päivän agenda

Havahduin aamulla tietoon, että viikonloppuna kuukausi vaihtuu Joulukuuksi. Tuleva viikonloppu taitaakin olla se pikkujoulusesongin vilkkain viikoloppu. Itselläni on joulumieli ollut vielä hakusessa, mitä nyt muutama tontuntyö on jo tullut tehtyä. Luntakaan ei ole, joten siitäkään ei ole joulumielen tuojaksi. Edellisenä päivänä maistelin vuoden ensimmäiset glögit ja puolalainen ystäväkin tuli samalla tutustutettua tähän jouluiseen herkkujuomaan. Wrocsun Ikea saa kuulemma hänestäkin vakiglögiasiakkaan.  

Tämän päivän agenda oli siis joulutunnelman etsiminen. Kaikki keinot oli otettava käyttöön ja aloitinkin sillä, että laitoin joululevyn soimaan ja aloin väkertämään joulukortteja. 

Korttien teon jälkeen ryhdyin hääräämään kodinmuutoksen kanssa. Sisustus vaihtui pienellä vaivalla lämpimämmän sävyiseksi. Sohvalle muutama punainen tyyny ja pari punaista vilttiä. Ikkunalle paperitähdet ja vielä muutama kynttilä ja voila', muutos oli melkoinen. Lähempänä joulua paikoilleen hiipii vielä muutamat tontut ja joulupallot.

Jostain syystä kuvien väritys muuttui, kun siirtelin niitä tänne blogiin. Värisävyt ovat oudot, mutta kyllä niistä meidän kodin tunnistaa. Kynttilöitähän ei muuten vaan voi olla liikaa. Sellaista iltaa ei talvella olekaan, jolloin ei joku kynttilä meidän kodissa palaisi.

Unnan tultua koulusta kotiin lähdimme piipahtamaan Ikeassa. Sieltä mukaan tarttui kynttilöitä ;), glögiä ja piparitaikinaa. Hetken päästä kotiin levisikin herkullinen piparintuoksu, johon sekottui tuoksukynttilöiden kaneli ja karpalo. Muun perheen saavuttua herkuttelimme vastapaistetuilla pipareilla glögin kera. Joulutunnelma hiipi kuin hiipikin sekä kotiin, että sydämeen. Mukavaa viikonloppua kaikille!

italia keittiössäni

Jostain syystä italialaiset tuoksut ovat vallanneet keittiöni. Noh, syynä taitaa olla tuo jokin aika sitten hankkimani pastakone. Se ei ole onneksi vielä jäänyt kaapin päälle pölyttymään vaan tunnen edelleenkin sopivaa uutuudenviehätystä ja kokeilunhalua sitä kohtaan. 

Päätin tällä kertaa ex tempore kokeilla ravioleja. Lukaisin jonkunlaiset ohjeet netistä, mutta sovelsin sitten kuitenkin raviolien täytteen kanssa, kun jääkaapin sisältö oli hieman puutteellinen. Kun inspiraatio iskee, niin kauppaan ei sitten enää millään viitsi lähteä. Pitää alkaa toimimaan ihan heti. 

Raviolien täytteeksi tein maistuvan mössön pestosta, fetasta ja parmesanraasteesta. Pastataikinan teko onnistui jopa paremmin kuin edellisellä kerralla. Taikinasta tuli juuri sopivan tuntuista ja helppoa työstää. Pastakoneen avulla veivasin siitä ravioliin soveltuvaa ohutta levyä. Päälle pieniä kasoja täytettä ja toinen levy päälle. Pyöreän muotin avulla leikkasin levystä sopivan kokoisia ravioleja, jotka sitten keitettiin runsassuolaisessa vedessä. 

Raviolien päälle hieman sulatettua voita, parmesania ja basilikaa ja voilá! Maistui melko herkulliselta. Täyte oli siis ihan omakeksimä. Netissä oli kyllä kaikenlaisia täyteohjeita, mutta tämä versio oli mielestäni erittäin maistuva ja ennenkaikkea superhelppo.

Pastainnostuksen jatkuessa sai perhe seuraavana päivänä tagliatellea ja italialaista lihapullatomaattikastiketta. Tytär tuli apuun tuossa nauhapastan teossa, kun kaksi kättä on siinä hommassa auttamattomasti liian vähän. Tomaattikastike hautui ja makuuntui liedellä reilun tunnin, kunnes lisäsin mukaan jo valmiit lihapullat. Pastan keitin taas runsaassa suolavedessä. Päälle kastiketta, runsaasti parmesanraastetta ja basilikaa. Melkein vei kielen mennessään. ;)

Jälkkäriksi tyttäreni väänsi superhelpot lehtitaikinatuulihatut. Valmiista lehtitaikinasta otettiin muotilla ympyrän muotoisia pallukoita, jotka uunissa paistuessaan pullahtivat palloiksi. Valmiit pallot halkaistiin osin ja sisälle laitettiin nokare vadelmahilloa ja vaahdotettua kermaa. Pinnalle hieman tomusokeria. Helppoa ja hyvää ja sopiva päätös maistuvalle illalliselle.

Ensi kerralla täytynee varmaankin keksiä joku muu postauksen aihe kuin ruoka. :) Maistuvaa ja herkullista viikonloppua!

päiväretki Karpacziin

Saimme pitkästä aikaa vieraita Suomesta ja pitihän sitä keksiä mukavaa viikonloppupuuhaa. Ajattelimme, että olisi kivaa tehdä pieni maakuntamatka ja ajella etelän suuntaan lähelle Tsekin rajaa, Karpaczin alppikylään. Kotikaupunkimme Wroclaw on jokseenkin tasainen ja mäkiä saa hakemalla hakea. Halusimme siis nähdä vaihteeksi hieman jylhempiä maisemia ja saamamme piti. 

Karpacz on kuuluisa spa-kaupunki ja talvisin tietenkin hiihto ja laskettelu ovat kylään vapaa-aikaa viettämään tulleiden pääaktiviteetteja. Kesällä kylän täyttävät turistit, jotka tulevat vaeltamaan ja muuten vaan retkeilemään. Kylä itsessään näyttää hauskalta alppikylältä. Vakituisesti kylässä asuu vain noin 5000 ihmistä, mutta turistit lisäävät väkimäärää huimasti. Kylä sijaitsee noin 500 metriä merenpinnasta ja korkein huippu, Sniezka joka jo onkin sitten Tsekin puolella, on huimat 1602 metriä korkea.  

Kylään saapuessamme saimme mukavan vastaanoton tältä hauskalta mieheltä. 

Dziki Wodospad eli Wild Waterfall, puskee puhdasta vuoristovettä alas laaksoon melkoisella voimalla. Maisema on satumaisen kaunis ja veden melu melkoinen.

Pitihän sitä sen verran uhkarohkea olla, että pääsi mahdollisimman lähelle tyrskyjä. 

Ilma alhaalla oli suhteellisen lämmin, mutta matkalla ylösmenevän hissin ala-asemalle hoksasimme poiketa ostamaan pipot ja hanskat lämmikkeeksi. Olimme siis varautuneet reissuumme varsin puuttellisin varustein. Ostopäätös olikin varsin aiheellinen, sillä ilman lämmikkeitä emme olisikaan tuolla yli kilometrin korkeudessa pärjänneet.

Vuorelle johti melkoisen aataminaikuisen näköinen yhden hengen tuolihissi. Hissimatkaa kertyi yli kilometri ja ilma kylmeni matkan edetessä aika lailla. Perille Kopa-vuoren huipulle 1375 metrin korkeuteen saapui neljä suomalaista, jotka olivat lähestulkoon syväjäädytettyjä. Emme olisi uskoneet, että lähes kymmenen lämpöastetta muuttuisi noin nopeasti pakkasasteiksi.

Harmiksemme ylitimme jossain kohtaa hissimatkaa pilvet, joten huipun näkymät olivat varsin heikot.
Onneksi huipulla oli pieni kahvila, jonka kaakaot houkuttivat meidät lämmittelemään hetkeksi.

 Jätimme kävelyn Tsekin puolella sijaitsevalle ylemmälle huipulle tällä kertaa tekemättä, kun luultavimmin olisimme tarvinneet lämpimämmän varustuksen lisäksi vaellusporkat liukkauden vuoksi.
Päätimme, että tänne täytyy tulla uudelleen ja sillä kerralla mukana on joko sukset tai sitten vaelluskengät ja teltta. ;)

Hissimatkalla takaisin ihailimme maisemia, kunhan laskeuduimme pilvien alapuolelle. Keskellä kuvaa näkyy Spahotelli Golebiewski, jossa olemme kerran majoittuneet. Suosittelemme!

Pitihän tuo omalla valokuvalla varustettu kortti vielä ostaa muistoksi, kun laskeuduimme hissimatkaltamme takaisin maanpinnalle. 

Vuorireissun jälkeen vatsat jo kurnivat siinä määrin, että auton nokka suunnattiin kohti Palac Wojanowia. Palatsista löytyy maininta jo vuodelta 1299, joten varsin historiallisesta paikasta on kyse. Paikan on vuosien saatossa omistanut useampikin äveriäs suku ja 1600-luvulla 30-vuotisessa sodassa se tuhoutui, niin kuin myös vuonna 2002 olleessa tulipalossa. 2004 Palatsin osti osakeyhtiö Wojanow, joka kunnosti kaiken puutarhoja myöten. Nyt linna on kuuluisa konferenssi- ja spahotelli. Lounas oli erinomainen ja palatsi herätti muutenkin kiinnostuksemme siinä määrin, että sinne voisi tehdä myöhemmin pienen viikonloppureissun.

pyhäinpäivän iltakävely

All Saints' Day, Pyhäinpäivä, puolaksi Wszystkich Swietych on yksi puolan merkittävimpiä kirkollisisia juhlapyhiä. Päivä on luonnollisesti myös kansallinen vapaapäivä. Silloin kaikki puolalaiset kunnioittavat läheisten, ystävien ja myös tuntemattomien muistoa vierailemalla hautausmailla.

Asumme kaupungin suurimman hautausmaan, Grabiszynski Cmentarzin lähistöllä. Tuo valtava 20 hehtaarinen hautausmaa on perustettu jo 1881. Kävimme siellä kävelyllä tänään juuri sopivaan aikaan, kun hämärä laskeutui ja valtava kynttilämeri loi sanoinkuvaamattoman kauniin ja mystisen tunnelman.
  

Pyhäinpäivän läheisyys on näkynyt omassa arjessamme jo reilun viikon ajan niin, että hautausmaan ohi vievä tie on ollut ruuhkainen ja tienvarret ovat olleet täynnä pysäköityjä autoja. Poliisikin on ollut ohjaamassa liikennettä usean päivän ajan jo aikaisesta aamusta lähtien. Tienvartta pitkin hautausmaan suuntaan on kulkenut ihmisiä haravoiden, ämpäreiden,valtavien kukka-asetelmien ja kynttiläpussien kanssa. Useat ovat kai pyrkineet välttämään tämän perjantain, varsinaisen Pyhäinpäivän ruuhkat ja halunneet kaunistaa haudat jo hyvissä ajoin ennen varsinaista juhlapäivää. Toiset taas matkustavat hautausmaalle kauempaakin viettämään kokonaista päivää hautoja siivoillen ja muistellen samalla kuolleita läheisiään. Varsinaisena pyhäinpäivänä hautausmaan ohi kulkeva tie onkin sitten kokonaan suljettu. Ihmisiä kehotetaan saapumaan haudoille käyttäen julkisia kulkuneuvoja. Meidän ei siis kannata yrittääkään lähteä kotoamme minnekään, kun valtavat ihmismassat vaeltavat kohti läheistä hautausmaata.

Hautojen hoito on täällä hieman erilaista kuin Suomessa. Hautapaikkaan kuuluu itse hauta, mutta myös haudan ympäristö, jonka moni on myös siistinyt hienoksi ja mieleisekseen. Joku on ehkä istuttanut hautapaikan ympärille isoja puita tai pensaita suojaamaan ja antamaan yksityisyyttä. Varsinaisen haudan ympärillä saattaa nähdä koristekiviä, betonilaattoja, kukkaistutuksia, marmorilaattoja tai ainakin viivasuoraan haravoitua hiekkaa. Puista lennelleet syksyn lehdet ovat nekin kaikki mystisesti kadonneet ja haudat ja niiden ympäristö ovat moitteetoman siistissä kunnossa. Usean haudan edustalla on penkki, jolle voi istahtaa muistelemaan läheistään pitkäksikin aikaa.

Tähän oli haudattu seitsemänvuotias lapsi jo vuonna 1980, jota edelleen muistettiin näin monin kynttilöin ja kukin.
 

Enempää kantaa ottamatta, itselleni tämänkaltainen ylenpalttinen vainajien palvonta herättää jossain määrin myös hieman negatiivisia tunteita. On totta, että moni puolalainen joutuu ottamaan lainaa, siis lainaa, jotta pystyy laittamaan kaikkien sukulaistensa haudat hulppeaan kuntoon. Hautojen kauneudella myös kilpaillaan ja onkin kuulemma sanomattoman häpeällistä, jos naapuri tai joku tuttu näkee haudan, jossa olisi parantamisen varaa. Toisaalta hautojen äärellä tavataan ystäviä ja tuttavia ja vaihdetaan myös kuulumisia, mutta eikö poismenneen läheisen muistamiseksi riitä lämpöiset ajatukset ja muistot ja ehkä sen yhden kynttilän sytyttäminen. Laskimme eräällä haudalla olevan 36 kynttilää. Ei kai kynttilöiden määrällä voi mitata henkilön arvoa?

Haudoille tuodaan myös valtaisia kukkaseppeleitä, suuria krysanteemeja ja monia muita ruukkukukkia. Kynttilävalikoimakin on melkoinen. On erivärisiä lasikupuja, joissa on erilaisia kuviointeja tai jopa lasimaalauksia. En malta olla miettimättä sitä valtavaa lasijätteen määrää pyhäinpäivän jälkeen, kun omaiset palaavat haudoille siivoamaan palaneet kynttilät pois. Vaikka se toisarvoista kai onkin.

Katolilainen Pyhäinpäivä on siis vainajien muistopäivä ihan sen varsinaisessa merkityksessä. Oli hienoa ja vaikuttavaa nähdä ihmisten sitoutuneisuus ja toisaalta se rauha, joka hautausmaalla vallitsi. Kauneudesta puhumattakaan. Ilma oli illansuussa jo melkoisen viileä, mutta liekö tuo valtava kynttilämeri vai vaan yleinen tunnelma, joka lämmitti mieltä ja kehoa tällä iltakävelyllä ja toi omaan mieleenkin nuo jo poismenneet läheiset.