kasvitieteellisessä puutarhassa

 Kauniina ja aurinkoisena päivänä päätin ottaa kameralaukkuni ja kaikki uudet opit matkaani ja lähteä valokuvaamaan. Luontokuvaus houkutti ja suuntasinkin kohti Wroclawin kasvitieteellistä puutarhaa. Kukkaloisto ei vielä tietenkään ollut kauneimmillaan, mutta kyllä siellä jo näkemistä riitti. Erityistoiveena oli nähdä suosikkini, magnoliapuu, täydessä kukassaan.

Tällä kerralla pitäydyin kuvailemaan ihan vain ulkona ja skippasin nuo kasvihuoneet kokonaan. Ulkonakin riitti nähtävää ihan riittämiin. 

Kuvista huomaa hienosti sen, kuinka keväällä luonnossa on nähtävissä niin monia eri vihreän sävyjä. Aina yhtä kiehtovilta näyttävät luonnossa vapaana kasvavat muratit, jotka toimivat maanpeitekasveina, kiipeävät puunrunkoja pitkin ja muuten vaan näyttävät jotenkin satumaisilta.

Tässä kaunis magnoliankukka. Magnolia on siitä erilainen puu, että se tekee ihan ensimmäiseksi suuret, kauniit kukkaset ja lehdet ilmestyvät kukinnan jälkeen, myöhemmin. Magnolia on ilmastollisesti siinä määrin arka puu, että se ei taida oikein menestyä kylmässä Suomessa. Kukat muuten tuoksuvat todella hyvältä.

Toinen ikisuosikkikukkani on tuo kaunokainen, bellis. Väreistä hennon vaaleanpunainen ja kerrottu lajike on mielestäni kaunein. Kyllä tuo valkoinenkin ihanalta näyttää. Täällä sitä kasvaa monissa paikoissa villinä ja luonnonvaraisena. 

Bongasin paikasta myös pronssitontun, krasnale. Tontut ovat Wroclawin kaupungin erikoisuus, joita tullaan bongailemaan pidemmänkin matkan päästä. Tonttu voi löytyä mitä ihmeellisimmästä paikasta ja yleensä sen huomaakin ihan vaan sattumalta. Niiden määrä on kuuleman mukaan kasvanut jo yli 250. Lähiaikoina olenkin sattumalta bongannut uusia, ennennäkemättömiä tonttuja.

mökki kohoaa korkeuksiinsa

Nyt lopultakin pääsen kertomaan enemmän perheemme isosta projektista, joka sai lähtösysäyksensä viime kesänä. Useiden vuosien etsinnän jälkeen löysimme lopultakin unelmiemme paikan kesämökille järven rannalta. Mökillä oli jo valmiina ihastuttava pieni saunarakennus ja päätimmekin samaan syssyyn alkaa rakentamaan tontille suurempaa päämökkiä. Hurjan nopeat käänteet johtivat siihen, että tilaamamme Kontion hirsimökki saapui lukuisina paketteina tontille pari viikkoa sitten. Tarvittiin talkooporukkaa kokoamisapuun ja sen avulla mökki kohosikin koko komeaan korkeuteensa ihan vain muutamassa päivässä. 

Koko mäki oli täynnä rakennustarpeita. 

Mökin perustukset oli tehty valmiiksi jo ennen talvea, joten tästä oli sitten helppoa jatkaa. Ensimmäiset hirret on jo kannettu "hollille". 

Joutsenpariskuntakin näytti viihtyvän järven sulassa osassa uiskennellen. 

Kun ensimmäiset hirsikerrokset on paikoillaan, niin talo alkaakin yhtäkkiä kohoamaan melkoista vauhtia. Nopeasti alkaa hahmottumaan se, miltä se tulee oikeasti näyttämään ja minkälaiset näkymät olohuoneen ikkunoista järvelle tuleekaan. 

Kun talo on noussut ensimmäisen kerroksen korkeuteensa, niin työ hankaloittuu ja hidastuu huomattavasti. Parven välipohja alkaa hahmottumaan paikoilleen ja työmiehet joutuvatkin kiipeilemään ja keikkumaan apinoiden lailla tellingeillä, jotta ylettyvät nostelemaan hirsiä paikoilleen. 

Nyt näkee jo hyvin sen, että miltä olohuoneessa ja keittiössä tulee näyttämään. Komea ilta-aurinkokin paistelee hyvästä suunnasta. Voin jo melkein kuvitella itseni paikan päälle.

Tässä työt ovat edenneet jo siihen pisteeseen, että harjakaiset on pidetty ja kattokin on valmistumassa. Sehän näyttää jo ihan siltä, että kyllä siitä talo tulee.

On todella hienoa ja etuoikeutettua, että omaamme sellaisia pyyteettömiä ystäviä, jotka hetimiten olivat tulossa talkooavuksi, mieheni sitä kysyessä. Homma olisi edistynyt huomattavan paljon hitaammin ilman apukäsiä. Sydämestä kiitos kaikille! Mukavaa on myös ajatella, että tulevaisuudessa tulemme viettämään noilla sijoilla hauskoja yhteisiä hetkiä kaikkien kanssa, kunhan mökki ensin valmisuu.

Itse olin täällä Puolassa ja sain elää mukana tässä rakentamisessa vain päivittäisten puheluiden ja lukuisien valokuvien kautta. Kuvista on onneksi nähtävissä tuo valtaisa kehitys, jota viikon aikana tapahtui. En millään malttaisi odottaa, että pääsen katsomaan paikan päälle ihan livenä. Sen verran kiintoisa projekti tämä on. Vaikeaa on myös kuvitella, että missä vaiheessa mökkimme on heinäkuun alussa, kun Suomenlomamme koittaa. Se taasen on ihan varmaa, että hommaa raksatyömaalla tulee riittämään. Nyt olemme ottaneet ensimmäisen todella konkreettisen askeleen eteenpäin, jotta tuo unelmamme toteutuu.

lenkkikelit

Kyllä on hyvä ihmisen lähteä lenkille, kun ilmat suosivat. Täällä kevät tulee ihan kohisten. Luonto alkaa heräämään talven harmaudesta. Ruoho vihertää, puiden lehdet ovat jo hiirenkorvilla ja jotkut puut ja kukat ovat jo täydessä kukkaloistossaan. 

Eilen aamulla lähdin lenkille ja suuntasinkin aivan uuteen suuntaan. Harmillista, että lenkille ei oikein voi ottaa järkkärikameraa mukaan. Eilen kamera olisi kyllä ollut tarpeen. Juoksin joenviertä ja yhtäkkiä olinkin lumoavassa metsässä, jossa oli valtavia puita. Auringonpaisteessa juostessani huomasin myös edessäni liihottavan sitruunaperhosen, kevään ensimmäisen. Matkalla näkyi myös koiranulkoiluttajia ja sitten sitä koiranpeetä, jota täällä ja varsinkin puistoissa harmillisen harvoin keräillään. Näin myös yhden syötävänsuloisen koiranpennun, jota olisi tehnyt mieli jäädä rapsuttelemaan. Jatkoin kuitenkin matkaani.

Juoksureittini vei myös rautatien yli ja jouduinkin pysähtymään toviksi, kun tietenkin juuri silloin juna mennä puksutti ohitseni. Yhden kalastajankin bongasin joentörmällä virveleineen ja istuskeli siellä auringossa myös onnellisen näköinen nuoripari. Takaisin jolkotellessani vastaani tuli vielä viisi hevosta nuorine ratsastajineen. Olivat kai lähteneet maastolenkille nekin. Melkoisen elämyksellinen juoksulenkki, sanoisin. :)

aurinkovoimaa

On se vaan kumma, että kun muutaman kylmän ja sateisen päivän jälkeen aurinko taas ilmestyy taivaalle koko komeudessaan, kuinka se vaikuttaa myös mielialaan. Heti herättyäni kiskaisin makkarin terassin tuplaovien edessä roikkuvat pimennysverhot auki, jolloin auriko pääsi kirkastamaan koko huoneen. Aurinko täytti voimallaan huoneen ja siinä samassa minultakin karisivat unihiekanrippeet silmistä. Saamani extraenergia laittoi mielen töihin ja päätinkin tarttua toimeen saman tien aamupalan jälkeen. Jotta pystyisimme nauttimaan aurinkoterassistamme, niin sitä ennen se kaipaisi perusteellista siivousta. 

Ei muuta kuin hihat heilumaan ja juuriharjalle töitä. Kuurasin terassin talven aikana mustaksi pinttyneen laattalattian puhtaaksi. Ravistelin matot ja puunasin kalusteet kiiltäviksi. Melkoinen homma, mutta kyllä se kannatti. Nyt voin nauttia aamuteeni ihanassa auringossa. Sopivasti äitimuorikin lähetti taas Suomesta mökkilehden, jota voin lueskella päiväkahvin kera terassillani ja haaveilla tulevasta mökkikesästä Suomessa.  Kiitos äippä! :)

Luontokin on jo herännyt pitkälle kevääseen. Nämä japaninkirsikat ovat jo kukkia tulvillaan. Hetki vielä täytyy odottaa, jotta magnoliat avaavat ihanat, isot kukkansa. Sitä siis odotellessa.

sunnuntain herkkulihapata

Josko taas vaihteeksi kirjoittelisin ruokapostauksen, kun hiihdotkin jo tellusta loppuivat. :) Meidän perheen ehdoton lihapatasuosikki, jonka olemme nimenneetkin herkkulihapadaksi, maistuu takuuvarmasti kaikille. Sitä olen tarjoillut perheelle, tutuille ja vieraille ja reseptiä on myös tullut jaettua kaikille sitä pyytäville. 

Valmistaminen on suht helppoa ja nopeaa. Itse lihapata tulee alkuvalmistelujen jälkeen kuin itsekseen uunissa, vaikkakin kypsentämiseen pitää varata aikaa kaksi tuntia.

Herkkulihapata:

n. 500 g naudanlihaa (kuutioina)

sipuli tai kaksi

voita tai öljyä paistamiseen

1/2 punainen paprika

1/2 keltainen paprika

herkkusieniä 

1/2 pakettia koskenlaskijajuustoa

n. sama määrä fetajuustoa

1 dl kermaa

tomaattipyrettä (pieni purkki)

1 rkl dijon-sinappia 

suolaa, pippuria

* ruskista liha pannulla voissa pienissä erissä, mausta ja laita uunivuokaan
* kuullota sipuli ja herkkusienet ja lisää pataan
* laita ruskistuspannulle desi vettä ja kiehauta, jotta saat kaikki maut irti. kaada vesi pataan.
* pilko paprikat, kuutioi feta ja koskenlaskija ja lisää kaikki pataan
* sekaan kerma, sinappi, tomaattipyre ja mausteet.
* hauduta pataa kannen alla 175 C n. 2 tuntia.

ruskista ensin liha

lisää joukkoon sipuli, paprikat ja sienet

mukaan myös kerma, juustot, sinappi ja tomaattipyre

sekoitus ja uuniin hautumaan.

Muista sekoittaa lihapataa muutaman kerran haudutuksen aikana. Juustokuutiot sulavat liemeen ja

tekevät siitä ihanan kermaisen. Liha murenee suussasulavaksi. Tarjoile lihapata perunamuusin ja vihersalaatin kera. 

how amazing life is

Laitoin jo aiemminkin joitakin valokuvauskurssin kotiläksyotoksiani tänne, mutta viimeksi saimme astetta haastavamman tehtävän. Kesken oppitunnin opettaja pyysi meitä lähtemään tunniksi ulos kuvaamaan lähiympäristöä. Tarkoituksena oli käyttää erilaisia, jo opittuja tekniikoita, mutta myös pyrkiä kuvaamaan ihmisiä. Näistä kuvista oli sitten tarkoitus tehdä 'photo essee', jossa olisi jokin clue, johtoajatus, tarina. Kun lähdimme ulos, niin aivot alkoivat surraamaan samantien. Tein tarinan powerpoint-versioksi, mutta kun en saa sitä liitettyä sellaisenaan tänne, niin laitan kuvat ihan näin vaan yksitellen. Tässä tarinani:

ONE SUNNY 

MONDAY MORNING

IN WROCLAW...

EVERYBODY HAD THEIR OWN 

DESTINATIONS; SOME WERE

HEADED TO WORK, SOME TO

SCHOOL AND SOME WERE

JUST APPRECIATING LIFE...

JUST CLOSE YOUR EYES

AND ENJOY THE 

CAROUSEL THAT IS

LIFE...

FOR ONE MINUTE, 

WALK OUTSIDE, 

STAND THERE, 

IN SILENCE, 

LOOK UP AT THE SKY,

AND CONTEMPLATE

HOW AMAZING LIFE IS.  

Mitäs piditte? Opettaja ainakin piti tosi paljon ja sain hyvää palautetta. Siitä olin iloinen.

Ei muuten ole aina kovinkaan helppoa kuvata ihmisiä. Toiset ottavat asian ihan vaan huumorilla tai sitten suostuvat auttamaan muuten vaan valokuvausopiskelijaa, mutta jotku suorastaan suuttuvat ja kieltävät kuvien ottamisen, jos vaikka mahdollisesti juuri hänestä näkyisi vilaus jonkun ventovieraan kuvassa. Valokuvaaminen julkisella paikalla on ihan sallittua. Julkiseksi paikaksi katsotaan paikka, johon jokaisen on mahdollista vapaasti päästä. Kuvaaminen muuttuu kielletyksi jos se kohdistuu henkilöön, joka on sillä hetkellä erityisessä paikassa, esim. virastossa, toimistossa, lääkärissä ja kyseinen paikka on yleisöltä suljettu. Ja tällöinkin se on kiellettyä vaan, jos se tapahtuu yksityisyyttä loukaten. Ihan normaaliin kuvaamiseen yleisellä paikalla ei tarvitse pyytää keneltäkään lupaa. Toisaalta luvan pyytäminen on tietenkin ihan fiksua ja kohteliasta. Kun rohkeasti menee kysymään ja juttelemaan ja esim. kertomaan, että kyseessä on opiskelutehtävä, niin ymmärrystä yleensä löytyy. Täällä, vieraassa maassa haastetta tietenkin asiassa lisää se, että yhteistä kieltä ei välttämättä löydy. Ihmiset, joita kohtasin tätä tehdessäni, olivat kaikki myötämielisiä, iloisia ja ymmärtäväisiäkin.

kanakeittoa ja sämpylöitä

Suomenreissu on tehty ja nyt kyllä täytyy sanoa, että tuntui tällä kertaa jopa ihan lomalta, kun ei jokainen päivä ja minuutti ollut aamusta iltaan ohjelmoitu. Yleensä nämä pikavisiitit tuppaavat olevan enemmän tai vähemmän kiireistä juoksemista paikasta toiseen. Kaikkia ystäviä olisi tietysti kiva nähdä, mutta aikaa ei koskaan kuitenkaan ole riittävästi. Tällä kertaa näin pikaisesti vain pari ystävää ja aikaa jäi mm. sporttailuun, kylpylöintiin, koripallomatsiin, leffassakäyntiin yms. Anteeksipyyntö niille, joita en ehtinyt tapaamaan. Kesällä sitten. :) Tällä kerralla mentiin sopimuksen mukaisesti tyttären ehdoilla ja hän saikin ystävänsä kanssa päättää ajanvietosta, minä vain vikisin. Superkiitokset taas Tarjalle ja Juhalle hotellitasoisesta, tai oikeastaan vielä paljon paremmasta huolenpidosta!!!

Paluu arkeen loman jälkeen on aina hieman vaikeaa. Kouluun ja töihin on vaan mentävä, mikään ei auta. Ajattelin lieventää arkea maukkaalla, konstailemattomalla kotiruoalla. Kotoa löytyi ainekset kanakeittoon, jonka resepti on helppo, mutta lopputulos herkullinen.

Kanakeitto:

4 rintaleikettä/ 1 kypsä broisku
n. 1,5 l vettä
kanaliemikuutio
sipuli
omena
porkkana
paprika
2 dl riisiä
100 g sulatejuustoa
suolaa
pippuria

Kypsennä maustetut rintaleikkeet uunissa. Laita vesi kiehumaan. Sinne kanaliemikuutio, porkkanakuutiot, sipuli ja riisi. Keitä puolikypsäksi ja lisää kuutioiksi pilkotut broisku, paprika ja omena sekä sulatejuusto. Anna kiehahtaa niin, että sulatejuusto sulaa ja keittoliemestä tulee kermainen. Halutessaan keiton voi tehdä myös kirkasliemisenä, kun jättää vaan sulatejuuston pois.

Jokin aika sitten chattailin Suomeen ystäväni Jonnan kanssa ja hän kertoi juuri tekevänsä sämpylöitä. Kyselin ohjetta ja hän sen minulle heti kirjoittikin. Kiitos Jonna! :) Tuoreet sämppärit sopivat muuten mainiosti kanakeiton kanssa.

Sämpylät a' la Jonna:

0,5 l lämmintä vettä
3 dl kaurahiutaleita
1 pussi kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 rkl siirappia/ hunajaa
4 dl ruisjauhoja
n. 6 dl vehnäjauhoja
1 dl vehnäleseitä
0,5 dl öljyä

Sekoita kuivahiiva kaurahiutaleisiin ja tämä seos lämpimään veteen. Laita sekaan suola ja siirappi. Sekoittele taikinaan ruisjauho, vehnäjauho, leseet ja lopuksi vielä öljy. Kohota puoli tuntia liinan alla lämpimässä. Seos on melkoisen löysää, joten lisää vehnäjauhoja, jos haluat pyöriteltäviä sämpylöitä. Muussa tapauksessa nostele löysää taikinaa lusikalla kasoiksi pellille. Paista 225 asteessa noin 20-30 minuuttia. Määrästä tulee kaksi pellillistä.

Molemmat reseptit ovat myös siitä hyviä, että niitä voi helposti varioida niillä aineksilla mitä kotoa ja jääkaapista löytyy. Sämpyläpohjaksi erinomaisesti sopii aamullisen puuron jämät tai kotoa löytyviä siemeniä tai pähkinöitä ja keittoon taas sopii heittää mitkä tahansa juurekset ja kerran muistan laittaneeni mukaan myös tuoreita sieniä.

Hyvin näytti tämä maanantain arkiruoka perheelle töiden ja koulun jälkeen maistuvan.