ripaus lunta

Tytär toi nähtävästi Suomesta tullessaan pienen lumisateen tännekin. Lumisade alkoi myöhään eilen illalla ja aamulla vielä saimme nauttia talvisesta ihanuudesta. Hetken maailma oli niin valkoinen, puhdas ja kaunis. Talvi yrittää kai tulla, mutta ei sitten tulekaan. Aamupäivällä pihallamme näytti tältä. Mutta auringon paistaessa yhä vaan kauniimmin alkoi se kuuluisa "räystäät tippuu"-efekti. Nyt eivät tippuneet ainoastaan räystäät, vaan vesitipat lirisivät puiden oksilta ihan kuuluvasti. 

Tuon kaiken kauneuden onnistuin juuri ja juuri tallentamaan kameraani ennen kuin se kaikki oli poissa. Nyt tätä kirjoittaessani puiden oksilta ovat kaikki lumet jo kadonneet ja nurmikkokin taas jo vihertää.

Tänään sain sähköpostia pariltakin ystävältäni. Aloin oikein miettimään että miten hassulta se tuntuukaan, kun tämä bloggailu on tehnyt sen, että ne jotka lukevat blogiani tietävät minun ja meidän elämästämme paljon ja minä taas tiedän ystävieni tämänhetkisestä elämästä paljon vähemmän, jos lainkaan. Kun sitten kirjoittelen ystävilleni esin. s-postia, niin tulee välillä outo tunne että toistan itseäni, kun kerron joistain tapahtumista. Hehän, tai jotkut heistä ovat lukeneet niistä jo blogistani. Toisaalta on outoa myös se kun en yhtään tiedä, että kuka blogiani oikein säännöllisesti lukee? Kenelle siis kertoa asioistamme ja kenelle kertominen on turhaa toistoa? Kaikkea sitä ihminen miettii ;)?

Nyt muuten tänne blogiini pitäisi päästä kommentoimaan, kun löysin asetuksista kohdan jonka pitäisi sallia kommentointi. Olisi siis erittäin kiva saada kommenttia ja sillä keinolla saisin tietooni myös lukijoitani? :)