lisää ärräpäitä

Taidan tosiaan jo olla loman tarpeessa. Tämä Puola tökkii nyt ja pahasti. En meinaa päästä tämän ärtymyksen yli sitten millään. Onneksi ensi tiistaina lähdemme Suomeen ja sitten vielä Italiaan. Saan välillä jotain muutakin elämääni, kun tätä puolaa ja puolalaisia.

Tämän päivän ärtymyksen aiheutti se, kuinka tytärtäni kohdeltiin kun hän meni varaamaan aikaa autokoulun kirjallisten suorittamista varten. Oonalla oli mukanaan puolalainen luokkatoverinsa, joka oli ystävällisesti lupautunut auttamaan asiassa. Oonan ajo-opettaja oli kehotanut ottamaan jonkun puolankielisen avuksi, kun epäili että kyseisessä paikassa ei kukaan puhu englantia. Oona on siis käynyt kaikki tarvittavat teoria- ja ajotunnit ja suorittanut onnistuneesti autokoulun sisäiset teoria- ja ajokokeet, jotka vaaditaan ennen kuin voi mennä tekemään varsinaisia kokeita, jotka läpäistyään saa ajokortin.

No, koko reissu oli alkanut jo lähtökohtaisesti huonosti, kun tiskillä oleva virkailija oli heti todella ikävään ja epäilevään sävyyn kysynyt ja kyseenalaistanut sen, että mitä Oona tekee Puolassa? Ihan kuin asia hänelle edes kuuluisi. Oli kysynyt myös, että kuinka kauan on ollut ja kuinka kauan hän tulee täällä asumaan ja olemaan. Tämä varmasti siksi, että puolan "sääntöjen" mukaan pitää olla puoli vuotta maassa ennen kuin voi autokouluun mennä. Meillähän tämä sääntö kyllä täyttyy ja kaikki tämä on nähtävissä oleskeluluvistamme. Virkailija oli seuraavaksi kyseenalaistanut sen, että onko Oona maassa lainkaan laillisesti? Mur!!!

Puolassa asuessamme saamme puolalaiset henkilötunnukset, joita peseliksi kutsutaan. Kaikki paperit ja tiedot olivat kunnossa, mutta sitten virkailija keksi alkaa epäilemään, että mistä hän tietää jos Oonalla onkin jonkun muun pesel. Millä sen nyt sitten voisi edes omakseen todistaa. Tytöllä oli passi ja oleskelulupa, mutta nekään eivät olleet tätä kiukustunutta virkailijaa vakuuttaneet. Kaiken lisäksi Oonan passi vanhentuu elokuun lopussa ja se olikin sitten seuraava ongelmakohta. Oona oli kyllä ystävällisesti selittänyt, että on juurikin ensi viikolla menossa Suomeen ja hakee silloin tietysti uutta passia. Sekään ei meinannut auttaa. Kaiken lisäksi Oona oli joutunut täyttämään vaikka kuinka monta kaavaketta, joka tosin ei ole mikään yllätys tässä lomakkeiden luvatussa maassa. Lopuksi virkailija oli vielä sanonut, että seuraavalla kerralla Oonan sinne mennessä hänen pitää esittää jonkunlainen todistus siitä, että hän on maassa laillisesti ja uusi passikin pitäisi olla silloin mukana. Muuten ei kuulemma kokeeseen ole asiaa. Eikös oleskelulupa ole juurikin todiste siitä, että maassa ollaan? Uutta passia ei silloin seuraavalla kerralla varmasti vielä ole, kun tämä nykyinenkin on voimassa kuitenkin elokuun loppuun saakka. Sattuneesta syystä passin saaminen kestää Suomessa nyt hieman pidempään, kun juuri tuli voimaan tämä uusi säännös siitä, että lapsi ei saa olla enään vanhempansa passilla. Tämä on kuulemma ruuhkauttanut ja viivästyttänyt uuden passin saamisen.

Virkailija oli toimittanut asiaa yli kahden tunnin ajan ja senkin jälkeen sanonut, että ei oikein ole varma, että voiko Oona osallistua kirjalliseen kokeeseen. Hän oli välillä kadonnut paikalta pitkiksi ajoiksi ja tytöt tietysti kiltisti odottivat. Oonan ystävä oli meinannut hiiltyä hänkin aivan kokonaan ja oli sanonut moneen kertaan, kuinka häntä nolottaa ja hävettää tuollainen jopa rasistiseksi luonnehdittava käytös. Oona oli myös todennut, että juuri tällaisillä hetkillä toivoisi olevansa suomessa.  Lopulta tytöt pääsivät lähtemään ja jonkinlainen aika kirjallisten suorittamiseenkin oli varattuna.

Onneksi Oonalle löytyi keväällä autokoulu, josta löytyi yksi ajo-opettaja, joka pystyi antamaan ajo-opetusta myös englanniksi. Ei ollut ihan helppo prosessi tämä autokoulun etsiminenkään. Autokoulu sujui Oonan osalta todella hyvin ja ajo-opettajalla oli varmasti suuri osuus asiaan. Hän on ollut rento ja mukava Oonalle ja samalla kuitenkin kertonut avoimesti sen, että miten kannattaa toimia ajokokeen aikana edesauttaakseen sitä, että ajokokeen vastaanottaja ajattelisi positiivisesti. Täällä kun ajokokeen läpäisyprosentti ensimmäisellä kerralla on todella alhainen, jotain alle 20% luokkaa. Tähän kuulemma suuresti vaikuttaa se, millaisella tuulella ajokokeen vastaanottaja sattuu ko. päivänä olemaan. Ulkomaalaisen kohdalla läpäisy on sitten jo enemmän kuin tuuria. Surullista mutta totta. Manikyristini muuten kertoi, että hän pääsi läpi vasta kahdeksannella kerralla ja jalkahoitaja samaisesta liikkeestä vasta kymmenennellä kerralla. He ovat kuitenkin puolalaisia. Asiaan vaikuttava tekijä on varmasti myös rahastaminen, kun jokaisen epäonnistumisen jälkeen joutuu ottamaan muutaman ylimääräisen ajotunnin ja tietysti maksamaan jokaisesta ajokokeesta lisää.

Autokoulun suorittaminen on täällä kyllä huomattavasti paljon edullisempaa kuin Suomessa. Hinnaksi tulee  n. 500 euroa. Jos joutuu niitä lisätunteja ottamaan, niin ne eivät onneksi ole kovinkaan kalliita. Hauska yksityiskohta on muuten se, että kaikkien autokoulujen autot ovat Renaut Clio-merkkisiä. Autokoulun auton tunnistaa tuosta katolla olevasta L-kyltistä. Viimeksi täällä asuessamme autot olivat muuten Fiat Pandoja.

Toivotaan, että Oonalla kaikki menee lopulta hyvin. Ja onhan se niin, että mikäli täällä Puolan hurjassa liikenteessä osaa ajaa, niin sitten osaa melkein missä vaan.