Oona lähti Suomeen

Tulin juuri takaisin kotiin Wrocsun lentokentältä. Vein Oonan kentälle ja hän jäi sinne ihan yksinään odottamaan lentoa Muncheniin kautta Suomeen. Jännitysmomentin reissulle antaa se, että Munchenissä Oonalla on vain puolen tunnin vaihtoaika toiseen koneeseen. Joten mikäli ensimmäinen kone on myöhässä, niin siinä tapauksessa Oona missaa jatkolentonsa. Asiaa ei lainkaan helpota se, että tänä aamuna herätessämme maa oli valkoinen ja lunta satoi ihan urakalla. On niin moneen kertaan todettu, että mikäli säässä tapahtuu jotain odottamatonta, niin liikenne menee kertaheitolla aivan sekaisin. Toivotaan nyt, että lentoliikenne olisi silti ajallaan!

Oonalla on koulusta kahden viikon talviloma ja hän oli erittäin iloinen ja onnellinen, kun toiveensa Suomeen menosta toteutui. Toivottavasti tytölle tulee mukava viikko ja kaikki menee hyvin?! Vähän kyllä täällä kotipuolessa jännittää tuo ensi kertaa yksin matkustaminen.

Kävin sitten viime lauantaina täyttämässä kansalaivelvollisuuteni ja annoin ääneni presidentinvaalissa. Menin aamusella Jonnan ja Matin kyydillä Wrocsun pohjoispuolella, Volvon tehtailla sijaitsevaan Ruotsin konsulaattiin. Pimpotimme ovikelloa melkoisen tovin ja juuri kun meinasimme luovuttaa, niin rouvashenkilö kipitti avaamaan ovea ja toivotti meidät ihan suomen kielellä tervetulleiksi äänestämään. Paikassa oli myös standissä seisova kyltti, jossa luki Suomen Presidentinvaalien ennakkoäänestys ja nuoli oikeaan suuntaan. Kipitimme tädin perässä pieneen toimistohuoneeseen, jossa äänestys tapahtui. Paikalla ei ollut minkään valtakunnan äänestyskoppia, vaan ehdokkaiden numerot vain seinällä. Siitä sitten vaan numero äänestyslipukkeeseen ja liimalla kuori kiinni ja paketti uurnaan. Kysyin vielä mielenkiinnosta, että oliko äänestäjiä käynyt jo paljonkin? Edellisenä päivänä oli kuulemma käynyt kolme äänestäjää. Katsoin siinä pöydän päällä olevasta listasta, että jotkut Petri, Pekka ja Elsa olivat nuo perjantaina äänestäneet. Olisivatkohan jotain opiskelijoita? No, äänestys tuli hoidettua. Hyvä niin!

Lauantaina kotona päätettiin tyttöjen kanssa pitää kokkausilta. Esa oli vielä Itävallassa ja sunnuntaina oli ystäväni Jubila tulossa Dresdenistä käymään täällä Wroclawissa ja lupasi piipahtaa meilläkin. Tytöt halusivat kovasti tehdä sushia ja niin kävimme kaupassa hankkimassa tarvittavat aineet.

Esivalmistelut on tehty ja itse sushien vääntäminen voi alkaa.

Hyvin sujuu rullaus bambumaton avulla.

Oona aloitti ja Unna seurasi tiiviisti vieressä. Tytöt tekivätkin rullia vuoronperään ja hieman erilaisilla täytteillä. Hyvinhän se onnistui, vaikka tuo ei ihan helppoa olekaan.

Valmista tuli. 

Hyvältä näyttää!

Sitten ei muuta kuin nauttimaan!

Sushien teon lomassa tein marjarahkapiirakan odottamaan sunnuntaita ja Jubilan vierailua. Olen lopultakin löytänyt hyvää rahkaa täältä, vaikka aika monta vikaostosta on tullut tehtyä. Rahka on puolaksi Twarog, mutta tuolla nimikkeellä myydään monenlaista hapanmaitotuotetta ja moni maistuukin enemmän juustomaiselta kuin leivonnaisiin soveltuvalta rahkalta. Onneksi löysin kuitenkin President-merkkisen rahkan, joka oli huippuhyvää.

Jubila tuli sitten sunnuntaina ja oli mukava tavata pitkästä aikaa. Kävimme tosin syksyllä Dresdenissä, jolloin piipahdimme heidänkin kotonaan. Jutustelimme Jubilan kanssa pitkän tovin ja hän kutsui meidät kesän korvalla viikonloppuvisiitille Dresdeniin ja lupasi, että miehensä Marcus grillaa meille maistuvat herkut.

Jubilan lähdettyä Esa hurauttikin lähes saman tien kotiin reissultansa Itävallasta. Reissu oli mennyt hyvin ja ilmat olivat taas suosineet laskijoita. Lunta oli ollut enemmän kuin tarpeeksi, mutta se ei ollut silti onneksi juurikaan vaikeuttanut miesten reissua. Kiva juttu tuo vuosittainen poikien perinne!