Lomaa odotellessa

Paukkusen perheen loppuosakin lähti kotisuomeen maanantaina ja sinne Esakin lensi tiistaina. Tällä kerralla Esalla on monta agendaa reissussaan, kun hän käy tyhjentämässä työhuoneensa Tesomalla, tekee töitä, vierailee äitinsä luona, allekirjoittaa kauan odotetun sopimuksen vuokralaisten kanssa, käy korisjoukkueen treeneissä, korjauttaa Oonan kellon, poikkeaa anoppilassa, palauttaa leasingauton Hesaan ja hakee mun upouuden auton, jonka sitten tuo tänne Puolaan. Melko paljon puuhaa yhdelle miehelle ja muutamalle päivälle. Koko ajan on kaiken lisäksi 24/7 saatavilla työasioiden suhteen ja hoitelee niitä s-postin ja puhelimen välityksellä. Perjantaina sitten ajaa auton Tampereelta Helsingin kautta Turkuun laivaan, jolla seilaa Tukholmaan ja siitä sitten ajaa tänne Wroclawiin.

Tytöt tsemppaavat koulussa ja odottavat huomista. Unnalla on silloin vain puoli päivää koulua ja siitä sitten alkaa viikon syysloma. Oonakin saa nauttia lomasta maanantain ja tiistain verran. Parempi sekin kuin ei mitään. Esa ei varmastikaan pysty lomailemaan Suomesta palattuaan, sen verran hektiset ajat hänellä on töissä. Keksimme varmasti tyttöjen kanssa jotain pientä spesiaalia, vaikkakin molemmat ovat toivoneet vain rauhallista ja rentouttavaa kotonaoloa. Luulen, että shoppailulle kumpikaan ei sano ei ;). Molemmat tarvitsevat hieman uusia syksyvaatteita, joten emmeköhän harrasta ainakin sitä lajia.

Nyt kiiruhdan kotikuntosalille, jotta päivä lähtee hyvin liikkeelle. Vuokraisännällä on tuolla alakerrassa yksi huone, jossa hän säilyttää tavaroita ja kalusteita. Hän sanoi, että sieltä saa lainata ihan mitä vaan ja minä bongasinkin sieltä  katonrajasta kaikkien kalusteiden päältä juoksumaton. Kun Paukkuset olivat täällä, niin ajattelin että Juha ja Esa voisivat kantaa juoksumaton tuonne yläkertaan kolmanteen kerrokseen, koska siellä oli sopiva tila kuntosalinurkkaukselle. Juoksumaton siirtäminen ei ollutkaan ihan mikään pikkujuttu, se nimittäin painoi aivan valtavasti. Lopulta miehet saivat sen paikalleen ja minä olin tietysti valtavan iloinen :). Meillä on tuolla kotikuntosalilla myös kaikenlaisia muita välineitä ja nyt niitä testattuani, väittäisin siellä pystyvän tekemään ihan hyvän ja kokonaisvaltaisen treenin.

Gym, josta löytyy juoksumatto, jumppapallo, tasapainolauta
kahvakuula, gymstick, kuminauha, vatsalihasrulla ja pikkupainot.
Mielikuvitusta käyttäen, näillä saa ihan hyvän treenin aikaan.

Paukkuset Wrocsussa

Paukkuset siis tulivat syyslomailemaan meille, lucky us :). He ovatkin vierailleet Puolassa hieman eri kokoonpanoissa jo kaksi kertaa aikaisemmin ja tämä siis on jo kolmas kerta. Ja eihän tämäkään viimeiseksi jää, eihän?

Sanni nättinä <3

Esa otti työmaalta käyttöönsä tuon "joukkojenkuljetusvaunuksikin" kutsutun 9-paikkaisen auton, joten pääsimmekin koko konkkaronkka liikkumaan mukavasti yhdellä autolla.

Sanni ja Tomi, jota ei Puolan aurinko pääse häikäisemään ;)

3D-lasien testausta

Shoppailu kuuluu tietysti ohjelmaan ja kävimme elektroniikkakaupassa katsastamassa tarjontaa ja tekemässä hintavertailua. Töllöosastolla piti tietysti testailla 3D-tekniikkaa.

Esa ajoi uudelle moottoritielle, jotta näemme vilauksen vastikään valmistuneesta stadionista, jossa pelataan ensi kesänä jalkapallon EM-pelejä. Kisat pelataan yhteistyössä Ukrainan kanssa ja täytyy sanoa, että kisaisännyys tekee pelkästään hyvää tälle kaupungille; uusia ratikkareittejä rakennetaan, kuten myös uusi lentokenttäterminaali. Nyt sitten pitäisi saada jotekin hankittua liput, jotta mekin pääsisimme nauttimaan tästä ainutlaatuisesta tapahtumasta.

Uusi stadion

Eräänä iltana kävimme tutustumassa myös Esan työpaikkaan. Uusi tehdas on vielä rakennusvaiheessa, mutta ihan hyvältä jo alkaa näyttämään. Esa kertoi innolla tehtaan rakennusvaiheista ja esitteli meille kaikki paikat. 

Kävimme tutustumassa myös toimistotiloihin ja minäkin näin nyt "livenä" miltä näyttää Esan valitsemat pintamateriaalit. Niin, hän joutui tällä kertaa toimimaan myös sisustusarkkitehtina valiten kaikki värit, laatat yms. materiaalit. Ihan hyvältä näytti :)

Tehtaanjohtajan tuleva huone ;)

Sunnuntaina lähdimme aikaisin aamusta ihan aikuisporukassa päiväreissulle Krakowan lähistöllä sijaitsevaan Wieliczkan suolakaivokseen. Kaivos on yksi maailman vanhimmista ja se on tuottanut suolaa yhtäjaksoisesti yli 700 vuotta. Se oli toiminnassa aina vuoteen 2007 saakka. Wieliczka on yksi Unescon maailmanperintökohteista. 

Lisää kuvateksti

Kaivosmiehet työskentelivät suolakaivoksessa pitkiä aikoja ja veistelivät vapaa-ajallaan ajankulukseen erilaisia patsaita ja taideteoksia. 

Ehkä koko kaivoksen näyttävin paikka on valtava kappeli, joka on lattiasta kattoon suolaa. Kappelin on tehnyt kolme ihmistä 68 vuoden aikana ja kun edellinen kuoli, niin toinen jatkoi. Jokainen pienikin yksityiskohta, mm. kattokruunujen "timantit" ovat suolaa. Nykyään kappelissa järjestetään konsertteja ja myös vihkiminen siellä on mahdollista. 

Kappelissa on suolaversio myös kuuluisasta Leonardo Da Vincin taulusta "Viimeinen ehtoollinen". 

Edellinen paavi, joka oli puolalainen, vieraili myös Wieliczkassa. Hänen kunniakseen on tehty tämä näköispatsas, jonka edessä Esa poseeraa. Eräänlainen extremekokemus oli myös tuolta yli 130 metrin syvyydestä ylös nouseminen tällä hissihökötyksellä. 

Wieliczkan jälkeen poikkesimme Krakowaan syömään ja löysimmekin erinomaisen pihvipaikan, jonka jälkeen olikin hyvä aloittaa parituntinen kotimatka täysin vatsoin. 

Krakowan vanhankaupungin tori.

Potluck Party ja vieraiden odotusta

Jos nyt vaihteeksi tännekin jotain raapustaisin...
Meillä on Pirkkalasta Paukkusen perhe vierailulla ja monenmoista olemme viimeisen viikon aikana puuhailleet. Paukkuset ovat ensimmäiset vieraamme, niin kuin viime kerrallakin täällä asuessamme. Perhe tuli tänne viime perjantaina ja tiistaina Juha lähti edeltä kotiin ja Tarja ja lapset jäivät vielä niin, että kotiutuvat sitten ensi maanantaina.
Kyllä vieraita jo odotettiinkin. Unna varsinkin taisi laskea päiviä jo viimeisten viikkojen ajan. Mukavaa saada puhua taas enemmän suomea ja saimme me aikuisetkin mukavaa vaihtelua.
Ensin hieman juttua ja kuvia aikaisemmista tapahtumista. Edellisellä viikolla Unnan koulussa vietettiin Potluck Partya eli kaikki koulun perheet oli kutsuttu koululle tutustumaan toisiinsa ja jokainen toi tullessaan jotain omalle maalle ominaista syötävää. Minä laitoin lohen graavautumaan ja tein lohileipiä. Täytyy sanoa, että leivät olivat "sucsee". Pöydät notkuivat herkuista ja täytyy sanoa, että harvoin näkee pöydän herkkujen myös tyhjentyvän yhtä nopeasti.

Ruisleipää, tuorejuustoa, graavilohta ja tilliä. 

Nopeat "syövät" hitaat ;)

 Wroclaw oli tuossa taannoin suomenkin uutisissa, kun EU-ministerit pitivät täällä kokousta. Tunnistin kuvista paikan ja koska siellä näkyi hienoja suihkulähteitä, niin päätimme eräänä iltana käydä katsastamassa omin silmin tuon hienon suihkulähdeshown. Paikka on nimeltään Hala Stulecia ja siellä  näytetään perjantai- ja lauantai-iltaisin neljää erilaista iltulitus- ja suihkulähdeshowta musiikkien kera. Hämmästyttävältä näyttävät suihkulähteiden keskellä näkyvät heijastuskuvat keijuista, balettitanssijoista yms. Laitan tähän linkin, josta näkee tuon ihanuuden. http://www.wroclawskafontanna.pl/#/STRONA%20GŁÓWNA

Hala Stulecia/ Ludowa iltavalaistuksessa

Hala Stulecia rakennettiin 1911 Napoleonia vastaan käydyn vapaussodan muistomerkiksi.

Suihkulähdeshow, vaikka kuva ei anna kokonaisuudelle oikeutusta.

Kaikenlaista tapahtumaa

Kulunut viikko on ollut todella tapahtumarikas sekä hyvässä, että pahassa. Jos aloitetaan ensin niistä huonoista asioista, niin Unnalla on koulussa harmittavan hankalaa erään opettajan kanssa (kuten myös kuulemma kaikilla muillakin oppilailla). Joka tunnin jälkeen Unnalla on jotain harmituksen aihetta kerrottavana tästä opettajasta. Olemme Esan kanssa nyt sopineet keskusteluajan opettajan kanssa, jonka toivomme auttavan molemminpuolisessa ymmärryksessä toisiamme ja erityisesti tietysti Unnaa kohtaan.

Tämä amerikkalainen naisopettaja opettaa Unnalle kaiken lisäksi kahta ainetta (Desing Tech and Art). Hän on erittäin (lue fanaattisen) tarkka mm. siitä, että kaikki listalla olevat työvälineet, juuri oikeanlaiset vihkot ja monen eri sorttiset värit ja työkalut ovat kaikki hankittuna heti kouluvuoden alussa. Ja tuo hankintalista ei ollut ihan pieni ja niiden tähden jouduimme juoksentelemaan ympäri kaupunkia eri kaupoissa.

Jo ihan ensimmäisenä koulupäivänä, kun Unna tapasi ensi kertaa tämän kyseisen opettajan hän itse heti rehellisesti kertoi, että hänellä ei valitettavasti ole hankittuna vielä kaikkia tarvikkeita, joten toivottavasti se ei haittaa? No, tähän opettaja tylysti kommentoi "että haittaa"! Haloo, asuimme tuolloin vielä hotellissa ja emme viitsineet turhan tähden hankkia sellaisia asioita, joiden tiesimme olevan kontissa matkalla tänne. No, tuon ensimmäisen tunnin jälkeen Unna oli sitten erittäin tuohtunut siitä, että opettaja oli hänen mielestään ollut hänelle turhan ikävä ja epäreilu. Ei hyvä alku yhteistyölle.

 Heti ensimmäisen viikon jälkeen tämä kyseinen opettaja kehotti kaikkia perheitä hankkimaan lautatavaraa + kaikkea muuta tarpeellista materiaalia, joita tarvitaan linnunpöntön tekoon. No, ihan hieno idea, mut ei välttämättä niin helppo toteuttaa. Ja eikö hankintoja voinut organisoida esim. yhteistyössä, kun mielestäni ei ole kovinkaan järkevää se, että jokainen perhe ostaa materiaalit, vasaran, sahan, hiomapaperit yms., kun asian olisi voinut hoitaa paremminkin. Unna oli itse suunnitellut tekevänsä linnunpöntön hömötiaiselle, joten pöntön materiaali, koko ja lentoaukko oli tarkkaan määritelty. Selitäpä tämä kaikki täällä Puolassa lautakaupassa, kun kaiken lisäksi Esa oli reissussa ja minun piti Unnan kanssa yrittää miettiä, että millaisesta lautatavarasta pönttö olisi hyvä tehdä ja kuinka paljon lautaa tarvittaisiin. Voi pöh! Voinen kertoa, että lautakaupassa olevaa nuorta poikaa hieman huvitti, kun yritimme asiaamme hänelle jotenkin selvittää. Oli muuten oltava kaikki keinot käytössä, sanakirja ja pöntöstä tehdyt piirustuksetkin mukana. Jotain lautaa tuli lopulta ostettua, tosin jouduimme ostamaan kahden metrin pätkän. Sahasimme sen sitten kotona mittoihin, koska ei varmaankaan olisi ollut oikein soveliasta Unnan viedä tuota kaksimetristä lautaa aamulla tramilla kouluun. No, Unna sai sitten tietysti moitteita tältä opettajalta myös siitä, että lauta oli sahattu jo valmiiksi. Se piti vielä sanomani, että onneksi Unna oli kaukaa viisas ja suunnitteli pöntön pikkulinnulle. Jotkut kun olivat tehneet suunnitelmansa isoa lintua ajatellen ;).

On tällä viikolla ihan mukaviakin tapahtumia ollut. Ilmat ovat olleet ihanan kesäiset ja Unna on ehtinyt viettämään aikaa myös ulkosalla.

Pihanäkymä

Tramboliinitemppuja

Viime viikonloppuna kävimme koko perheellä pyöräreissulla hieman kotikulmia pidemmällä. Matkalla ohitimme valtaisat maissipellot. Kun kuvaa katsoo tarkasti, voi taustalla nähdä rakenteilla olevan Wroclawin uuden maamerkin "Sky Towerin", josta kerrotaan, että se suunniteltiin Puolan korkeimmaksi rakennukseksi. No, Varsovan piti sitten tietysti tämän kuultuaan laittaa paremmaksi ja siellä on kuulemma suunnitteilla vielä pikkuisen korkeampi. Eihän pääkaupunki voi kakkoseksi jäädä.

Maissit muuten näyttivät ihan valmiilta.

Tässä muuten pari kuvaa tuosta Unnan lemmikkihamsterista, jota kutsutaan nimellä Nekku. Nekku on erittäin kiltti hamsteri, joka on sopeutunut uuteen kotiinsa erittäin hyvin. Mukavaa on, että Nekusta on ihan oikeasti Unnalle seuraa nyt, kun kaverisuhteet ovat vähäisiä.

Mökin katolta on hyvät näkymät.

Jogurtti on muuten Nekun suurinta herkkua.

Oonallakin oli tällä viikolla eräs "virstanpylväs" saavutettavaksi. Hän pääsi ensimmäistä kertaa pelaamaan koripallojoukkueensa kanssa. Tyttöjen joukkueiden nimi muuten on WKK Wroclaw. WKK lausutaan täällä "wuukaakaa":). Tyttö oli melkoisen innoissaan kun peliä edeltävissä treeneissä oli saanut joukkueen peliasun. Sitähän piti sitten heti mallata päälle.

Pelireissulle joukkue lähti seuran omalla bussilla. Voitto tuli kotiin n. 20 pisteen turvin ja myös Oona oli avannut pistetilinsä täällä Puolassa. Debyytti on siis suoritettu ja kuulemma hyvin arvosanoin :) Peliä ennen joukkueet oli muuten kuulutettu kentälle ja Oonan kohdalla kuuluttaja oli vienyt mikrofonin Oonan valmentajalle, joka sitten oli hienosti ääntänyt Oonan nimen. Huomionarvoista oli, että Oona oli saanut joukkueeltaan kovat ablodit ensimmäisen korin tehtyään.

Viikonloppua pukkaa

No, sehän on perjantai ja siltä osin myös siivouspäivä :). Jos nyt hieman lykkään tuota aloittamista ja kirjoitan muutaman rivin tänne blogiin. Enköhän ehdi tuota imurinletkuakin vielä vedellä kolmen kerroksen välillä ihan riittämiin.

Eilen Esan ollessa reissussa Brysselissä sain taasen suhailla ympäri kaupunkia asioita hoitamassa ja kuljettaa tyttöjä harrastuksiin. Ensimmäinen kompastuskiveni meinasi olla, kun piti löytää tieni Wroclawin Filharmoniaan ja kyseisen paikan nuottikaupasta käydä ostamassa Unnalle eräs sellonuottikirja. No, Filharmonian löysin, mutta parkkipaikan etsiminen olikin sitten haastavampaa. Lopulta toimin kuin puolalaiset ja pysäköin tylysti tien vasempaan reunaan, siis nokka väärään suuntaan, vasten vastaantulijoita. Kyllä, täällä on usein autoja parkissa niin, että ovat tyystin sikinsokin, esim. nokat vastakkain. Ostin kuitenkin kuuliaisesti parkkilipun, jonka asetin ikkunalle. Homma tuli hoidettua ja nuottikirja ostettua.

Unna korishallille menossa

Tytöillä on torstaisin myös koripalloharjoitukset ja poikkeuksellisesti tällä kertaa oli molemmille joukkueille yhteistreenit, koska Unnan valmentaja oli ulkomaanreissussa. Tällä kerralla he treenasivat koko treenin ihan ilman palloja. Ohjelmassa oli pitkän alkuverrytelyn jälkeen aitatreeni, jossa siis tehtiin erinäisiä harjoitteita pikajuoksuaitojen yli ja ali. Hauskinta oli, että valmentaja kutsui meidän tyttöjä nimellä "Finlandia" (tyttöjen nimien lausuminen täällä näyttää olevan vaikeaa) ja heti treenin alkupuolella pyysi Unnan ja Oonan ryhmiensä ensimmäisiksi näyttämään kuinka aitaharjoitteet oikein tehdään. Tytöillehän homma oli tuttuakin tutumpaa, koska olivat juuri tuollaisia treenejä tehneet paljon yleisurheiluaikoinaan. Valmentaja nähtävästi huomasi heti, että "Finlandiatytöt" osaavat homman ja kehui heitä kovasti ja laittoi koko muun ryhmän ympärille katsomaan, kuinka tehdään ja muut sitten ottivat mallia ja tekivät perässä. Bardzo dobre! (oikein hyvä)

Koripallon jälkeen ehdimme hetkeksi kotiin, jonka jälkeen Unnalla oli vielä sellotunti. Harmillista, että soittotunti oli mahdollinen vaan samalle päivälle koripallon kanssa. Katsotaan nyt miten Unna jaksaa ja jos tuntuu liian raskaalta, niin sitten täytyy jättää koripallo väliin ja mennä torstaisin vaan sellotunnille. Unnan sello-opettaja Magda on kerrassaan herttainen ja mukavanoloinen nuori nainen. Unna tarvitsee juuri tuollaista kilttiä ja kannustavaa opettajaa, joka ei liikaa aseta paineita ja kehuu silloin kun on kehuttavaa. Valitettavasti Suomessa Unna ei viime aikoina ole saanut nauttia sellaisesta opetuksesta, vaan hän on joutunut kokemaan soittotunnit turhan stressaavina. Tämä on johtanut selkeästi siihen, että soitosta on kadonnut kokonaan soittamisen ilo ja tilalle on tullut suorittaminen. Tästä toivoisin Unnan nyt pääsevän eroon ja löytävän ilon, onnistumisen ja nautinnon uudelleen. Musiikista pitää nauttia.

Viikonloppu on siis tulossa ja tänään perjantaina Oona on menossa luokkakaverilleen kotibileisiin. Ensimmäiset laatuaan täällä Puolassa. Oonan puolalainen kaveri Maja tulee koulun jälkeen meille ja Esa vie tytöt juhliin ja hakee heidät sitten puolenyön tienoilla ja Maja tulee sitten meille yöksi. Kiva juttu Oonalle.

Lauantaina Unnan puolalainen kaveri Julia tulee meille yökylään ja Julian perhe tulee myös meille kahvittelemaan. Julia on Unnalle tuttu jo meidän viimekertaisesta reissusta, jolloin tytöt olivat samalla luokalla. Harmi, että Julia on nyt siirtynyt kansainvälisen koulun puolelta Puolankoulun puolelle. Onneksi ovat toki samassa rakennuksessa, joten näkevät toisensa edes joskus.  Juliahan kävi meillä myös Suomessa edelliskesänä parin viikon vierailulla ja mekin olemme vierailleet Julian perheen kotona heidän  upouudessa talossaan. Tosi kiva, että Unnalla on joku, jota kutsua myös tänne kotiin. Tällä hetkellä hänellä on koulussa todella vaikeaa tuon sopeutumisen kanssa. Vaikeinta on, että näyttää siltä, että hän ei oikein löydä ketään kaveria. Kaikki luokan muut tytöt ovat vähintään vuoden vanhempia ja olleet täällä jo pidempään. Unna tuntuu olevan todella kärsimätön myös tuon kieliasian kanssa. Englanti ei mitenkään voi olla samalla tasolla muiden kanssa, kun kaikki muut ovat opiskelleet englanniksi jo useita vuosia. Hän tuntee turhaan huonommuutta ja ehkä hieman pelkoakin puhua ja ilmaista itseään. Tyttö kun on niin kärsimätön ja aivan liian ankara itselleen. Toivotaan, että jossain kohtaa helpottaa.

Nyt sitten taitaa olla siivouksen aika. Onneksi ilma on mitä kaunein. Aurinko paistaa ja lämpöä jo heti aamusta lähes +20. Tälle päivälle on luvattu +25. Yritän olla reipas siivooja, jotta ehdin tuohon läheiseen puistoon lenkille ja taidan myös hakea viereisestä leivoskaupasta herkut perjantain kunniaksi :)

Perhe koossa jälleen

Viime viikko oli melkoista haipakkaa kotirintamalla, kun Esa reissaili edestakaisin ja Unnakin oli useamman päivän pois kotiympyröistä. Oonalla oli pitkiä koulupäiviä ja koristreenejä ja itsellänikin oli jos jonkinmoista ohjelmaa.

Onneksi viikonlopun tultua saimme perheen taas kasaan ja perjantaina saimme myös vieraita Suomesta. Selina ja Masa tulivat ensivisiitille ja vietimme mukavan ja leppoisan perjantai-illan. Mukavaa, että heillä on asunto täällä Wrocsussa, niin tiedämme heidän pistäytyvän täällä lomalla useamman kerran vuodessa.

Lauantaina oli vihdoin aika käydä ostamassa uusi televisio. Harmiksemme tv hajosi muutossa, joten uutta tarvittiin. Kyllä myös töllöt ovat menneet kehityksessään eteenpäin ja onkin uskomatonta, mitä kaikkea ominaisuutta televisiokin on täynnä.

 Edelleen on myös hieman sisustettavaa, mutta hiljaa hyvä tulee. Suurin puute on ollut säilytyskalusteista, joita olemmekin joutuneet hankkimaan useita. Täällä kun on tapana muuttaessaan viedä myös vaatekaapit mukanaan. Onneksi tuo Ikea on aivan lähellä ja siellä onkin tullut vierailtua jo useaan otteeseen. Talossamme ovat kaikki seinät kiviseiniä, joten kiinitysasiatkin täytyy hoitaa huolella. Taulutkin vielä odottavat kiinnittämistään, kun niiden sijoituspaikkoja täytyy miettiä ja puntaroida vähän tarkempaan.

Näkymä olohuoneeseen

Säätila täällä on vielä ollut aurinkoisen kesäinen. Aamut toki ovat jo melko viileitä, mutta nopeasti lämpötila kohoaa kahdenkympin päälle. Syksyn merkkejä on toki jo hieman nähtävissä. Puutarhassamme sijaitsevat puut alkavat hiljalleen jo muuttaa väriään. Tontin kulmassa oleva suuri hevoskastanja tiputtaa jo piikkipalleroitaan ja niin myös saksanpähkinäpuu pähkinöitään.

Wroclawin hienouksia on tuo vanhankaupunki, Rynek, jossa on aina yhtä mukava tunnelma. Rynekillä on paljon ravintoloita ja näin kesäaikaan jokaisella on tietysti terassi. Illan tullen terassit täyttyvät ruokailemaan saapuneista ihmisistä ja torilla on muutenkin paljon väkeä. Tunnelman luovat katusoittajat, ihmispatsaat, erialojen taiteilijat, joita ihmiset pysähtyvät kuuntelemaan, katselemaan ja muuten vain ihastelemaan. Rynekin upeat talot antavat jokainen kerta katsojalleen jotain uutta. Kun niitä pysähtyy tarkemmin tarkastelemaan, niin voi huomata lukemattomat määrät pieniä, upeita yksityiskohtia. Ja talojen väritys on myös jotain, johon ei suomessa ihan ole totuttu.

Pianotaiteilija Arne Schmitt oli tuonut flyygelinsä kadulle ja soitti ja valloitti yleisönsä valkoisinen hansikkaineen.  Ostin häneltä kaksi levyä, joissa hän soittaa akustisesti itse uudelleen sovittamiaan tuttuja kappaleita.
Jos kiinnostuit niin lisätietoja löytyy: www.arne-schmitt.com

Siinähän ne <3

Arki alkaa rullaamaan

Viime viikolla Esa kävi työreissulla Barselonassa ja Oona vietti kolme päivää koulun reissulla Jelenia Gorassa. Jouduin siis pärjäämään ihan itsekseni auton kanssa ja kieltämättä ensimmäinen ajokerta pitkästä aikaa jännitti melkoisesti. No, kun sitten pääsin auton rattiin, niin tositoimissa jännityskin hälveni. Liikennekulttuuri on täällä hieman toisenlaista kuin Suomessa. Ensinnäkin ruuhkaa on melkoisesti ja yleinen ajotapa on myös jokseenkin vauhdikkaampaa. Toisaalta täällä käyttäydytään tien päällä myös kohteliaasti, eli annetaan usein kaistaa vaihtavalle myös kiltisti tilaa.

Ensimmäisen kunnon ajelureissuni tein viedessäni Unnaa kaupungin pohjoispuolelle koripallotreeneihin. Hain tytön koulusta ja siitä suoraan navigaattorin opastuksella ajettiin treenipaikalle. Matkaa oli reilusti alle 10 kilometriä, mutta aikaa siihen sain kulumaan 45 minuuttia. Luulen, että navigaattori valitsi minulle kerrassaan kehnon reitin ja matkalle osui vielä melkoiset ruuhkatkin. Onneksi ehdimme ajoissa.

Unna ja Oona molemmat pääsivät paikallisen koripalloseuran riveihin treenaamaan. Joukkueiden taso on huikea ja treenit erittäin vaativia. Koulun ohella harrastaminen on toki vaativaa, mutta molemmat tytöt selkeästi tarvitsevat säännöllisen, kunnon hikiliikunnan tasapainottaakseen henkistä hyvinvointiaan. On hyvä päästä "nollaamaan" aivot rankan koulupäivän jälkeen. Koulunkäynti täällä on selkeästi vaativampaa kuin suomessa, johtuen varmasti suurelta osin kielestä. Unnalle varsinkin päivät ovat raskaita, koska hän on aamukahdeksasta kymmenen yli kolmeen koko ajan ympäristössä, jossa pitää tietylla tapaa "skarpata" joka hetkessä, jotta ymmärtää mistä puhutaan. Oona on jo tottunut opiskelemaan englanniksi, mutta lukion taso täällä on todella korkea. Töitä tehdään kuin yliopistossa, on tutkielmaa, raporttia, esseetä yms. Läksyjä tulee melkoisesti.

Unna on ollut myös koulun järjestämällä reissulla keskiviikosta perjantaihin. He ovat olleet 40 kilometriä Wroclawista olevassa pienessä kaupungissa ja asiana on ollut tutustua ja järjestää toimintaa paikallisen orpokodin lapsille. Koulun opetussuunnitelmaan kuuluu toteuttaa tietty määrä ns. communial and servise-opintoja, johon kuuluu myös hyväntekeväisyystyö vähäosaisimpien kanssa. Unna kotiutuu reissussta tänään ja ainakin tekstiviestistä luettuna mukavaa on ollut ja orpokodin lapset ovat olleet söpöjä.

Itse olin viime maanantaina myös erikoislaatuisessa tilanteessa. Lähdin kutsusta ja mielenkiinnosta katsastamaan erään korealaisen äidin kotona harjoittelevaa viuluorkesteria. Lopputulos oli, et minä ja seitsemän korealaista naista soitimme yhdessä puolalaisen opettajan johdolla. Täytyy sanoa, että oli aika hauskaa. Soitannan jälkeen on aina myös tapana pitää kahvi- ja teehetki, joten pääsin tutustumaan kanssasoittajiini hieman paremmin korealaisten herkkujen äärellä. Orkesterin taso ei muuten ole päätä huimaava, mutta koska itsekään en ole koskenut tuohon instrumenttiini useampaan vuoteen, niin tästä on hyvä aloittaa.