hieman piristystä lauantaille

Tyttäremme lemmikkihamsterin kuolema oli tuonut hieman alakuloa perheeseen. Etenkin Unna kaipasi piristystä ja onneksi nyt on viikonloppu. Aamupäivällä suuntasimme keskustaan tekemään pyrähdyksen maalaismarkkinoilla. Siellä oli myynnissä käsityön taidonnäytteitä. Kaikkea mukavaa, värikästä ja edullistakin. Mukaan tuli yksi paperinarukori ja koristekurpitsoita. Unna herkutteli vielä suosikillaan, lämpöisellä savujuustolla. 

Markkinapyrähdyksen jälkeen päädyimme läheiseen karkkikauppaan. Osuimme paikalle hyvään aikaan, kun juuri oli alkamassa näytös siitä, kuinka näitä käsintehtyjä karamelleja oikein tehdään. Oli muuten mielenkiintoisen näköistä puuhaa. Koko kauppa on itsekin kuin suuri karkki. 

Pitihän sitä vielä karkkikaupan viereiseen Muffiniarniaankin poiketa. Tämäkin on niin ihana herkku koko kauppa kaikessa värikkyydessään ja ihanissa tuoksuissaan. Ostimme mukaan meille jokaiselle yhden cupcaken nautittavaksi päiväkahvien aikaan. Unna ilahtui Angry Birds cup cakesta, joten hän valitsi tietysti sen. Muistutimme vielä myyjää siitä, että minkämaalainen keksintö nämä Angry Birdsit ovatkaan ja kovasti hän näytti hämmästyvän. No, nyt tietävät senkin. ;)

Kaupunkikierroksen päätteeksi kävimme vielä lounaalla meksikolaisessa ravintolassa ja lounaan jälkeen takaisin parkkitalolle kulkiessamme huomasimme, että erään pikkukaupan oviaukosta tulvi saippuakuplia. Kurkkasimme sisään ja pikkukaupassa myytiin nimenomaan monenlaisia saippuakuplavälineitä ja -liuoksia. Aike rohkea markkinaidea. Saa nähdä, kuinka kauan kauppa tuossa pysyykään, vai vaihtavatko talven tullen myyntiartikkeliaan? 

värin vaihto

Syksy kolkuttelee jo ovella ja aamut ovat vilpoisia, mutta päivällä lämpötila nousee vielä mukaviin lukemiin. Tänäänkin lämpömittari näytti +20 ja ensi viikolle on luvattu vielä reilusti lämpimämpää. Ei haittaa lainkaan. Minulle sopii. Pidän lämpimästä ja etenkin auringonpaisteesta. 

Kalenterin mukaan mennään jo kuitenkin syksyn puolella, vaikka lehdet puissa kukoistavatkin vielä vihreinä. Aurinko oli myös se, joka paljasti likaiset ikkunat.  Olen vetkutellut ikkunanpesua, mutta lopulta oli ryhdyttävä tuumasta toimeen. Kerralla en kuitenkaan koko talon ikkunoita saanut pestyä ja aloitinkin niistä, jotka eniten häiritsevät likaisuudellaan. Olohuoneen suuret ikkunat pesin ensimmäisten joukossa ja kyllä täytyy sanoa, että näkymä kirkastui huomattavasti. 

Vuodenajan vaihtuminen siivitti myös vaihtamaan väriä sisustuksessa. Hento vaaleanpunainen sai väistyä ja toinen sisustuksen lempiväreistäni petroolinsininen astui tilalle. Väri vaihtuu minulla aina helposti ihan vaan muutamalla jutulla: torkkupeitto, tyynyt, kynttilät, ruokapöydän tabletit ja pari lasiastiaa. Helppoa, edullista ja silti pienellä vaivalla ihan toisenlainen tunnelma. 

Pitkän aikaa olen etsiskellyt mieleisiäni sisustustikkaita, jotka olisivat tarpeeksi kevytrakenteiset ja muutenkin sopivat nojaamaan tuohon olohuoneen suurelle valkoiselle seinälle. Sopivia ei ole tullut vastaan, joten piirsin miehelleni kuvan ja sen mukaan kävimme rautakaupasta ostamassa puutavaraa ja alle aikayksikön Esa oli nikkaroinut minulle toivomani sisustustikkaat. Maalasin ne vielä mustiksi ja
sitten ei muuta kuin mallaamaan paikoilleen. Täytyy sanoa, että olen tyytyväinen. Varsinkin illalla on mukavaa laittaa kivituikkuihin kynttilät palamaan ja tunnelmoida.

Ruokailutilan uudistin helposti pöydän uusilla tableteilla, jotka olivat löytö paikallisesta sisustuskaupasta Black, Red & Whitesta. Yksi tabletti maksoi 50 senttiä. Lisäsin senkin päälle pari sopivansävyistä kynttilää ja näin uusi sisustus oli valmis alle kymmenessä minuutissa. Virkistää kummasti.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

viikonloppu jo ovella

Kahden harmaan päivän jälkeen perjantaiaamu valkeni ihanan aurinkoisena. Kun avasin makuuhuoneen verhot, niin silmiini osui sinisellä taivaalla uljaasti lentäviä joutsenia, jotka lensivät vielä aivan läheltä taloamme. 

Heti aamutuimaan lähdin hyvän ystäväni kanssa pyynnöstä auttamaan uusinta suomalaisäitiä, joka tuskaili kotinsa sisustuksen kanssa. Löimme viisaat decoration-päämme yhteen ja muutimme huonekalujen järjestystä ja tietysti keksimme uusia "välttämättömiä" hankintoja, jotka lisäävät kodikkuutta ja tuovat myös käytännöllisyyttä. Mukavaa onkin sitten nähdä lopputulos, kun kaikki on paikallaan. 

Sisustuspuuhastelun jälkeen suuntasimme ystäväni kanssa aivan kaupungin toiselle puolelle olevaan kauppakeskukseen ja täytyy sanoa, että olen niin iloinen kaikista löydöistä joita tein. Joululahjavalmistelut on siis aloitettu. :) 

Siistin kodin ja perjantain kunniaksi täytyi vielä leipoa omenapiirakka ja ilokseni sain nuorimmaiseni apulaiseksi. 

Perjantain ja puhtaan ja siistin kodin kunniaksi piti hakea vielä hieman kukkia tuosta lähikaupan nurkalta. Hyvää viikonloppua kaikille!

arki rullaa menemään

Koulujen lopultakin alettua viime viikon maanantaina tarkoitti se sitä, että arki astui kuvioon. Aikaiset aamuheräämiset, läksyt ja harrastukset ovat sitä meidän arkeamme. Minulle se tietysti merkitsee ennen kaikkea hiljaisempaa ja yksinäisempää kotioloa ja toistaalta iltapäivien rytmittämistä harrastusten mukaan. Kesä oli kuitenkin pitkänlainen ja onkin hyvä saada jotain rakenteellista ryhtiä eloon ja oloon.

Viikko takaperin Esa lähti Suomeen polvioperaatioon, joten sikälikin tämä kodin pyöritys on nyt vallan minun kontollani. Onneksi tytöt ovat niin isoja, että osaavat huolehtia itsestään ja kouluasioistaan todella hyvin, mutta näin kouluvuoden alkuun liittyy muuten aina kaikkea ylimääräistä, kuten vanhempainiltaa, koulutarvikkeiden hankintaa yms.

Tuo koulutarvikkeiden hankintahan on oma juttunsa. Suomessahan ollaan totuttu siihen, että koulusta saa vihkot, kynät, kirjat ja täällä kaikki (lukuunottamatta kirjoja) hankitaan itse. Ennen lukuvuoden alkua perheet saavat sivutolkulla ohjeita siitä, mitä hankkia. Jokaisen aineen opettajalla on oma vaatimuksensa siitä, että minkä kokoisia vihkoja, millaisilla viivoilla, millaisilla ruuduilla tai kokonaan ilman ruutuja tulee oppilaalla silloin ensimmäisenä koulupäivänä olla. Se on melkoinen ponnistus, kun suinkaan kaikkea tarvittavaa ei edes saa yhdestä kaupasta. Pahin on taideopettajan lista. Kerralla pitäisi hankkia monenlaisia värejä; vesi-, puu-, peite-, liitu-, vaha-, hiili- ja akryylivärit. Pitäisi olla myös jos jonkinlaista erikoispaperia ja välinettä, joista en välttämättä ole koskaan kuullutkaan.

Toinen kouun mukana tullut arkitoiminto on eväiden tekeminen. Unnalla on kyllä halutessaan mahdollista ostaa koulun ruokalasta ruoka, mutta tuo puolalainen keittiö ei ihan aina houkuttele. Oonalla ei tätä mahdollisuutta edes omassa koulussaan ole. Ehdotin Unnalle kyllä kouluruoan ostamista, mutta kuulin tuon useasti ennenkin kuullun lauseen: onks mun pakko, kun kukaan muukaan ei.

No, ei ole pakko ei. Toki itsetehdyt eväät ovat siitä hyvät, että tiedän mitä lapseni syö ja tiedän, että se on terveellistä ja ravitsevaa. Mutta onhan se sellainen ylimääräinen vaiva aina pohtia ja miettiä, että mitä laittaa mukaan seuraavana päivänä. Haasteellisinta eväiden miettiminen on niinä päivinä, jolloin Unnalla on koripallotreenit heti koulun jälkeen. Silloin eväiden pitäisi tietenkin olla mahdollisimman energiapitoiset, jotta tyttö jaksaa vielä urheillakin. Ei tässä eväiden laitossa muuten mitään, mutta joskus aina meinaa itseltä mielikuvitus loppua. Itse en kannata lainkaan pulla ja sipsilinjaa, mutta valitettavasti sitäkin koululla joskus näkee.

Tänään siis mietintämyssyssä oli mm. koulueväät ja siitä intoutuneena leipaisin porkkanasämpylöitä. Ompahan huomisen snack mietittynä. Lounaalle riittää edelleen pari päivää sitten tekemääni broileripastavuokaa.

kuvabongausta

Jokin aika kuljin kameran kanssa kaupungilla sillä silmällä...siis bongailin kauneutta, taidetta ja erityisyyksiä. Löysin joitain juttuja, joihin en erityisemmin ollut ennen kiinnittänyt huomiota. Olin ehkä sivuuttanut ne pikakatseella, vain ohimennen. Nyt katsoin joitakin asioita hieman tarkemmin.

Joku on tämänkin peltitaiteen suunnitellut ja tehnyt. Tarina ei kerro, että kuka, mutta se ansaitsi kuitenkin hetken viivähdyksen vierelleen.

Rynekin kulmalla on kaupungin ehkä kuuluisin ravintola, Spiz, joka Puolan ensimmäinen pienpanimo. En ollut lainkaan huomannut, että rakennuksen kulmassa on tuollaiset minipatsaat.

Nämä pienet pronssipatsaat ovat koko kaupungin juttu. Mm. näistä Wroclaw tunnetaan. Tonttubongaus on oikeasti tosi mukavaa jo ihan senkin tähden, että voi löytää mitä ihmeellisimmistä ja yllättävistä paikoista. Kun muutimme tänne ensimmäisen kerran ja tytöt kokivat suurta koti-ikävää, tonttubongaus oli eräs kivoimmista tekemisistä. Aina löydettyämme uuden tontun, kuvasimme sen ja laitomme jokaisen uuden tontun kuvan silloin pitämääni blogiin. En tiedä tonttujen nykyistä lukumäärää, mutta ainakin niitä on useita kymmeniä. Ja uusia voi löytää edelleen. Harrastus siis jatkuu.

Tämä Rynekin moderni suihkulähde jakoi ilmestyessään voimakkaasti mielipiteitä puolesta ja vastaan. Onhan se tyylillisesti melko poikkeava kun ympärillä on pääasiassa uusbarokkisia rakennuksia. Kaunis se on silti.

Kuvasin myös jättisaippuakuplia, jotka kohosivat korkealle ilmaan, jossa sitten räjähtivät suuriksi pisaroiksi, joihin aurinko nappasi kiinni.

Tätä veijaria en ollut koskaan aiemmin huomannutkaan. Korkealla talon seinässä komeilee värikkäin siivin varustettu korento. Aika suuri roikale ja hauska idea.

Mitähän seuraavaksi kamerani kanssa bongailisin?

vielä hetkeksi Italiaan

Muokkailin taasen kuvia ja laitan tässä nyt vielä viimeisen jutun Italiasta kuvien kera. 

Jätettyämme hyvästit Tocanalle suuntasimme vielä pikavisiitille Veronaan, tuohon Romeon ja Julian kaupunkiin. Kerran olemme perheellä siellä aikaisemminkin käyneet, mutta  kaupunki on kauneudessaan vertaansa vailla, joten se kärsii kyllä uudemmankin käynnin. Vanhat keskiaikaiset rakennukset, pienet kujat, houkuttelevat ravintolat, värit, patsaat ja kaikki pienet yksityiskohdat ovat hurmaavia ja kamera saikin laulaa taas oikein antaumuksella. Verona on mukavan pieni kaupunki, jonka keskustan ja tärkeimmät nähtävyydet pystyy hahmottamaan kivasti kävellen paikasta toiseen. Harmillisesti vaan päivämme sattui olemaan todella helteinen, joten paahtava kuumuus kyllä hieman rajoitti kulkuamme. 

Kaupungin keskustaa hallitsee vanha roomalainen amfiteatteri, Areena, jossa järjestetään oopperaesityksiä ja konsertteja. Juuri vierailumme aikaan olivatkin meneillään jokakesäiset oopperajuhlat ja olisihan se ollut melkoinen elämys päästä paikan päälle nauttimaan mahtavasta oopperasta, mutta siihen ei aikamme valitettavasti riittänyt. Ehkä joskus vielä pääsemme kokemaan senkin tunnelman. 

Aikaa riitti kyllä tyttöjen toivomaan shoppailuun ja he taisivatkin tehdä joitakin ihan hyviä löytöjä. Minä tyydyin enemmän toimimaan makutuomarina ja haaveilin tietysti uudesta laukusta...

Piipahdimme pienissä kaupoissa, jotka sattuivat matkan varrelle, kun suuntasimme kohti Julian parveketta. Pitihän Oonan ja Nooran päästä sinne "roikkumaan" tähyilemään Roomeoitaan...
...joita ei kuulemma tällä kertaa valitettavasti näkynyt. Ihmisiä oli sielläkin taas jokunen muukin ja olikin hauskaa seurata nuoriapareja, jotka kävivät ripustamassa nimillään varustetun lukon niille varattuun paikkaan ja vannoivat ikuisen rakkauden nimeen.

Illan hämärtyessä oli aika viimeiselle illalliselle. No, kylläpäs kuulosti dramaattiselta. Sikäli se oli, jos nyt ei niin dramaattista, mutta ainakin haikeaa, koska yhteinen lomamme Nooran kanssa läheni uhkaavasti loppuaan. Emme antaneet ajatuksen synkentää mieliämme, vaan nautimme ihanan lämpimästä ilmasta, hyvästä ruoasta, mahtavasta paikasta ja vielä paremmasta seurasta.

Hauskaa meillä olikin ja matkalla hotelliin ilo pääsi sitten lopullisesti irti pysäköintipaikan hississä :D

Seuraavana aamuna jätimme Veronan taaksemme haikein mielin ja lähdimme viemään Nooraa kohti Bergamon lentokenttää, josta hänen matkansa jatkui lentämällä Suomeen. Haikeiden hyvästien jälkeen mekin lähdimme pitkälle ajomatkalle kohti kotipuolaa.

Matkalla piti ehdottomasti kuvailla vielä viimeisen kerran noita kauniita vuoristonäkymiä. Pistäydyimme matkalla Insbruckissa Esan kaverin luona kahveilla ja yövyimme Munchenissa vielä ennen kotiin saapumistamme.

Reissu oli enemmän kuin onnistunut ja suurin kiitos siitä kuuluu matkakumppaneillemme; kiitos Noora ja kiitos Heiskat! Tästä saimme taatusti voimia vastaanottaa syksyn haasteet. Näitä kuvia on myöhemminkin mukavaa katsella ja muistella kaikkea kokemaamme kivaa.

ruokapostaus

Jatkan nyt vauhtiin päästyäni näiden lomapostausten kirjoittamista, vaikka olemme jo palanneet takaisin kotiin. Lomalla ollessamme tietokoneet saivat olla melko rauhassa ja mieleeni ei edes juolahtanut alkaa nyt kesken loman bloggailemaan. Minulla taisi olla parempaakin tekemistä. Päätin kuitenkin tehdä postaukset näin jälkikäteen, joista selviää pääpiirteittäin mitä lomallamme oikein puuhailimme. Syöminen taisi olla yksi lempipuuhistamme ja ansaitseekin ihan oman postauksensa...

Kyllä italialainen ruoka on sitten hyvää. Koko lomareissumme aikana emme saaneet mitään epäilyttävää, pahaa tai muuten vaan outoa ruokaa. Maut olivat kertakaikkisen elämyksellisiä. Vaikeinta taisi olla ravintolassa syödessämme se, että mitä oikein valitsisi kun kaikki kuulosti niin hyvältä.

 

Viini on tietysti se paras juoma hyvän ruoan kanssa. Nautimmekin hyvistä, paikallisista viineistä ja ehkä meistä vielä joskus tulee kelvollisia asiantuntijoita. Nyt jo kyllä kävi selväksi, mikä itseä miellytti ja mikä ei.

Seuraavaksi, Italiassa kun ollaan, kunniamaininnan saa pizza. Löysimme talomme lähettyviltä mainion pizzapaikan, jonka antimista nautimme muutamaankin otteeseen. En ole ikinä saanut pizzaa, jossa on niin ohut, maistuva ja rapea pohja. Se oli totisesti minun makuuni.

Melko venyvää juustoa ;)

Viimeisenä iltana tutuksi tulleessa pizzapaikassa vieraillessamme paikan omistaja hemmotteli meitä myös ilmaisilla jälkiruoilla. Pannacotta ja juustokakku olivat suussasulavia.

Luulen, että seuraavalle sijalle tulee italialainen jäätelö. Miten ihmeessä he keksivätkään sellaisia makuja. Elämys oli myös eräässä jäätelöbaarissa tehty tötterö, joka oli kuin kukka.

Noora taisi olla suuri jäätelön ystävä -
no, kukapa ei olisi.

Erityismaininnan minun listallani ansaitsee tietysti myös pasta ja risotto. Pastaa olikin helppo ja nopea valmistaa lounaaksi talolla ja risotto on vaan aina niin hyvää.

Mitä ruokailuun tulee, niin ehkä kaikkein mukavinta oli kuitenkin yhteiskokkailut talolla. Eräänä iltana miehet yllättivät minut ja Selinan täydellisesti tehden meille maistuvan herkkupöydän. Kyllä hekin näköjään osaavat kun vaan ryhtyvät. Kaikki oli tarkkaan mietitty, jopa kukkakimppu koristi pöytää. Oli muuten taivaallisen hyvää!

Isommatkin tytöt, Noora ja Oona pääsivät kokkailun makuun. Eräänä päivänä he paistoivat koko porukalle välipalaksi lettuja. Ne katosivat sekunneissa parempiin suihin.

Kaikkein kirkkaimman Michelintähden saa kuitenkin Il Casalen keittiö, kun koko poppoolla kokkasimme illallisen Italialaiseen tapaan. Ensinnäkin yhdessä tekeminen on erittäin mukavaa ja kaikki taisivat oppia myös jotain uutta. Katsokaa ja nauttikaa!

Maisemat terassiltamme olivat niin mahtavat, että se ei voinut olla vaikuttamatta myös ruoan makuun...

Koko Il Casalen "jengi" <3