille suomesta vieraan tuleminen on jotenkin paljon suurempi juttu, kun että suomessa joku ystävä tulee kylään tai vaikka ihan vaan kahville. Se tuntuu aina siltä, että pieni pala Suomea piipahtaa hetkeksi luoksemme. Itselleni erityisesti on tärkeä saada välillä jutella ystävien kanssa kasvotuksin ja omalla äidinkielellä ja tietysti on myös aina mukava kuulla rakkaiden ihmisten kuulumisia.

Teimme Reetan kanssa ehkä kolmen päivän shoppailuennätyksen, siinä määrin nimittäin kolusimme kauppakeskuksia. Löysimmekin paljon juttuja pukinkonttiin laitettavaksi. Kävimme myös ulkona syömässä ja vietimme pienimuotoisia pikkujouluja glögin, pipareiden ja torttujen kera.

Wroclawin vanhankaupungin torille, Rynekille oli vastikään avattu tuo kuuluisa Joulutori. Siellä on mukava tunnelma ja tunnelmaa aistiessa voi myös tehdä erityisiä ostoksia ja nauttia gluhweinia. Tottahan meidän piti siellä piipahtaa.

Joulutorilla on myös oma osionsa lapsille ja onkin mukavaa arvuutella että mikä satu lasivitriinissä on kuvattuna.

 Tämä satu taisi olla Tuhkimo, jos en väärin muista.

 Löytyipä joulutorilta ihan uusi ja ennenäkemätön tonttukin. Tonttuasutus Wroclawissa on kuulemma lisääntynyt sitten edellisen tonttubongauksemme ja olemmekin onnekkaasti löytäneet jo muutaman uuden. Alla oleva linkki vie facebookin sivulle, jonka intohimoiset tonttubongarit ovat perustaneet. Pitäisiköhän liittyä?
https://www.facebook.com/group.php?gid=6733733077

Näitä ihanaisia jättipipareita saa myös torilta ostaa ja taisi pari lähteä Reetankin matkaan.

Suunnitteleekohan Esa tässä laardileivän ostamista. Niin, tuo puolalaisten suuri herkku, meistä kammottavan näköinen laardileipä ei ole sydämiämme vienyt. Kyseessä on siis reilu pala hiivaleipää, jonka päälle lätkäistään vielä reilumpi kerros sitä itteensä, laardia. Ja tämä on kuulemma erittäin herkullista.

Reetan kanssa viettämämme aika oli todellista laatuaikaa ja hieman haikein sydämin hyvästelimme hänet. Jäämme tosin innolla odottamaan seuraavaa kertaa, jolloin toivomme saavamme koko Viljasen perheen tänne ihan kokonaisuudessaan. Kiitos Reetta kun kävit <3

joulunodotus alkoi täälläkin

Niin sitten alkoi joulun odottaminen täälläkin. Lumesta nyt ei ole tietoakaan, mutta kyllä se joulutunnelma pikku hiljaa ja väistämättä alkaa hiipiä mieleen kun huomaa kaupoissa hypistelevänsä joulukoristeita ja miettii, että mikä niistä sopisi omaan kotiin. Tilanne on nyt hieman erilainen ja haastavakin, kun koti on uusi ja joulua tehdään tänne ihan ensimmäistä kertaa. Mukavaahan se on.  Meidän perheen joulu on ollut usean eri värinen, milloin punainen, sininen tai hopeinen. Tänä vuonna palaamme jälleen joulunpunaiseen väriin, valkoisella höystettynä.

Joulun decoreeraaminen alkaa aina niin, että ihan ensimmäiseksi kaivan esiin nämä tyttöjen päiväkodissa ja koulussa askartelemat hellyyttävät tontut. Taitaa joukossa yksi enkeli ja yksi pingviinikin olla. Tämä on siis meidän perheen perinne ja tällä kertaa nuo suloiset tekeleet löysivät paikkansa rappukäytävän ikkunalaudalta. Siinä ne toivottavat tervetulleeksi aina, kun saavumme kotiin.

Pirkkalassa perinteeksi on muodostunut myöskin "joulumaan" laitto erkkerin ikkunoiden väliin. Tällä tuo osoittautui hieman hankalaksi, koska ikkunathan ovat yksinkertaiset, joten väliin sitä ei pysty tekemään. Laitoin nyt sitten vaan ikkunalaudalle siitä tällaisen miniversion

Unna oli edellisen viikonlopun koripalloturnauksessa Bydgoszczssa, kiva nimi ;). Hieman jännitti, että miten tyttö pärjää reissussa, kun kaikki muut ovat puolalaisia. Kaikki sujui hyvin ja turnauksestakin tuomisena kolmas sija ja tuollainen suuri pokaali. Joukkuetoverit olivat halunneet ja vaatineet, että Unna saa pokaalin omakseen ja kotiin tulikin iloinen tyttö, hymy huulillaan.  Todellista bonusta oli se, että Unna oli rohkaistunut jo hieman puhumaan puolaakin joukkuekavereidensa kanssa. Hän myös kertoi huomanneensa, että ainakin ymmärtää kuulemaansa jo melko hyvin. Hyvä Unna!