Suomenreissu mielessä

Parin viikon päästä matkaan kera tyttöjen Suomeen lomailemaan. Esa jää pitämään taloa pystyssä ja pitäähän jonkun töissäkin käydä ;). Minulle ja Unnalle Suomen reissu onkin ensimmäinen kerta sitten tänne Puolaan muuton, joten kyllä se hieman jännittää. Ikäväkin on jo ehtinyt vaivaamaan ja huomaankin useinmiten öisin miettiväni asioita, joita eniten olen täällä Suomesta kaivannut. Olemme asuneet täällä melkein puoli vuotta, joten siinä ajassakin tiettyjä asioita kyllä ehtii jo kaipaamaan. Saunaan on ihana päästä ja salmiakkia ainakin lähtee mukaamme, se on ihan varma.

Oonahan kävi tammikuun puolessa välissä Suomessa viikon reissulla ja nyt hän tuleekin vain muutamaksi päiväksi, jotta pääsee näin osallistumaan vanhojentansseihin. Ihan samassa mittakaavassa, kuin ystävänsä ja entiset luokkatoverinsa Suomessa, ei Oona kuitenkaan osallistu, mutta saa kuitenkin pienen palasen juhlahumusta ja tunnelmasta hänkin.  Löysimme muuten hänelle todella kauniin ja oikein "Oonamaisen" iltapuvun. Laitan kuvia sitten myöhemmin. Oonallahan on mukavasti se etu, että hänellä on myös täällä Puolassa noin vuoden päästä oman koulunsa Prom Night Dancing. IB-luokalla ja -koulussa tanssiaiset kuulemma pidetään 100 päivää ennen kirjoituksia. Iltapuku tulee siis pääsemään kaksiin juhliin.

Suomeen tulo on herättänyt kutkuttavan hyvän odotuksen tunteen siitä, että pian saa nähdä paljon rakkaita ja ystäviä. Kolikon kääntöpuoli taas on se, että viikon reissulla ei kuitenkaan ehdi ihan riittävästi tapaamaan kaikkia ystäviä. Aika on rajattu. Ihanaa on kyllä se että niin moni on haluaa tavata. Toisaalta taas ei millään haluaisi tuottaa kenellekään pettymystä niin, että ei ehdittäisikään näkemään. Meidän viikostamme siis tulee melkoinen "hulabaloo" ja suhailemme siis minuuttiaikataulun kera paikasta toiseen. Tärkeintä on kuitenkin se, että Unna saa viettää aikaa ystäviensä kanssa ja teemme myös asioita, joita hän haluaa tehdä. Tuo viikkohan on Unnan talvilomaviikko. Tarkkana organisaattorina olen jo luonut muutamankin aikataulun, joiden mukaan sitten on pyrkimys toimia.

Edellisestä expatelämästä on kyllä muistissa tuo, kuinka raskaaksi vierailu kotimaahan saattaa muodostua. Pahimmillaan se voi olla todellista hurlumheitä, kun paahdetaan menemään. Viime kerralla etuna oli se,  meillä oli vielä mahdollisuus yöpyä omassa talossamme, mutta nyt vuokrattuamme sen, joudumme vaivaamaan yöpymisillämme aina muita ihmisiä. Onneksi on ystäviä ja mummulat, jotka ovat luvanneet meitä majoittaa. Jos kaikki tapaamiset eivät tällä kerralla jostain syystä ota onnistuakseen, niin olen kyllä jo seuraavatkin lentoliput kesäkuulle varannut. Silloin nähdään sitten niitä, joita tällä kerralla ei ennätetä.

Nyt alkaa valmistautuminen Prahaan lähtöön. Huomenna Unnan koulun koripallojoukkue lähtee Prahaan kansainvälisten koulujen väliseen koristurnaukseen. Oona lähtee joukkueen mukaan, koska toimii toisena valmentajana ja kerää näin omaan kouluun tarvittavia CAS-pisteitä. Tytöt siis matkaavat bussilla ja yöpyvät perheissä ja päätimme hyödyntää tilanteen ja Esa varasikin meille hotellin ja pääsemme näin myös kannustamaan tyttöjä peleissä ja toisaalta katsastamaan Prahaa. Kaupunki on jossain määrin tuttu, koska olemme käyneet siellä kaksi kertaa aiemmin, mutta siellähän kyllä näkemistä riittää. Toiveena olisi tosin, että pakkanen (nyt -12) hieman laskisi. Hrrrr, on kyllä liian kylmä.