pääsiäisenaika

Pääsiäinen sitten tuli ja meni ja nyt sitten ryhdytään odottamaan vappua, vai onkohan tässä jotain muuta merkittävää tapahtumaa ennen sitä? On jotenkin mukavaa ja minulle selvästi hyvin tyypillistä jaotella kuluvaa vuotta erityisten tapahtumien, pyhien, juhlien ja reissujen mukaan. On niin kiva, kun edessäpäin on jotain erityistä mitä odottaa. Ehkä tämänlainen ajattelutapa korostuu ainakin minulla nyt erityisesti, kun expat-elämää vietetämme. Suomessa normiarjen kuvioissa olemme toisinaan niin kiinteästi kiinni arjessa ja työelämän haasteissa, että juhlapyhätkin tupsahtavat usein eteen kuin sattumalta ja sitten tuleekin kiire kaiken valmistelun kanssa. Täällä arki on paljon hidastempoisempaa ja omalla "kovalevyllä" on jotenkin paljon enemmän tilaa, joka taas mahdollistaa suunnitella asioita perusteellisemmin ja tehdä välillä jotain extraa, jota ei Suomessa saisi aikaiseksi.

No, palatakseni siihen Pääsiäisenaikaan. Saimme kovasti odotettuja vieraita Suomesta ja vietimmekin monta elämyksentäyteistä päivää. Täytyy sanoa, että ihan ihan itsellenikin oli erityisen mukavaa saada ystävä kylään, jonka kanssa jutut jatkuivat siitä, johon 8 kuukautta sitten jäimme. Keskustelun helppous ja se, että toisen kanssa on heti sillä tutulla aaltopituudella, on selkeästi asia jota olen kaivannut. Kiitos Riitta! Alla kuvin kerrottuna jotain erityisiä tapahtumia...

Vastaanottokomitea kaikessa pienuudessaan (minä otin kuvaa) Wroclavin uudella lentokentällä odottamassa vieraita saapuvaksi. 

Pääsiäinen on herkuttelun aikaa (varsinkin täällä Puolassa, jossa Pääsiäistä edeltää paastonaika).
Tottahan mekin toteutimme tätä, vaikka paasto olikin jäänyt väliin. Sattuipa niinkin, että vieraista kahdella; äidillä ja nuorimmalla tyttärellä oli syntymäpäivät, joten senkin tähden kakku koristi pöytää.

Ravintoloissa piti tietysti myös käydä ja etenkin viimeisenä iltana vierailu vanhankaupungin torilla, Rynekillä ja jo aiemmin hyväksi todetussa italialaisessa ravintolassa, Da Andreassa oli onnistunut. Emme pettyneet tälläkään kertaa. Jälkkäritkin olivat maistuvia ja creme brulee taisi olla se suosituin valinta.

Emme me pelkästään jälkiruoilla eläneet ja tässä pienen mainoksen kera kuva erittäin hyvästä sushiravintolasta nimeltä, Sakana. Sushi oli suhteellisen uusi elämys vieraillemme, mutta luulen, että tämän jälkeen kynnys vierailla sushilla useammin madaltui. Sushi oli nimittäin erittäin maukasta ja erityistä oli sekin, että sushintekomestari teki toiveidemme mukaisia luomuksia siinä ihan valvovien silmiemme alla. Mestari myös ehdotti makuja, joista saattaisimme pitää ja osui siinä oikeaan. Sushit muuten matkaavat lautasilla veneissä, jotka seilavat pöytien ympäri. Nopeat sitten nappaavat herkut niiden lipuessa ohi, toisten jäädessä nuolemaan näppejään. Tosin sushimestari pyöräytti pikaisesti uudet herkut veneisiin.

Yksi etukäteen mietityistä retkikohteistamme oli Ardspach, Rock Town, Tsekeissä. Meiltä oli sinne reilun parin tunnin ajomatka ja jo melko alkuvaiheissa  matkaa ymmärsimme, että vaikka etäisyys ei ole kovinkaan kaukana, niin sääolosuhteet ovat aivan toiset kuin kotikaupungissamme. Wroclawissa on kevät jo melko pitkällä, mutta Ardspachissa oli vielä ihan talvi. Nämä skandinaavit taisivatkin olla näky sinänsä, kun kevättakeissa ja converseissa pistelimme menemään lumisilla reiteillä. Muut olivat nimittäin varustautuneet vaelluskengin ja sateenkestävin asuin.

Paikka oli lumoavan kaunis ja olihan se jotain hyvin erilaista, kun ympärillämme oli suuria erityisenmuotoisia kiviä, kuin taivaalta tipahtaneina. Kuvat eivät mitenkään anna asialle oikeutta. Kyllä jääkausi on saanut kummia aikaan. Paikka oli sen verran eksoottinen, että sinne kyllä pitäisi mennä toistamiseen, vaikka tällä kertaa kesäaikaan. Tätä reissua tällä kertaa selkeästi häiritsi lumisade ja kylmyyskin. Silti kannatti käydä.

Tämän kivimuodostelman nimi oli osuvasti "The Lovers"

Puolet porukastamme käytti yhden päivän myös Auschwitzissä vierailuun. Kyseinen paikka ei kyllä ole mitenkään mieltä kohottava, mutta meillä täällä Puolassa vieraillessa on hyvä mahdollisuus käydä tuolla historiallisesti merkittävässä, vaikkakin karmaisevassa paikassa. Kuuluuhan se myös yleissivistykseen. 

Siellä käytyään ei vaan voi mitenkään ymmärtää, että miten ihminen on saattanut olla toiselle ihmiselle niin paha?! Vaikka koulussa olemme historiamme lukeneet, niin vasta tuolla ymmärtää tuhon järjestelmällisyyden ja laajuuden. Siellä tapettiin ja tuhottiin 1,5 miljoonaa ihmistä, elämää. 

"Työ vapauttaa" - vai vapauttiko?

Sähkköpiikkilanka-aita, joka koitui monen kohtaloksi. 

Kaiken kaikkiaan vietimme monta ikimuistoista päivää Sirolan poppoon kera ja toivottavasti saamme heidät vierailulle vielä toistamiseen. Haikeiden hyvästien jälkeen on paluu arkeen ja sitten alammekin jo odotella seuraavia vieraitamme - vai oliko se vappu seuraavaksi? ;)