Olin jo jonkin aikaa pohtinut, että vuokraisännän tunkkaisille ja raskaille verhoile pitäisi tehdä jotain. Nyt kohta puoli vuotta täällä asuneena, tulee halu muuttaa niitäkin kodin kohtia omanlaisiksi, jotka sitä eivät vielä ole. Taitaa tuolla keväisellä auringonpaisteellakin olla osansa ja pienillä muutoksilla on kummasti mieltä piristävä vaikutus. Onhan se niinkin, että nyt kotirouvana on todellakin enemmän aikaa miettiä ja suunnitella kaikkea ja paremman tekemisen puutteessa tulee keksittyä jos jonkinlaisia projekteja.
Tänne muutettuamme oli tietysti mukavaa ja turvallistakin, että kaikissa ikkunoissa oli verhot valmiiksi omistajan puolesta. Verhokangas vaan on paksua, neulosmaista ja hyvin peittävää. Minä taas haluan keveyttä ja ilmavuutta ainakin olohuoneeseen, joka on valoisa. Kahdeksan paksua ruskeansävyistä verhoa oli peittämässä näitä ihania ikkunoita. Samoin tuo kaunis sisäkulma oli kokonaan peitetty.
Saa muuten nähdä, mitä tuumaan kesän koittaessa...tuleeko paksuja ja peittäviä verhoja ikävä, kun aurinko porottaa kuumasti juuri tuolta puolen taloa?
Hetken aikaa pohdin, että miten saan ostettua tarvittavaa rypytysnauhaa. Päädyin sitten ottamaan koko verhon mukaan kauppaan ja elekielellä selitettynä myyjä ymmärsi tarpeeni. Englanninosaamista oli turha odottaa ja suomi-puola-sanakirjakaan ei tuntenut mitään sanaa sinnepäinkään. Homma kuitenkin onnistui ja kun kaivoin vielä autotallista ompelukoneeni esiin, niin kohta jo uudet verhot olivat ripustusta vaille.
Olohuoneen ja ruokailutilan kattolamput ovat myös vuokranantajan omaisuutta. Eivät tosiaankaan ole nekään minun makuuni, joten olisiko siinä seuraava projekti? ;)
Hei hienoa, että jaksat hoitaa asioita ja kaunistaa kotiakin ilman yhteistä kieltä myyjien kanssa! Paljon mietin miten minulla tulee sujumaan jos joskus päädymme maahan jonka kieltä en osaa. Annanko vaan verhojen yms olla vai jaksanko yrittää selittää mitä tarvitsen elekielellä ja oheismateriaalien avulla...
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta! Onneksi tuon aikaisemman puolanvuoden vuoksi kielen alkeet ovat hallussa, joten normaalit helpot asioinnit sujuvat puolaksi. Siihen se sitten minun kohdallani tyssääkin ja täällä on harvinaista, että esim. kaupoissa työntekijät osaisivat englantia, tai ainakaan suostuisivat sitä puhumaan. Onneksi lapset voivat tarvittaessa toimia tulkkeina ;). Pitäisi varmaan aloittaa taas puolantunnit, mutta kun olemme täällä näillä näkymin vain kaksi vuotta, niin motivaatiota kielenopiskeluun joutuu vähän etsimään.
PoistaSinulla on sama maku kuin minulla, minullakin on tuo iki-ihana Kartellin Bourgie lamppu! Heitä pois vaan kaikki karmeat lamput ja osta jotakin raikasta tilalle! Saat positiivista energiaa kotiisi!
VastaaPoistaKiitos, en sitten millään ole kyllästynyt tuohon Kartelliin, vaikka se on minulla ollut jo monta vuotta. Tääytyy sanoa, että noinkin pieni muutos, kun verhot, tuo paljon hyvää mieltä. Tänään oli ihana herätä auringonpaisteeseen, kun uudet verhot toivat valoa kotiin. Ehkä nyt alan etsimään uusia lamppuja ;)
Poista