suomenreissu

Tuli tehtyä pikainen visiitti Suomeen yhdessä tyttäreni kanssa vain hieman ennen kun menemme sinne lomailemaan koko perheellä. Visiitin ensisijainen tarkoitus oli kummipoikani Ronin konfirmaatio ja rippijuhlat, mutta ajankohta osui niin sopivasti kohdalleen, että myös Unna pääsi sopivasti samalla neljän päivän leirille Vierumäelle. Viime kesänä järjestettiin ensimmäisen kerran Petteri Koponen Basketball Camp ja Unna osallistui ja tykkäsi leiristä kovasti. Hän ilostui asiasta todella, kun kuuli pääsevänsä leirille tänäkin vuonna. 

Lennähdimme  siis Helsinkiin ja kiireisen aikataulun vuoksi oli järkevintä vuokrata auto lentokentältä. Loman aikana tulikin mittariin yli tuhat kilometriä. Auton penkkiä tuli siis kulutettua huolella. 

Ensin majoituimme ystävälleni Sirpalle. Oli todella mukavaa nähdä pitkästä aikaa ja siinä rippijuhlajärjestelyiden lomassa saimme sopivasti päivitettyä myös elämämme tapahtumia. Olen tuntenyt Sirpan jo ihan nuoruudesta lähtien ja tuntuukin uskomattomalta, että hänen vanhin poikansa, minun kummipoikani pääsi jo ripille. Tälläisissä hetkissä sitä erityisesti huomaa ajan juoksun. 

Ronin rippiruusu

Tyttö siis lähti leirille ja olikin niin innokas, että toista yhtä innostunutta saa etsiä...

Pallo kainalossa ensimmäisiin treeneihin.

Unnan leireillessä minä vietin kiireistä, mutta ihanaa aikaa. Ehdin käydä hammaslääkärissä, kesäteatterissa, työpaikalla, ostoksilla ja ystäviä tervehtimässä. Ihmeen paljon sitä saa muutamaan päivään mahtumaan. Reissun ihanin hetki oli, kun sain aamuherätyksen kummipoika Ernestiltä ja kaiken kruunuksi tuo ihanuus vielä kömpi viereeni köllöttelemään ja rupattelemaan hetkeksi. Se oli ihan parhautta <3.

Reissu läheni loppuaan ja noudin innokkaan koristytön leiriltä. Leiri tosin oli hänen mielestään aivan liian lyhyt ja sinne on kuulemma myös ensi vuonna päästävä. Leirin lopuksi maajoukkuepelaajat antoivat nimmarinsa leiriläisille ja pieni palkintojenjakotilaisuuskin pidettiin. 

Huippuhetki taisi olla, kun leirin nimeä kantava Petteri Koponen luovutti Unnalle treenishortsinsa palkinnoksi hyvästä asenteesta koko leirin ajan.

Unnan polvi koki leirillä taasen kovia ja onneksi leirin huoltaja hoiti hommansa esimerkillisesti ja teippasi polven. Kinesioteippaus auttoi kuulemma melko hyvin tuohon Unnan jo vuosia kipuilleeseen Osgood Schlatteriin. Varmuuden vuoksi piti ottaa kuva tuosta teippaustyylistä, josko sitä tarvitsemme myös tulevaisuudessa? Toivottavasti kuitenkin ei.

Suomen miesten koripallomaajoukkue pelaa elokuussa pelin täällä Puolassa Puolan maajoukkuetta vastaan ja Unna lupasi mennä kannustamaan. Ei kyllä tainnut tyttö tietää luvatessaan, että peli pelataan pohjoisen pikkukaupungissa, jonne on meiltä ainakin kuuden tunnin ajomatka. No, mitä sitä ei tekisi lapsensa ja urheilun puolesta. Lupaamme kannustaa äänekkäästi. 

Leirin jälkeen ajelimme Helsinki-Vantaalle, jossa vietimme hotelliyön ennen lentoa kotiin. Juhannustunnelma oli selvästi nousussa ja ruuhkatkin olivat jo melkoiset. Ja kyllä se valoisuus tuntui ihan käsittämättömältä. Aamuviideltä, kun hotellissa heräilimme, oli ihanan aurinkoista ja valoisaa. Täytyy sanoa, että tällä kertaa tuntui todella raskaalta palata Puolaan. Juhannus on kuitenkin aina Juhannus ja siihen liittyy paljon suomalaisia perinteitä. Olisi ollut niin ihanaa jäädä jo Suomeen vaikka tiesimme, että palaamme kotimaisemiin jo parin viikon päästä. Tytöillä on vielä kuun loppuun saakka koulua ja se pitää tietysti hoitaa kunnialla kotiin. Ei hätää, pian tulemme uudelleen ja silloin koko perheellä.

Tienvarsia koristivat kauniit lupiinit.