elämää Joulun jälkeen

Joulupäivänä oli ihan pakko lähteä hieman haukkaamaan raitista ilmaa, vaikka tytöt sitä suuresti kritisoivatkin. Joulupäivä on perinteisesti ollut pyjamapäivä, jolloin yöppärit päällä vaan pelaillaan korttia ja lautapelejä koko päivän. Lähdimme kuitenkin porukalla pienelle happihyppelylle ja suuntasimme tuohon läheiseen puistoon ja kipusimme myös tuolle toisen maailmansodan muistomerkiksi rakennetulle mäelle. 

Mäen päällä on tämä suuri muistomerkki, joka näkyy myös lentokoneeseen tänne laskeutuessa, jos osaa tarkkaan katsoa.

Mäeltä zoomasin meidän talolle ja se onkin tuossa kuvan keskellä. Takana näkyy Sleza vuori, joka on 718 metriä korkea ja erittäin suosittu vaelluspaikka. Sleza sijaitsee noin tunnin matkan päässä Wroclawista.

Piti tähän laittaa vielä kuva meidän talostamme. Tältä siis näytti Jouluna 2011. Lumesta ei tietoakaan ja vasemman puoleinen pensaskin on vielä vihreä ja täynnä oransseja marjoja. Eipähän ole tarvinnut vielä lumitöihin ryhtyä. Meillä ei muuten ole edes lumikolaa, joten siinä suhteessa on kauppareissu tiedossa, jos lunta tulee.

Äidin ja isän loma täällä läheni loppuaan ja onneksi ehdimme kuitenkin yhtenä arkipäivänä Joulun jälkeen hieman ostoksille. Kenkiä lähti heidänkin matkaan, ihan niin kuin monen muunkin täällä käyneen. Löytyipä muutakin mukavaa kotiinviemistä ja kaikki kuitenkin saatiin matkalaukkuihin mahdutettua.

Lähdimme porukalla kohti Berliiniä, josta äiti ja isä lensivät kotiin. Ennen lentokentälle menoa teimme pienen tourin nähden Berliinin kuuluisimmat nähtävyydet.

Lisää kuvateksti

Ensimmäiseksi näköpiiriin ilmaantui Berliinin ehkä tunnetuin maamerkki, Fernsehturm, tuo kuuluisa televisiotorni, joka on 368 metriä korkea. Olisi jonain päivänä mukava päästä käymään myös siellä ihan huipulla, josta luultavasti on melkoisen hyvät näkymät.

Ohitimme myös Checkpoint Charlien, joka oli kuuluisa kuuluisa kylmän sodan symboli, Itä- ja Länsi-Berliinin välinen rajanylityspaikka.  Se edusti monille Itä-Saksalaisille "tietä vapauteen".

Kierrokseen kuului tietysti myös Brandenburgin portti, jonka luona olikin paljon "elämää". Siellä oli paljon turisteja ja jos jonkinmoista esittäjää ja kulkijaa, joista kuvia alla.

Brandenburgin portin läheisyydessä on myös vaikuttava alue, holokaustissa kuolleiden juutalaisten muistomerkki. Muistomerkki koostuu 2711 erikokoisesta kivestä, jotka on sijoitettu ikäänkuin labyrintin muotoon. Se on näkynä melko vaikuttava. 

Niin saattelimme äidin ja isän lentokentälle ja etsimme hotellin, jonka Esa oli meille varannut. Jäimme siis Berliiniin yhdeksi yöksi. Kävimme muuten todella hyvässä italialaisessa ravintolassa syömässä. Suositellaan siis ravintolaa nimeltä trattoria Lungomare. Henkilökunta oli italialaista ja taisi paikassa istuskella paikallinen mafioso, niin kuin tapaan kuuluu.