juhlahumua

Esikoisemme saavutti eilen täysi-ikäisyyden, maagisen 18-vuoden iän. Tuntuu itsestäkin jotenkin uskomattomalta ja myös ehkä hiukan oudolta, että oma lapsi on nyt sitten aikuinen. No, lapseni hän minulle tietysti on ihan aina ja ikuisesti.

Pari viikkoa sitten hän juhli jo tulevia synttäreitään yhdessä täkäläisten ystäviensä kanssa. On varmasti hieman haikeaa, kun tätä tärkeää synttäriä ei voi tällä kertaa jakaa tärkeimpien läheisten ja ystävien kanssa. Onneksi Oona on mukavasti löytänyt täältäkin oikein hyviä kavereita.

Kuuleman mukaan nuo nuorison syntymäpäivätjuhlat olivat erittäin onnistuneet. Oona ja muutama luokkatoverinsa järjestivät yhteissynttärit kaupungin eräällä klubilla. Täällähän klubeille pääsee myös alaikäiset, heille ei tosin tietenkään tarjoilla alkoholipitoisia juomia. Viisi ystävystä siis vuokrasivat kokonaisen klubin yksityiskäyttöönsä ja uskomatonta, mutta totta että tuo lysti maksoi vaan n. 40 €/tyttö. Niin ja siihen kuului myös DJ, joka soitti tyttöjen toivomaa musiikkia. Halpaa lystiä, eikö?
Juhliin oli kutsuttu satakunta ystävää ja ilta oli kuulemma huippukiva. :)

Varsinainen virallinen syntymäpäivä oli siis eilen 29.5. Perheemme traditioiden mukaan herätimme sankarin laulamalla. Tässä tapauksessa herätys oli jo klo 6, koska Oonan koulu alkaa jo 7.30 ja halusimme onnistua ajoituksessa.

Tässä vielä nukutaan "ruususen unta". 

Dresdenin reissulta olin löytänyt tällaisen älyttömän tanssivan ja laulavan koiran, joka taatusti karisti laulunrenkutuksellaa viimeisetkin unenrippeet sankarin silmistä.

Sitten oli lahjojen vuoro...

Lisää lahjojen avaamista oli luvassa vielä alakerrassakin, kun kummit pääsiäisenä käydessään olivat tuoneet paketin mukanaan ja ystävän kirjekin oli odottamassa. Paketeista paljastui mieluisat lahjat.

Pikkusisko lähti aamupäivällä koripalloturnaukseen, joten kerroimme sankarille, että illalla menemme sitten tällä kertaa ihan vaan kolmisin syömään hienoon ravintolaan. Oona kertoi pääsevänsä poikkeuksellisesti vasta viideltä koulusta ja  Esa lupasikin noutaa sankarin, jotta ehtisimme syömään.

Oona ei osannut aavistaa, että ravintolaan meno oli pelkkää huijausta. Kun hän kotiutui koulusta, odotti täällä kotona melkoinen yllätys. Olin päivän aikana laittanut pöydät koreaksi ja suomalaiset ystäväperheet olivat juonessa mukana ja tulivat yllätyskesteille. Yht´äkkiä talo oli täynnä elämää. Yllätys oli siis erittäin onnistunut. Vietimme kaikki yhdessä mukavan illan ja Oonakin sai nauttia hieman juhlahumusta ja sankarina olosta.

Paljon Onnea Vaan....

Ihania korttien kirjoa. 

Sankaria muistettiin myös kauniin kukkasin.